Jos 6 ällän ylioppilas haluaa matalapalkka-alalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).

t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan

Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen. 

En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat! En ajatellut, mitä työtä päätyisin tekemään opintojen jälkeen. Eipä sellaista "jälkeen"-aikaa edes ole oikein tullut, kun olen yhtenään tekemässä jotain täydennyskursseja.

Lukio-opeille on kyllä ollut käyttöä. Englannin kieli on varmaan ollut se tärkein, muille kielille on ollut käyttöä jos ei työelämässä niinkään niin harrastuksissa. Matematiikan opetus meillä oli huipputasoa ja se oli oikeasti matematiikkaa eikä mitään laskentoa, ja yliopisto-opinnoissani siitä oli kyllä hyötyä, ja se taitaa vaikuttaa ajattelutapaani vähän kaikessa. Historia antoi hyvää yleissivistystä, joskin olin alan kirjallisuutta lukenut lapsena itsekin. Luonnontieteet sen sijaan tuntuvat unohtuneen kokonaan.

Eiks sulla ole kunnianhimoa tai vastuuntuntoa?

Kunnianhimoa ei taida suuremmin olla, se on totta. Mutta ihan vastuuntuntoisesti olen mielestäni työni hoitanut ja muutenkin kai elämääni elänyt.

Meinasin vastuuntuntoa lahjoista.

Kyllä työssäni mielestäni ihan pääsen lahjakkuuttani hyödyntämään. En tietenkään kaikkea, mutta tarpeeksi. 

Oikeastaan lukion lopussa en vielä ollut kunnolla selvillä siitä, missä olen lahjakas ja missä en. Se on vasta opintojen ja työelämän myötä tarkentunut. Tajusin esimerkiksi, että vaikka olenkin matemaattisesti lahjakas, se ei tarkoita, että pärjäisin luonnontieteissä. Muutin sitten opintosuunnitelmiani siltä osin. Se oli hämännyt, että lukiossa matematiikka, fysiikka ja kemia kulkivat jotenkin aina samassa paketissa (niitä opetti samat opettajat), vaikka oikeasti vain tuo ensimmäinen on se oma juttuni. Ja sitäkään ei kerrottu, että kyllä sille on käyttöä muuallakin kuin luonnontieteissä.

Voisko olla mitenkään niin, et itse tarttis ”yhdistää pisteet”…?

Koko elämä aikaa vaihtaa suuntaa, tee sitä mitä haluat.

Kannattaa hankkiutua työttömäksi alkoholistiksi. Tämän palstan otannan perusteella onnellisuus on taattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei pyri lääkikseen tai oikikseen? Varmaan pärjäisi.

Varmasti pärjäsi. Pärjäsi ehkä todennäköisesti paremmin kuin minä, joka  opiskelen jälkimmäistä, enkä ole kirjoittanut/ saanut arvosanaksi ylioppilaskirjoituksissa ainoatakaan laudaturia. Mutta niin kiinnostunut ja halukas olin pääsemään valitsemalleni alalle, että olin sitten muutoin valmis tekemään töitä unelmani eteen.

Uskoakseni Suomessa ei ole ainoatakaan sellaista "opiskelua alaa", jolla ei "normali älyinen" voisi pärjätä. Toiset vain joutuvat tekemään opinnoissa menestyäkseen enemmän töitä toiset vähemmän näin on nyt ja näin tullee olemaan vastaisuudessakin. Ikäväksi menee, jos paikkoja aletaan jakamaan vaikka vain sen perusteella kenellä on eniten maksukykyä, ati onko syntynyt oikeaan sukuun tai perheeseen. Vaikka Suomi on verraten tasa-arvoinen maa, niin täälläkin koulutus vaikuttaa periytyvän yllättävän paljon.  

Mutta kovin ikävää saattaisi olla opiskella sellaista alaa, joka ei itseä kiinnosta pätkääkään. Toki motivaation ja kiinnostuksen voi löytää vasta opintojen myötä. kuitenkin lähtökohtaisesti on minusta parempi jos pyrkii opinnoissaan kohti omia haaveitaan ja unelmiaan, eikä "vain" siksi, että kuin meidän suvussa tai perheessä jokin ollut tapana, tai koska kaverit sitä tai tätä. 

No, muistin toiminnassa ja lukemiskyvyssä(lukivaikeudet) on kyllä eroja normaaliälyisilläkin.

Näyttää siltä, että yksi lapsistani saa lukiosta B:n paperit ankarasta lukemisesta huolimatta.

Peruskoulussa hänellä oli ihan hyvät numerot.

En sanoisi, että "kuka tahansa normaaliälyinen" ahkeralla lukemisella voisi opiskella mitä tahansa.

Saatat olla ainakin osittain, oikeassa. Mutta itse haluan painottaa opinnoissa pärjäämisessä sitä, että opiskelu ala on itselle, aiankin enimmäkseen mieluisaa, joka ei tarkoita samaa kuin, että opintojen pitäsi olla aina helppoja ja vaivatonta. Vaan sitä, että ottaa itse vastuuta ja pyrkii itse parhaimpaansa. Mikä taas ei tarkoita sitä, etteikö saisi pyytää ja myös saada tarvittaessa apua ja tukea, Mutta itsestä on sen lähdettävä, että on valmis tekemään työtä ja vaivaa pärjätäkseen. - Sen sijaan, että tuijottaisi liikaa esimerkiksi ylppäreiden arvosanoja. Tai antaisi lähipiirin sanella sen, mihin pitäsi hakea ja pyrkiä kun oma koulu ja opinto menetstys on, mitä on. Ja tai koska perinteet  (perhe tai suku) ja tai kaverit odottaisivat, että pitäisi hakeutua ja pyrkiä johonkin. (Tai vastaavsti olla pyrkimättä kun ei perheestä/ suvusta ole ennenkään lähdetty opiskelemaan sitä tai tätä).  Sanon vielä, että jokaisella opiskelemaan pyrkivällä täytyy olla myös oikeus erehtyä ja muuttaa halutessaan suuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hankkiutua työttömäksi alkoholistiksi. Tämän palstan otannan perusteella onnellisuus on taattu.

Parempi sekin, kuin olla jossain matalapalkka-alalla halveksittuna ja kiusaamisen kohteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kannattavampaa kuin työttömyys.

Terveisin 6 ällän ylioppilas, pitkäikaistyötön koodari. Kuvittelette varmaan, ettei tällaista voi olla olemassakaan, mutta kyllä vain voi.

Jokainen lukion käynyt tietää että ne arvosanat on yhden päivän yhden hetken tieto, kuka vain voi onnistua kokeissa jos sattuu juuri itselle sopivimmat kysymykset. Ei se ole mikään tae että on huippuälykäs, joka voisi opiskella mitä tahansa ja edetä mihin tahansa. Kun ei se työpaikkakaan ole aina arvosanoista kiinni, vaan ihan muista asioista. Tsemppiä!

Terveisin toinen muutaman L:n ylioppilas ja pitkäaikaissairas pitkäaikaistyötön, useamman alan tutkinnot suoritettuna.

Täällä yksi C:n paperit kirjoittanut, joka on päässyt pääsykokeilla ensimmäisellä yrittämällä kahteen eri yliopistoon eri aloille ja eri hakuvuosina. Lukioajan elin ja nautin nuoruudesta. Lukion arvosanat eivät kerro yhtään mitään oppimiskyvystä.

-maisteri, keskiarvo yli 4-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hankkiutua työttömäksi alkoholistiksi. Tämän palstan otannan perusteella onnellisuus on taattu.

Parempi sekin, kuin olla jossain matalapalkka-alalla halveksittuna ja kiusaamisen kohteena.

Ensin mainitusta sulla selvästi kokemusta? Suosittelen vielä arvioimaan tuon johtopäätöksesi uudemman kerran…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kannattavampaa kuin työttömyys.

Terveisin 6 ällän ylioppilas, pitkäikaistyötön koodari. Kuvittelette varmaan, ettei tällaista voi olla olemassakaan, mutta kyllä vain voi.

Jokainen lukion käynyt tietää että ne arvosanat on yhden päivän yhden hetken tieto, kuka vain voi onnistua kokeissa jos sattuu juuri itselle sopivimmat kysymykset. Ei se ole mikään tae että on huippuälykäs, joka voisi opiskella mitä tahansa ja edetä mihin tahansa. Kun ei se työpaikkakaan ole aina arvosanoista kiinni, vaan ihan muista asioista. Tsemppiä!

Terveisin toinen muutaman L:n ylioppilas ja pitkäaikaissairas pitkäaikaistyötön, useamman alan tutkinnot suoritettuna.

Täällä yksi C:n paperit kirjoittanut, joka on päässyt pääsykokeilla ensimmäisellä yrittämällä kahteen eri yliopistoon eri aloille ja eri hakuvuosina. Lukioajan elin ja nautin nuoruudesta. Lukion arvosanat eivät kerro yhtään mitään oppimiskyvystä.

-maisteri, keskiarvo yli 4-

Jos ei dippa tai ma/fy lipastolta, ei nuo meriitit myöskään kerro oppimiskyvystä mitään 🙂

Jotkut käy lukion ja menee haalarihommiin, jostain syystä.

En näe mitään mieltä pingottaa itseään burn outin partaalle ylppäreissä saadakseen ällät jos tavoitteena on matalapalkkainen ala, johon ei ole kilpailua. Laitoshuoltajakouluun pääsee kaikki halukkaat. Ne ällät kannattaa hommata jos tavoitteena on lääkis, oikis, kauppakorkea tai dippainssin ura.

Mitä väliä? Vaikka olis kuinka viisas tms, niin eihän se sitä tarkoita että haluais olla joku professori?

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Vaikka olis kuinka viisas tms, niin eihän se sitä tarkoita että haluais olla joku professori?

Jos ei oo perintöä tulossa, niin huomattavasti mielenkiintoisemman elämän toimintamahdollisuuksineen ja tuttavine-ystävineen saa jostain muualta kuin matalapalkka-alalta.

Vierailija kirjoitti:

En näe mitään mieltä pingottaa itseään burn outin partaalle ylppäreissä saadakseen ällät jos tavoitteena on matalapalkkainen ala, johon ei ole kilpailua. Laitoshuoltajakouluun pääsee kaikki halukkaat. Ne ällät kannattaa hommata jos tavoitteena on lääkis, oikis, kauppakorkea tai dippainssin ura.

1) Ällät voi saada pingottamatta itseään burnoutin partaalle;

2) Dippainssi ei tee ällillä (tarkoitan yo-todistuksen arvosanoja) yhtään mitään. Opiskelemään pääsee ilman niitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Vaikka olis kuinka viisas tms, niin eihän se sitä tarkoita että haluais olla joku professori?

Jos ei oo perintöä tulossa, niin huomattavasti mielenkiintoisemman elämän toimintamahdollisuuksineen ja tuttavine-ystävineen saa jostain muualta kuin matalapalkka-alalta.

Epäilemättä se antaa enemmän mahdollisuuksia se paksumpi kukkaro, mutta ei se sitä poista mihinkään, että monille se elämä on paljon miellyttävämpää, kun ne tekee sitä mitä haluaa tehdä, vaikka sitten laihemmalla tilillä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei pyri lääkikseen tai oikikseen? Varmaan pärjäisi.

Kyse ei ole pärjäämisestä vaan mielekkyydestä.

Itse olen pärjännyt opinnoissani erinomaisesti mutta mielekkyys on kadonnut jo kauan sitten ja suoraan sanottuna vihaan elämääni tällä hetkellä mutta enää ei kannata lopettaa saati vaihtaa kun gradu on viimeistelyä vaille valmis. Kesäksi olen saanut matalapalkkaisen työn aivan muulta alalta ja aion jäädä sille alalle myös kesän ja valmistumisen jälkeen jos se mitenkään onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe mitään mieltä pingottaa itseään burn outin partaalle ylppäreissä saadakseen ällät jos tavoitteena on matalapalkkainen ala, johon ei ole kilpailua. Laitoshuoltajakouluun pääsee kaikki halukkaat. Ne ällät kannattaa hommata jos tavoitteena on lääkis, oikis, kauppakorkea tai dippainssin ura.

1) Ällät voi saada pingottamatta itseään burnoutin partaalle;

2) Dippainssi ei tee ällillä (tarkoitan yo-todistuksen arvosanoja) yhtään mitään. Opiskelemään pääsee ilman niitäkin.

Kohdasta 1 olen täysin samaa mieltä. Kohdan 2 osalta tilanne on muutaman viime vuoden sisällä muuttunut. Toki dippainssiksi pääsee opiskelemaan ilman älliäkin, jos alalla ei ole niin väliä, mutta jos tavoitteena on Aallon tuta tai tefy, niin aika vaikeaa on ilman niitä. Pääsykokeella otetaan enää vain pieni määrä sisään, esim. Aallon tefylle on pääsykokeella enää 18 paikkaa ja tutalle vielä vähemmän.

Jos tyttärellä on yhtään ulkonäköä nii sen kandee vaa alkaa myymään tavaraansa sihteeriopistolla, ne tienaa helposti 450e päivässä ottamalla vain 3 asiakasta, ku pano on nykyään 150egee

Tottakai kannattaa, jos se on sitä mitä haluaa tehdä. Sanoisin että 6 L:n ylioppilaalle esim siivoajan työ voisi olla henkisesti hyväksi. Tyypillisesti se 6L:ää vaatii tietynlaisen suorittajaluonteen, mikä taas ennustaa burnoutia työelämässä. Suorittava työ voisi olla hyväksi. 

Tämä on hyvä keskustelu. Myös mulla on kuusi ällää. Mutta en osannut valita itselleni sopivaa alaa heti lukion jälkeen. Valmistuin kuitenkin yliopistosta, en lääkiksestä tai oikiksesta ja olen kipuillut itselleni sopivan työn löytämisen kanssa. Koko ajan olen ollut töissä ja nyt suoritan töiden ohella toista yliopistotutkintoa. Jo tiedät mitä haluat, niin go for it!

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kannattaa, jos se on sitä mitä haluaa tehdä. Sanoisin että 6 L:n ylioppilaalle esim siivoajan työ voisi olla henkisesti hyväksi. Tyypillisesti se 6L:ää vaatii tietynlaisen suorittajaluonteen, mikä taas ennustaa burnoutia työelämässä. Suorittava työ voisi olla hyväksi. 

Tässä on muuten vinha perä. Olen itse tuollainen kuuden ällän suorittajaluonne, tai siis ennen muuta haluan ymmärtää asiat perusteellisesti ja tehdä ne huolella ja hyvin. Ja kärsin, kun työkavereille ja pomolle riittää että tehdä huiskaistaan jotain sinne päin. Tärkeintä että tehdään nopeasti ja päästään laskuttamaan asiakasta, kun taas minusta tuo tuntuu siltä että viilataan asiakasta linssiin. 

Mutta käsitykseni siivoustyöstä nykyään on, että sekin pitää tehdä hutaisten. Esim. jollain hotelli- tai laivasiivoojalla ei riitä aika hoitaa huonetta oikeasti kuntoon. En tiedä, onko missään enää meille perusteellisille sopivia työtehtäviä.

Minulle riittäisi pienempikin palkka, jos vastineeksi saisin tehdä työni kuten se omien kriteerieni mukaan kuuluu tehdä. En vain tiedä, missä olisi se työnantaja, jonka leivissä tuo onnistuisi. Olen softakehittäjä-DI.