Olen aina pitänyt hoikkuuttani itsestäänselvyytenä, mutta lihosin
Painoni on aina pyörinyt painoindeksillä 20-22 ja olen ollut ns. bikinikunnossa (oikeasti kaikki ovat kaikissa painoissa bikinikunnossa). Nyt viimeisen kahden vuoden aikana syömiset on pysyneet samoissa mutta liikunta on vähentynyt nollaan. Tuloksena painonnousu suunnilleen BMI 25.
En minä mikään älyttömän lihava vielä ole, mutta ylipainon puolella ja entiset vaatteet ovat minulle aivan liian pieniä. Kasvot ovat pyöristyneet ja kaksoisleukaa löytyy, sekä pömpöttävä vatsa. Kuppikoko on kasvanut ja pylly sekä reidet ovat suuremmat.
Yritin ensin laihduttaa liikunnalla ja ruokavaliolla, jätin myös alkoholin kokonaan ja elin hyvin puhtaasti. Puolen vuoden aikana muutosta ei tapahtunut käytännössä lainkaan. Sitten luovutin ja palasin vanhoihin tottumuksiin. Paino lähti hiljalleen nousemaan ylöspäin.
Sen jälkeen päätin, että hyväksyn itseni tällaisena ja jos käy niin, etten tule tästä enää laihtumaan, en suostu elämään ilman että pidän peilikuvastani. Nyt on kehopositiivisuudet ja muut pinnalla, joten löysin helposti tietoa ja vertaistukea. Sitten lopulta pääsinkin tilanteeseen missä aidosti pidän uudesta vartalostani (naiselliset muodot on aika ihania!) ja kappas, aloin taas laihtua. En ymmärrä miksi! Huomasin spontaanisti vaatteiden löystyneen ja siluetin kavenneen. Puntarilla en ole käynyt.
Tarinan opetus on, että vaikka lihavuus saattaisi olla epäterveellistä (tuskin omassa tapauksessa vielä oltiin siinä pisteessä) niin oman kehon rakastaminen on hirveän tärkeää. Se, että hyväksyy itsensä, ei tarkoita suoraan sitä, että ei tee asioille mitään tai että ei itse tietäisi terveysriskeistä. Itsestään pitämisen ei pitäisi olla keneltäkään pois ja jos se jotain ärsyttää niin silloin kuuluu mennä itseensä. Usein lihavien sättiminen naamioidaan muka terveyshuoleksi, mutta se ei ole sitä. Eivät he välitä jonkun tuntemattoman ihmisen terveydestä niin paljoa että oikein ärsyttäisi. Kyseessä on joku muu tunne.
Ja lopuksi:
Olen puhunut täällä aiemmin painonnoususta ja saanut omalle kohdalleni aivan kauheaa kohtelua. Joidenkin mielestä lihavat ovat kaikin puolin aivan kelvottomia ihmisiä ja se on erittäin järkyttävää. En pysty ymmärtämään sitä vihan ja vieroksunnan määrää mitä henkilö saa osakseen asiasta mikä ei kuulu kenellekään eikä vaikuta kehenkään. Ihminen on joskus aivan käsittämättömän alkeellisella ameeban tasolla psyykkisesti. Tiedostamattomat impulsit vie mennessään ja ihmisestä tulee erittäin ikävä ja pahantahtoinen.
Kommentit (25)
Hyvä Ap! Itse olen ollut lapsena luonnostaan laiha ja aikuisena lihonut juuri samaan painoindeksiin kuin sinäkin. Lopulta laihduin jälleen lähelle alipainoa, ja kaikki tämä yrittämättä mitenkään vaikuttaa painooni. En siis osaa ollenkaan samastua palstan laihdutuskeskusteluihin, vaikka tavallaan ymmärrän.
Olen saanut sellaisen lahjan, että pidän ulkomuodostani painosta riippumatta. En koe olevani paremman näköinen laihana tai lihavana. Parhaalta näytän mielestäni silloin, kun voin henkisesti hyvin.
Ihan mielenkiinnosta Ap:lle: Millaisessa ympäristössä kasvoit? Oma äitini ei koskaan puhunut painosta tai laihduttamisesta ja aikuisena olen ymmärtänyt, että se on/oli hyvin harvinaista. Olen ikuisesti kiitollinen mutkattomasta suhteesta ruokaan ja kehooni.
Mulle alkas kertymään kiloja kun vaihdevuodet alkoi, ei kivaa
Sama. Painoindeksi oli 21-22, nyt olen lihonut normaalipainon ylärajalle. Syy on terveysongelman puhkaisema masennus. En ole terveysongelman takia pystynyt lenkkeilemään mikä ilmeisesti on aikaisemmin auttanut painonhallinnasaa. Olen sitten lohduttautunut ruoalla vaikkakin pääosin syön monipuolisesti ja terveellisesti mutta myös herkkuja. Enkä tuomitse
Itseäni tästä, olen käynyt kauhean henkisen helvetin ja stressin läpi.
Suksi nyt kuuseen.