Lapseni on koulukiusaaja ja -kiusatttu :(
Ekaluokkalainen poikani alkoi eilen illalla itkeskellä, ettei halua kouluun kun joku 4-luokkalainen aina välitunneilla on kimpussa. Kävi ilmi, että oma lapseni oli heti koulun alettua tönäissyt jotain rinnakkaisluokkalaista sen jälkeen, kun tämä oli heittänyt poikani pikkuauton pois. Neljäsluokkalainen oli nähnyt tapauksen, ja on siitä lähtien ilmeisti katsonut asiakseen toimia jonkinlaisena poliisina. Välitunneilla hän on aina lapseni kimpussa, ja syyttää lastani ikätoverinsa kiusaamista vaikkei mitään ole kuulemma tapahtunut tämän yhden ainoan tönäisyn lisäksi.
No, soitin aamulla lapseni opettajalle ja kerroin stoorin. Hän lupasi ottaa asian käsittelyyn, mutta totesi samalla että omalla lapsellanikin on tapana olla " levoton" (opettajan sanojen mukaan), hän kuulemma järjestää vähän väliä jotain jäynää ja kiusaa luokkakavereilleen jotka sitten kantelevat opettajalle. Opettaja epäili, että tämä saattaisi johtua siitä että lapsella itsellään on paha olo tämän neljäsluokkalaisen kiusaamisen takia. Voi olla, mutta en sulje pois sitäkään mahdollisuutta että lapseni kiusaisi luokkakavereitaan joka tapauksessa. Hän on vähän sellainen rasavilli ja juonikas tapaus.
Meillä on heti ma-aamuna keskustelu opettajan kanssa, mutta viikonloppuni on kyllä menossa ihan pilalle. Oloni on tosi surkea, enkä oikeastaan tiedä kumpi on pahempaa: se että lastani kiusataan vai se että hän on itse kiusaaja. Jälkimmäinen on itse asiassa pahempi juttu, koska tunnen itse olevani epäonnistunut kasvattajana.
En oikein edes tiedä miksi kirjoitin tämän tänne, tuskin kellään on tähän hätään mitään ratkaisun avainta.. piti vaan saada purkaa tätä murhetta sanoiksi.
Kommentit (2)
Olen ymmärtänyt, että lapseni on ollut jopa suosittu railakkaan tyylinsä ja jopa sellaisen " pellenroolin" myötä. Pikkuveljen kanssa tappelee kyllä kotona senkin edestä, mutta se kai on normaalia veljesten kesken..
Ajattelin ensin, että hirveää kun tämä alkaa jo ekaluokalla, mitä on vielä edessä. Mutta toisaalta niin kuin joku kommentoi, ehkä on parempi että tämä tuli jo nyt. Pieniä on vielä helpompi " koulia" ja ehkä sitten ehkäistä isommat ongelmat isompana.
Nyt ei auta kuin tehdä töitä ja pysyä tiukkana että tämä asia selvitetään perin juurin.
Jos ei open kanssa juttelu auta, sovi koulun kanssa että menet kouluun mukaan niin kauaksi aikaa kun tarve vaatii.
Oliko lapsesi päiväkodissa jo ennen kouluun menoa? Mietin vain onko isossa ryhmässä toimiminen tuttua?
Et ole vielä epäonnistunut kasvatuksessa. Sanoisin että jos saatte tilanteen tasaantumaan olet onnistunut kasvatuksessa :-)
Lapsille tulee näitä kokeilukausia ja vaikeuksia välillä, kuuluu normaaliin elämään ja inhimillisyyteen.
Jos taas ette saa tilannetta selvitettyä, voit alkaa miettiä kasvatustaitojasi.