8-luokkalainen sai 5+ matikan kokeesta. Häntä itseään ei kiinnosta.
Hiihtoloman jälkeen kävi jotain (=tuli eka tyttö kuvioihin) ja olen siitä lähtien taistellut hänen kanssaan koulunkäynnistä. Ennen oli kasia ja ysiä, nyt tuli eka vitonen. Poika itse ei ollut moksiskaan. Hokee vain että ei kiinnosta. Harmittaa, hän on taitava kun mikä ja osaisi jos viitsisi. Ei vain viitsi. Ei se näin voi jatkua. Opettajiltakin tullut huoliviestejä kun arvosanat romahtaneet noin paljon ja noin lyhyessä ajassa. Mulla pääsi äsken ihan itku. Turhauttaa ja ärsyttää niin paljon tuo välinpitämättömyys.
Kommentit (30)
Annat pojalle raivokkaasti risua ja laitat sen vesileipädieetille niin pitkäksi aikaa, että arvosanat paranevat.
Tyttöä saa tavata vain viikonloppuisin. Viikolla vain koulu ja harrastukset. Sori, mutta rajat on oltava.
Ihanko oikeasti luulit, ettei juuri sinun lapselle tule murkkuikää ikinä? Kyllä vaan ne kiltitkin piltit sen irtautumisvaiheen kokevat, ja mieluiten nyt, kun on sen aikakin, eikä sitten keski-ikäisenä, jolloin vedetään tuhannen peen päreiksi oma perhe ja lasten elämä.
Olet nyt menettänyt Rakkaan Äidin paikan, ja olet Vanha Ämmä Joka Ei Tajuu. Niin se vain on, ja niin sen kuuluukin mennä.
Ei kouluarvosanoilla ole mitään tekemistä elämässä pärjäämisen kannalta.
Motivaatio pitää lähteä itsestä. Voi sitä tietysti auttaa keskustelemalla koulumenestyksen tärkeydestä ja vaikka palkitsemalla hyviä arvosanoja (rahalla).
Matikka kyllä on sellainen aine, ettei sitä välttämättä opi vaikka kuika yrittäis. Itse sain kutosin ja äitini piti sitä hyvänä numerona. En osaa päässä laskuja, kertotaulu oli vaikea oppia yms.
Sitten fysiikka oli toinen vaikea. Kemia oli helponpaa.
Tutustumiskäynti päihdeyksikköön tai työttmien pajalle voisi parantaa motivaatiota melkoisesti.
Poika on päässyt p i lden makuun eikä vielä oikein tajua, että kouluhommat pitäisi hoitaa, että sitä saisi myöhemminkin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöä saa tavata vain viikonloppuisin. Viikolla vain koulu ja harrastukset. Sori, mutta rajat on oltava.
Näin tekisin jos en tietäisi, että kieltäminen vaan yllyttäisi häntä rikkomaan rajoja eli tapaamaan tyttöä. Minun mielestäni tää pitää hoitaa jotenkin muuten, mutta en tiedä miten. Ap
Kannattaa tehdä yhteistyötä koulun kanssa ja miettiä keinoja yhdessä.
Haluaako poika lukioon? Sillä voisi vedota. Vitosen todistuksella ei ole asiaa lukioon, ellei muuta jonnekin peräkylään.
Menetetty tapaus . Hänestä tulee kuin minä. Helppoa ja huoletonta elämää TK eläkkeellä
Elämää kannattaa elää eikä valittaa joka asiasta
Ap:lle sellainen lohdun sana, ettei se elämä ihan yhdestä yläasteen matikankokeesta ole kiinni. Itse sabotoin koulunkäyntiäni rankasti yläasteella ja nykyään minulla on yliopistotutkinto matemaattiselta alalta ja 5-6-numeron rajoilla kiikkuvat vuositulot.
Vie käymään Kontulassa tai muussa huonossa lähiössä näyttämässä tämänhetkinen tulevaisuusskenaario ja sen jälkeen vie Westendiin ja näytä mitä elämä voisi olla. Eiköhän ala motivaatio löytyä.
Kasiluokka on "pahin". Tokenee järkimieheksi taas ysillä. Tosin kun tyttökaverin kanssa menee poikki, niin on tosi maissa tovin.
Yksi koe nyt ei vielä kerro mitään, kunhan vain saat kierteen katkaistua ajoissa
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle sellainen lohdun sana, ettei se elämä ihan yhdestä yläasteen matikankokeesta ole kiinni. Itse sabotoin koulunkäyntiäni rankasti yläasteella ja nykyään minulla on yliopistotutkinto matemaattiselta alalta ja 5-6-numeron rajoilla kiikkuvat vuositulot.
Pääsit kuitenkin lukioon. Vaikea päästä matemaattiselle alalle amiksen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Motivaatio pitää lähteä itsestä. Voi sitä tietysti auttaa keskustelemalla koulumenestyksen tärkeydestä ja vaikka palkitsemalla hyviä arvosanoja (rahalla).
Ei se motivaatio silloin itsestä lähde, jos sitä vain rahan takia tehdään
Kortisto ja kaupungin vuokrayksiöt odottaa. Harmi