Lue keskustelun säännöt.
On se vaan sääli ja surullista kuinka nuoren on jo hypättävä
17.04.2022 |
Siihen oravanpyörään ja selviytymismoodiin ja mm kotoa pois muuttaneen käytävä suht runsain mitoin töissä opiskelujensa lisäksi ja vielä koko kesäajankin aina raadettava ihan vain jotta tulisi toimeen ja saisi jääkaappiinsa täytettä.
Siitä sitten kohti aikuiselämän raadantakierrettä kunnes eläke koittaa joskus 50v kuluttua.
Missä vaiheessa se nuori lataa akkujaan, pitää kesälomaa, rentoutuu ja on vailla vastuuta ja velvoitteita, kerää voimia uuteen opiskeluvuoteen, on vailla kellon käyttämistä, aikatauluja ja huoleton?
Ei missään, sen aika oli silloin kun ikää oli alle 13v.
Järkyttävää!
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Automaationhan piti vapauttaa ihmiset työn orjuudesta nauttimaan elämästään vapaana, mutta on käynytkin tasan päinvastoin! Kuka meitä veti näin raskaasti nenästä?!
Periaatteessa se on vapauttanut. Mutta kun kulutusjuhlan nimissä pitää hankkia aina vaan ennemmän rojua ja elämyksiä, niin joudut painamaan pidempää päivää, että saat kaiken hinoamasi.
Tyydy vähempään ja nauti automaation siunauksista.
Asun pienessä kaksiossa, kalusteet ovat ilmaisina saatuja 70-80-luvun tavaraa. Televisio on 10 vuotta vanha, omistan 4 vuotta vanhan läppärin ja edullisen puhelimen. En omista autoa ja vaatteita en ole ostanut 3 vuoteen. Palkka menee vuokraan ja ruokaa? Mistä minun pitäisi tinkiä?
No totta kyllä, että nykyäänkin osa kansasta elää yhtä niukasti kuin piiat ja rengit aikoinaan.
Tosin he elivät alivuokralaishuoneissa tai hellahuoneissa viperheineen, palkka meni sen vuokraan ja ruokaan. Heihin nähden elät leveästi.
Totta sekin, että automaatio on vapauttanut ison määrän ihmisiä huonopalkkaisista liukuhihnatöistä vielä huonompipalkkaisiin pätkätöihin tai työttömiksi.
Mutta näistä huolimatta elintaso on kasvanut kaikilla, suurimmalla osalla vaan enemmän.
Nii-i, kuinka moni opiskelija esim asuu soluasunnoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toista se oli ennen kuin se työnteko alkoi jo varhaislapsuudessa. Minäkin olin naapurin juurikas pellolla kaikki kesät jo alle kymmenen vuotiasta 10penniä vaolta.
Sillä sai silloin 2 nalkekarkkia. Nykyään ei edes ole nalkekarkkeja, eikä kyllä pennejäkään. Että kuitenkin jotakin silloin siis.
En minä niitä rahoja itse nähnyt. Naapuri makso suoraan isälle.
Siihen aikaan perheissä oli isät kuitenkin. Ei oo nykyään isejä, eikä kyllä perheitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toista se oli ennen kuin se työnteko alkoi jo varhaislapsuudessa. Minäkin olin naapurin juurikas pellolla kaikki kesät jo alle kymmenen vuotiasta 10penniä vaolta.
Sillä sai silloin 2 nalkekarkkia. Nykyään ei edes ole nalkekarkkeja, eikä kyllä pennejäkään. Että kuitenkin jotakin silloin siis.
En minä niitä rahoja itse nähnyt. Naapuri makso suoraan isälle.
Siihen aikaan perheissä oli isät kuitenkin. Ei oo nykyään isejä, eikä kyllä perheitäkään.
Mulla on kylillä se sen ajan perinteinen velipuoli. Ei perheet hajonnut vaikka isä kävi parissa muussakin talossa.
Opiskelin päivisin, illaisin ja viikonloput töitä yleensä. Jossain välissä ehti lukea, tavata kavereita jne.
En ruikuttanut koska nuorena hyvin jaksoin ja palkkapäivä oli aina tosi kiva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan, aloitettuani 15-vuotiaana kesätyöt, ole ollut aivan koko kesää työssä. 2vko-1kk aina lomaa. Ei sitä kokoaikatyössä olevillakaan enempää ole. Koululaisen kesäloma on 12 viikkoa, opiskelijan 4kk. Opiskelijalla on syysloma, hiihtoloma ja pitkä joululoma, orvanpyörässä vain viikko talvilomaa.
Miksi työstä puhutaan vain ikävänä asiana, vaikka se antaa ihmiselle myös paljon?
Ihan elannon, työyhteisön, tuo ryhtiä ja tarkoitusta elämään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toista se oli ennen kuin se työnteko alkoi jo varhaislapsuudessa. Minäkin olin naapurin juurikas pellolla kaikki kesät jo alle kymmenen vuotiasta 10penniä vaolta.
Sillä sai silloin 2 nalkekarkkia. Nykyään ei edes ole nalkekarkkeja, eikä kyllä pennejäkään. Että kuitenkin jotakin silloin siis.
En minä niitä rahoja itse nähnyt. Naapuri makso suoraan isälle.
Siihen aikaan perheissä oli isät kuitenkin. Ei oo nykyään isejä, eikä kyllä perheitäkään.
Mulla on kylillä se sen ajan perinteinen velipuoli. Ei perheet hajonnut vaikka isä kävi parissa muussakin talossa.
Meille muutti heti äidin kuoleman jälkeen uusi äiti naapuri talosta. Ei ne perheet ennenkään niin kovin yhtenäisiä ollut. Kuka luuhasi missäkin. Eroon ei vaan ollut varaa.
Minun tyttäreni lähti opiskelemaan selkeä päämäärä mielessään täysin tietoisena siitä, että opiskeluelämä tulee olemaan raskastakin eikä pelkkää hillumista ja juhlimista. Rahan kanssa saa olla tarkka, opintolainan nosti ja minä tuin omalta osaltani.
Kukaan ei pakottanut mihinkään oravanpyörään. Tytöllä halu mennä eteenpäin elämässä. Nyt on hyvä virka yliopistolla tutkijana, 36-vuotiaana. Olen todella onnellinen hänen puolestaan ja ylpeä sinnikkäästä ja älykkäästä tyttärestäni.
Kaikki ei tipu taivaalta ja rahaa ei voi nostaa ihmeseinästä. On terveellistä oppia että omalla työllä se on ansaittava. Halu mennä elämässä eteenpäin on tultava itseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa tämä on kääntynyt näin? Itselle ja lapsillenikin oli lottovoitto kun päästiin kesä-, ilta ja viikonlopputöihin 14-16 vuotiaina. Saatiin rahaa, työkokemusta, merkintä työstä cv:hen jne. Olisi ollut kauhistus, jos cv:ssä olisi ollu 2-3 kk:n avoin kohta kesän ajalla.
Aloittaja ilmeisesti suosii peräkammarin poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tyttäreni lähti opiskelemaan selkeä päämäärä mielessään täysin tietoisena siitä, että opiskeluelämä tulee olemaan raskastakin eikä pelkkää hillumista ja juhlimista. Rahan kanssa saa olla tarkka, opintolainan nosti ja minä tuin omalta osaltani.
Kukaan ei pakottanut mihinkään oravanpyörään. Tytöllä halu mennä eteenpäin elämässä. Nyt on hyvä virka yliopistolla tutkijana, 36-vuotiaana. Olen todella onnellinen hänen puolestaan ja ylpeä sinnikkäästä ja älykkäästä tyttärestäni.
Kaikki ei tipu taivaalta ja rahaa ei voi nostaa ihmeseinästä. On terveellistä oppia että omalla työllä se on ansaittava. Halu mennä elämässä eteenpäin on tultava itseltä.
Ihana lukea! Sama juttu.
Niinpä. Rehellisesti sanottuna olen aina vihannut jokaista työtä, jota olen joutunut elämäni varrella tekemään enkä henkilökohtaisesti tule koskaan olemaan tyytyväinen tämänkaltaisessa järjestelmässä, jossa aikaa lomalle ja lepäämiselle jää aivan käsittämättömän vähän. En usko, että olen ainoa joka näin kokee. Oikein v tuttaa myös ajatella niitä sadistisia vanhempia, jotka tehtailevat kersoja kärsimään tähän kuvottavaan orjasysteemiin sillä ajatuksella, että "raataminen nyt vain kuuluu elämään, ennenkin on töitä tehty niska limassa". Oikein kasvatetaan nuoresta iästä mukautumaan tähän sairaaseen ympäristöön. Ei jumalauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 23 ja 20 vuotiaat asuvat kotona ja ovat valmistuneet ammattiin ja menevät nyt kevällä ensimmäisiin työpaikkoihinsa, jos ei opikeluun liittyviä työharjoitteluja lasketa. Kaiken tuen ovat meiltä vanhemmilta saaneet ja tulevat jatkossakin saamaan.
Vierailija kirjoitti:
15-vuotiaana töihin vuonna 99. Sen jälkeen kaikki lomat ja viikonloput töissä yliopistosta valmistumiseen asti. 15-vuotiaasta lähtien maksanut vaatteet yms. omat hankinnat itse, kuten koulumateriaalit ja vuokra & ruokarahaa kotiin. Joten on se ollut ja aiemminkin joidenkin kohtalo tehdä töitä eikä vain laiskotella vapaana.
Oliko sinut laitettu kotoa kadulle, kun vanhempasi eivät pitäneet sinusta sen vertaa huolta, että olisit normaalin lapsuuden ja nuoruuden saanut ?
Ihmisten ostovoima on ajettu alas. Aika harva perhe enää varailee mitään vuosittaisia kesälomia mitkä olivat normaaleita vielä 20vuotta sitten. Ei tarvitse hirveästi ihmetellä nykynuorison motivaatiota töihin kun palkkaerot kasvavat kokoajan ja yhä useampi on ahtaalla.
Sitä kutsutaan elämäksi.
Normaali, psyykkisesti terve ihminen kykenee töihin ja opiskeluun eikä tarvitse viikkokausia "akkujen lataamiseen".
Elämän tarkoitus on tehdä töitä ja kuolla pois, näin karusti sanottuna.
Normaali, psyykkisesti terve ihminen kestää kyllä tehdä töitä ja opiskella eikä tarvitse jatkuvia, viikkokausia kestäviä "hengähdystaukoja".
Ei valtio voi jokaista elättää, työ on siunaus ja onnellinen asia, jos sellaisen sattuu nykyaikana jostain saamaan.
Moni nuori opiskelija kiljuisi riemusta, jos saisi edes siivoustyötä nykyaikana.
Mitä ihmettä tuollaista säälimään. Kannustat vaan tekemään omia ratkaisuja ja toimimaan omien toiveiden mukaan elämässä.
Ei voi täytyä koska helppoja suorittavan tason töitä ei riitä kaikille halukkaille, ei edes nuorille.