Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos 6 ällän ylioppilas haluaa matalapalkka-alalle
17.04.2022 |
Kuten sairaanhoitajaksi tai varhaiskasvatukseen, niin kannattaako?
Kommentit (85)
Eihän niillä ällillä ole mitään merkitystä, jos niitä ei henkilökohtaisella tasolla koe hyödyttäviksi. Jos ei siis kiinnosta mikään ällän homma, niin sitten se ei kiinnosta. Kyllä motivaatiokin on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei pyri lääkikseen tai oikikseen? Varmaan pärjäisi.
Varmasti pärjäsi. Pärjäsi ehkä todennäköisesti paremmin kuin minä, joka opiskelen jälkimmäistä, enkä ole kirjoittanut/ saanut arvosanaksi ylioppilaskirjoituksissa ainoatakaan laudaturia. Mutta niin kiinnostunut ja halukas olin pääsemään valitsemalleni alalle, että olin sitten muutoin valmis tekemään töitä unelmani eteen.
Uskoakseni Suomessa ei ole ainoatakaan sellaista "opiskelua alaa", jolla ei "normali älyinen" voisi pärjätä. Toiset vain joutuvat tekemään opinnoissa menestyäkseen enemmän töitä toiset vähemmän näin on nyt ja näin tullee olemaan vastaisuudessakin. Ikäväksi menee, jos paikkoja aletaan jakamaan vaikka vain sen perusteella kenellä on eniten maksukykyä, ati onko syntynyt oikeaan sukuun tai perheeseen. Vaikka Suomi on verraten tasa-arvoinen maa, niin täälläkin koulutus vaikuttaa periytyvän yllättävän paljon.
Mutta kovin ikävää saattaisi olla opiskella sellaista alaa, joka ei itseä kiinnosta pätkääkään. Toki motivaation ja kiinnostuksen voi löytää vasta opintojen myötä. kuitenkin lähtökohtaisesti on minusta parempi jos pyrkii opinnoissaan kohti omia haaveitaan ja unelmiaan, eikä "vain" siksi, että kuin meidän suvussa tai perheessä jokin ollut tapana, tai koska kaverit sitä tai tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi kuvitella, että ihminen, joka onnistuu saamaan kuusi ällää, olisi sen verran kunnianhimoinen, ettei haluaisi siivoamaan, mutta sitten toisaalta jotkut ovat niin fiksuja, että saavat kuusi äällää opiskelemattakin.
Mutta kai he voisivat saada tohtorinkin tutkinnon opiskelematta, joten miksi eivät tekisi niin?
Tai ehkä joku on niin burn out lukion jälkeen, että siivoaminen on ainoa, mikä enää kiinnostaa.
Mitä tohtorin tutkinnolla tekee? Eivät työllisty sen paremmin kuin maisterit.
Kuusi ällää voi hommata ilmiömäisellä ulkomuistilla. Väitöskirjaan vaaditaan jo ajatteluakin.
Tunnen yhden tuollaisen koulussa muistinsa ansiosta menestyneen tyypin, joka päätyi siivoojaksi. Sanoi että se on ihan paras työ. Asuntonsakin on aina ihan tiptop järjestyksessä. On vielä aamuvirkku, eli kuudelta alkavat työvuorot sopivat hyvin.
Siis…tohtoriksi ei varsinaisesti hakeuduta minkään paperista seuraavan utiliteetin vuoksi. Oletko joskus kuullut tutkimuksesta? Mitenköhän se voisi liittyä tohtorishommiin..?
Puhuttiin ihmisestä, joka saa kuusi ällää opiskelemattakin, ja kysyttiin, miksei hän sitten suorittaisi tohtorin tutkintoa.
Ehkä silloin on jollain utiliteeteilla tekemistä asian kanssa? Henkilö laskee, ettei tarvitse tohtorin tutkintoa mihinkään, mistä itse on kiinnostunut. Ei esimerkiksi halua tutkijan uralle.
Sekoittelet huviksesi puuroja ja vellejä? Melko ilmiselvää lienee se, ettei saamaton ihminen hakeudu mihinkään, ”äly”stä riippumatta.
Onhan sitten tarkka siivooja jossain toimistossa, jos ei muuta.
Ite olen ”vaan 5” ällän yo mutta menköön. Itse siivoan ammatikseni. En oo yhtään sitä tyyppiä, jonka pitäis päästä töissä tekemään mitään ”hienoksi” määriteltyä, vaan mulle riittää ihan vaan tavallinen työ, josta pääsee ajoissa kotiin. Muutenkin jotenkin hölmöä miettiä mitä jonkun tietyt arvosanat omaavan pitäis elämällään tehdä.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kannattavampaa kuin työttömyys.
Terveisin 6 ällän ylioppilas, pitkäikaistyötön koodari. Kuvittelette varmaan, ettei tällaista voi olla olemassakaan, mutta kyllä vain voi.
Mitä olet tehnyt viimeisen vuoden aikana työllistyäksesi? Kuinka monta koodaukseen liittyvää MOOC-kurssia olet suorittanut? Kuinka monta omaa projektia olet tehnyt näytteeksi osaamisestasi Githubiin?
Olen hakenut työpaikkoja ja opiskellut lisää. Minulla on säästöjä, joten rupesin opiskelemaan dippainssiksi (alkuperäinen koulutukseni on ihan muuta). MOOC-kursseja en siinä ohessa ole suorittanut. Kai sitä pitäisi noita omia projekteja sitten yrittää; ehkä se olisi höydyllisempää kuin opinnot?
Edellä sanoit olevasi pitkäaikaistyötön koodari, mutta nyt kerrotkin olevasi opiskelija. Se toki muuttaa kuviota jonkin verran eli MOOC-kursseja ei tässä vaiheessa kannata suorittaa muuten kuin siinä tapauksessa, että pystyt täydentämään sellaisella osaamistasi jollain tällä hetkellä kysytyllä taidolla eikä vastaavaa kurssia löydy omasta yliopistostasi.
Mutta jos sinulla ei ole alan työkokemusta viimeisen parin vuoden ajalta etkä ole nyt saamassa kesätöitä, niin omat projektit Githubissa ovat ehdottoman tärkeitä. Sinun on turha kuvitella työllistyväsi alalle DI:n papereille, jos sinulla ei ole mitään muuta näyttöä osaamisestasi - joko alan työkokemusta viime ajoilta tai sitten ne omat projektit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, miten jaksaa työn sosiaalisen aspektin. Useimpien ihmisten on helpointa solmia suhteita samalla älykkyystasolla oleviin. Olen nähnyt myös älykkäitä jotka kieltävät älykkyyden merkityksen, mutta sitten kuitenkin jatkuvasti turhautuvat itseä hitaampiin.
Minä turhautuisin n pikkusieluisuuteen, nipotukseen, kyttäykseen. Yhdistän nuo alhaiseen koulutustasoon. Voivat olla varsinaisia päsmäreitä ja tekevät kaiken sääntöjen mukaan, mutta työkavereina hirveitä, jos et ole samanlainen kuin he.
Verkkaisuus ei sinänsä tarkoita tyhmyyttä. Voi olla temperamenttipiirre. Tai ainakin se, ettei pidä kiireestä,paineesta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän niillä ällillä ole mitään merkitystä, jos niitä ei henkilökohtaisella tasolla koe hyödyttäviksi. Jos ei siis kiinnosta mikään ällän homma, niin sitten se ei kiinnosta. Kyllä motivaatiokin on tärkeää.
Voi olla älystä riippumattomia syitä, mitkä estävät haastavammat työt. Pelaa sitten varman päälle ilman stressiä. Kunhan tekee jotain. Minusta se on aidosti arvostettavaa itsessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).
t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan
Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen.
En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat!
Olisiko sinulle ollut kauhistus, jos olisitkin saanut vain 5 ällää ja yhden magnan, tai kuusi magnaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).
t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan
Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen.
En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat!
Olisiko sinulle ollut kauhistus, jos olisitkin saanut vain 5 ällää ja yhden magnan, tai kuusi magnaa?
Olisiko sinulle kauhistus ymmärtää todellinen sijoituksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).
t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan
Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen.
En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat! En ajatellut, mitä työtä päätyisin tekemään opintojen jälkeen. Eipä sellaista "jälkeen"-aikaa edes ole oikein tullut, kun olen yhtenään tekemässä jotain täydennyskursseja.
Lukio-opeille on kyllä ollut käyttöä. Englannin kieli on varmaan ollut se tärkein, muille kielille on ollut käyttöä jos ei työelämässä niinkään niin harrastuksissa. Matematiikan opetus meillä oli huipputasoa ja se oli oikeasti matematiikkaa eikä mitään laskentoa, ja yliopisto-opinnoissani siitä oli kyllä hyötyä, ja se taitaa vaikuttaa ajattelutapaani vähän kaikessa. Historia antoi hyvää yleissivistystä, joskin olin alan kirjallisuutta lukenut lapsena itsekin. Luonnontieteet sen sijaan tuntuvat unohtuneen kokonaan.
Eiks sulla ole kunnianhimoa tai vastuuntuntoa?
Kunnianhimoa ei taida suuremmin olla, se on totta. Mutta ihan vastuuntuntoisesti olen mielestäni työni hoitanut ja muutenkin kai elämääni elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).
t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan
Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen.
En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat!
Olisiko sinulle ollut kauhistus, jos olisitkin saanut vain 5 ällää ja yhden magnan, tai kuusi magnaa?
Olisiko sinulle kauhistus ymmärtää todellinen sijoituksesi?
Otan vastauksen niin, että sinulle olisi ollut kauhistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).
t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan
Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen.
En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat! En ajatellut, mitä työtä päätyisin tekemään opintojen jälkeen. Eipä sellaista "jälkeen"-aikaa edes ole oikein tullut, kun olen yhtenään tekemässä jotain täydennyskursseja.
Lukio-opeille on kyllä ollut käyttöä. Englannin kieli on varmaan ollut se tärkein, muille kielille on ollut käyttöä jos ei työelämässä niinkään niin harrastuksissa. Matematiikan opetus meillä oli huipputasoa ja se oli oikeasti matematiikkaa eikä mitään laskentoa, ja yliopisto-opinnoissani siitä oli kyllä hyötyä, ja se taitaa vaikuttaa ajattelutapaani vähän kaikessa. Historia antoi hyvää yleissivistystä, joskin olin alan kirjallisuutta lukenut lapsena itsekin. Luonnontieteet sen sijaan tuntuvat unohtuneen kokonaan.
Eiks sulla ole kunnianhimoa tai vastuuntuntoa?
Kunnianhimoa ei taida suuremmin olla, se on totta. Mutta ihan vastuuntuntoisesti olen mielestäni työni hoitanut ja muutenkin kai elämääni elänyt.
Jos ei ole kunnianhimoa, niin silloin ei lueta kuutta ällää, vaan suoritetaan yo-tutkinto minimin mukaan, eli kirjoitetaan vain neljä ainetta.
(eri)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).
t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan
Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen.
En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat! En ajatellut, mitä työtä päätyisin tekemään opintojen jälkeen. Eipä sellaista "jälkeen"-aikaa edes ole oikein tullut, kun olen yhtenään tekemässä jotain täydennyskursseja.
Lukio-opeille on kyllä ollut käyttöä. Englannin kieli on varmaan ollut se tärkein, muille kielille on ollut käyttöä jos ei työelämässä niinkään niin harrastuksissa. Matematiikan opetus meillä oli huipputasoa ja se oli oikeasti matematiikkaa eikä mitään laskentoa, ja yliopisto-opinnoissani siitä oli kyllä hyötyä, ja se taitaa vaikuttaa ajattelutapaani vähän kaikessa. Historia antoi hyvää yleissivistystä, joskin olin alan kirjallisuutta lukenut lapsena itsekin. Luonnontieteet sen sijaan tuntuvat unohtuneen kokonaan.
Eiks sulla ole kunnianhimoa tai vastuuntuntoa?
Kunnianhimoa ei taida suuremmin olla, se on totta. Mutta ihan vastuuntuntoisesti olen mielestäni työni hoitanut ja muutenkin kai elämääni elänyt.
Meinasin vastuuntuntoa lahjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei pyri lääkikseen tai oikikseen? Varmaan pärjäisi.
Varmasti pärjäsi. Pärjäsi ehkä todennäköisesti paremmin kuin minä, joka opiskelen jälkimmäistä, enkä ole kirjoittanut/ saanut arvosanaksi ylioppilaskirjoituksissa ainoatakaan laudaturia. Mutta niin kiinnostunut ja halukas olin pääsemään valitsemalleni alalle, että olin sitten muutoin valmis tekemään töitä unelmani eteen.
Uskoakseni Suomessa ei ole ainoatakaan sellaista "opiskelua alaa", jolla ei "normali älyinen" voisi pärjätä. Toiset vain joutuvat tekemään opinnoissa menestyäkseen enemmän töitä toiset vähemmän näin on nyt ja näin tullee olemaan vastaisuudessakin. Ikäväksi menee, jos paikkoja aletaan jakamaan vaikka vain sen perusteella kenellä on eniten maksukykyä, ati onko syntynyt oikeaan sukuun tai perheeseen. Vaikka Suomi on verraten tasa-arvoinen maa, niin täälläkin koulutus vaikuttaa periytyvän yllättävän paljon.
Mutta kovin ikävää saattaisi olla opiskella sellaista alaa, joka ei itseä kiinnosta pätkääkään. Toki motivaation ja kiinnostuksen voi löytää vasta opintojen myötä. kuitenkin lähtökohtaisesti on minusta parempi jos pyrkii opinnoissaan kohti omia haaveitaan ja unelmiaan, eikä "vain" siksi, että kuin meidän suvussa tai perheessä jokin ollut tapana, tai koska kaverit sitä tai tätä.
No, muistin toiminnassa ja lukemiskyvyssä(lukivaikeudet) on kyllä eroja normaaliälyisilläkin.
Näyttää siltä, että yksi lapsistani saa lukiosta B:n paperit ankarasta lukemisesta huolimatta.
Peruskoulussa hänellä oli ihan hyvät numerot.
En sanoisi, että "kuka tahansa normaaliälyinen" ahkeralla lukemisella voisi opiskella mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).
t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan
Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen.
En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat! En ajatellut, mitä työtä päätyisin tekemään opintojen jälkeen. Eipä sellaista "jälkeen"-aikaa edes ole oikein tullut, kun olen yhtenään tekemässä jotain täydennyskursseja.
Lukio-opeille on kyllä ollut käyttöä. Englannin kieli on varmaan ollut se tärkein, muille kielille on ollut käyttöä jos ei työelämässä niinkään niin harrastuksissa. Matematiikan opetus meillä oli huipputasoa ja se oli oikeasti matematiikkaa eikä mitään laskentoa, ja yliopisto-opinnoissani siitä oli kyllä hyötyä, ja se taitaa vaikuttaa ajattelutapaani vähän kaikessa. Historia antoi hyvää yleissivistystä, joskin olin alan kirjallisuutta lukenut lapsena itsekin. Luonnontieteet sen sijaan tuntuvat unohtuneen kokonaan.
Eiks sulla ole kunnianhimoa tai vastuuntuntoa?
Kunnianhimoa ei taida suuremmin olla, se on totta. Mutta ihan vastuuntuntoisesti olen mielestäni työni hoitanut ja muutenkin kai elämääni elänyt.
Jos ei ole kunnianhimoa, niin silloin ei lueta kuutta ällää, vaan suoritetaan yo-tutkinto minimin mukaan, eli kirjoitetaan vain neljä ainetta.
(eri)
Jollekin kuus ällää voi olla hyvin lähellä minimiä. Esim matikka ja fysiikka oli itelle ainoat aineet, missä piti avata kirjat. On niitäkin, joiden ei tarvi niissäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).
t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan
Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen.
En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat!
Olisiko sinulle ollut kauhistus, jos olisitkin saanut vain 5 ällää ja yhden magnan, tai kuusi magnaa?
Olisiko sinulle kauhistus ymmärtää todellinen sijoituksesi?
Otan vastauksen niin, että sinulle olisi ollut kauhistus.
En ole se, jolta kysyit tuota v itun tyhmää asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei pyri lääkikseen tai oikikseen? Varmaan pärjäisi.
Varmasti pärjäsi. Pärjäsi ehkä todennäköisesti paremmin kuin minä, joka opiskelen jälkimmäistä, enkä ole kirjoittanut/ saanut arvosanaksi ylioppilaskirjoituksissa ainoatakaan laudaturia. Mutta niin kiinnostunut ja halukas olin pääsemään valitsemalleni alalle, että olin sitten muutoin valmis tekemään töitä unelmani eteen.
Uskoakseni Suomessa ei ole ainoatakaan sellaista "opiskelua alaa", jolla ei "normali älyinen" voisi pärjätä. Toiset vain joutuvat tekemään opinnoissa menestyäkseen enemmän töitä toiset vähemmän näin on nyt ja näin tullee olemaan vastaisuudessakin. Ikäväksi menee, jos paikkoja aletaan jakamaan vaikka vain sen perusteella kenellä on eniten maksukykyä, ati onko syntynyt oikeaan sukuun tai perheeseen. Vaikka Suomi on verraten tasa-arvoinen maa, niin täälläkin koulutus vaikuttaa periytyvän yllättävän paljon.
Mutta kovin ikävää saattaisi olla opiskella sellaista alaa, joka ei itseä kiinnosta pätkääkään. Toki motivaation ja kiinnostuksen voi löytää vasta opintojen myötä. kuitenkin lähtökohtaisesti on minusta parempi jos pyrkii opinnoissaan kohti omia haaveitaan ja unelmiaan, eikä "vain" siksi, että kuin meidän suvussa tai perheessä jokin ollut tapana, tai koska kaverit sitä tai tätä.
No, muistin toiminnassa ja lukemiskyvyssä(lukivaikeudet) on kyllä eroja normaaliälyisilläkin.
Näyttää siltä, että yksi lapsistani saa lukiosta B:n paperit ankarasta lukemisesta huolimatta.
Peruskoulussa hänellä oli ihan hyvät numerot.
En sanoisi, että "kuka tahansa normaaliälyinen" ahkeralla lukemisella voisi opiskella mitä tahansa.
Voi olla, ettei sit ole ”normaaliälyinen”. Ja ehkä vielä todennäköisempää se, ettei osaa lukea oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).
t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan
Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen.
En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat! En ajatellut, mitä työtä päätyisin tekemään opintojen jälkeen. Eipä sellaista "jälkeen"-aikaa edes ole oikein tullut, kun olen yhtenään tekemässä jotain täydennyskursseja.
Lukio-opeille on kyllä ollut käyttöä. Englannin kieli on varmaan ollut se tärkein, muille kielille on ollut käyttöä jos ei työelämässä niinkään niin harrastuksissa. Matematiikan opetus meillä oli huipputasoa ja se oli oikeasti matematiikkaa eikä mitään laskentoa, ja yliopisto-opinnoissani siitä oli kyllä hyötyä, ja se taitaa vaikuttaa ajattelutapaani vähän kaikessa. Historia antoi hyvää yleissivistystä, joskin olin alan kirjallisuutta lukenut lapsena itsekin. Luonnontieteet sen sijaan tuntuvat unohtuneen kokonaan.
Eiks sulla ole kunnianhimoa tai vastuuntuntoa?
Kunnianhimoa ei taida suuremmin olla, se on totta. Mutta ihan vastuuntuntoisesti olen mielestäni työni hoitanut ja muutenkin kai elämääni elänyt.
Jos ei ole kunnianhimoa, niin silloin ei lueta kuutta ällää, vaan suoritetaan yo-tutkinto minimin mukaan, eli kirjoitetaan vain neljä ainetta.
(eri)
Minimi neljä joo, mutta halusin opiskelemaan alalle, jolla pääsykokeen saattoi korvata reaalikokeen arvosanoilla, joten sehän kannatti suorittaa.
Ylimääräinen kieli taas - no, eihän siitä haittaakaan olisi. Sitä oli kuitenkin ollut pakko opiskella, ja jotain oli päähän tarttunut.
Mutta ehkä minulla sitten tuolloin tosiaan vielä oli kunnianhimoa? Ammatillinen kunnianhimo sitten on ollut vain sitä, että olen pyrkinyt itseäni kiinnostaviin työtehtäviin, arvostettiin niitä tai ei, sai niistä hyvää palkkaa tai ei (eli ei).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa hakeutua alalle, jolla uskoo viihtyvänsä. Ihan riippumatta siitä, onko todistuksessa kuusi ällää (tai sitä enemmän tai vähemmän).
t. Tyytyväinen kuuden ällän yo (matalapalkkaisessa) haaveammatissaan
Saanko kysyä, miksi halusit opiskella ja kirjoittaa kuusi ällää? Oletettavasti et kuitenkaan ole tarvinnut niitä tietoja lukion jälkeen.
En ole tuo jolta kysyt, mutta toinen matalapalkkainen kuuden ällän ylioppilas ja ikuinen opiskelija: Minä ainakin opiskelin, koska asiat kiinnostavat! En ajatellut, mitä työtä päätyisin tekemään opintojen jälkeen. Eipä sellaista "jälkeen"-aikaa edes ole oikein tullut, kun olen yhtenään tekemässä jotain täydennyskursseja.
Lukio-opeille on kyllä ollut käyttöä. Englannin kieli on varmaan ollut se tärkein, muille kielille on ollut käyttöä jos ei työelämässä niinkään niin harrastuksissa. Matematiikan opetus meillä oli huipputasoa ja se oli oikeasti matematiikkaa eikä mitään laskentoa, ja yliopisto-opinnoissani siitä oli kyllä hyötyä, ja se taitaa vaikuttaa ajattelutapaani vähän kaikessa. Historia antoi hyvää yleissivistystä, joskin olin alan kirjallisuutta lukenut lapsena itsekin. Luonnontieteet sen sijaan tuntuvat unohtuneen kokonaan.
Eiks sulla ole kunnianhimoa tai vastuuntuntoa?
Kunnianhimoa ei taida suuremmin olla, se on totta. Mutta ihan vastuuntuntoisesti olen mielestäni työni hoitanut ja muutenkin kai elämääni elänyt.
Meinasin vastuuntuntoa lahjoista.
Kyllä työssäni mielestäni ihan pääsen lahjakkuuttani hyödyntämään. En tietenkään kaikkea, mutta tarpeeksi.
Oikeastaan lukion lopussa en vielä ollut kunnolla selvillä siitä, missä olen lahjakas ja missä en. Se on vasta opintojen ja työelämän myötä tarkentunut. Tajusin esimerkiksi, että vaikka olenkin matemaattisesti lahjakas, se ei tarkoita, että pärjäisin luonnontieteissä. Muutin sitten opintosuunnitelmiani siltä osin. Se oli hämännyt, että lukiossa matematiikka, fysiikka ja kemia kulkivat jotenkin aina samassa paketissa (niitä opetti samat opettajat), vaikka oikeasti vain tuo ensimmäinen on se oma juttuni. Ja sitäkään ei kerrottu, että kyllä sille on käyttöä muuallakin kuin luonnontieteissä.
Alue: Aihe vapaa
Eiks sulla ole kunnianhimoa tai vastuuntuntoa?