Lue keskustelun säännöt.
Kun elämä ei millään normalisoidu
16.04.2022 |
En ole varmaan ihan ainoa täälläkään, jonka elämä tuntuu siltä, että se menee vain yhdestä kriisinhallintatilasta toiseen.
Heti kun alkaa tuntua siltä, että no niin, nyt päästiin akuutista kriisistä pois, ollaan melko lailla pohjalla ja rättipoikki mutta mitäs siitä, nyt voi taas alkaa rakentaa normaalia elämää... niin eikö mitä, vähintäänkin tulee jokin valtava taloudellinen takaisku, ja pahimmillaan joku perhepiiristä sairastuu TAAS vakavasti. Ja nämä kriisit jostain syystä pahenevat jokaisella kierroksella. Katson muutaman vuoden takaisia kriisejä ja mietin, että pääsisipä edes jotenkin takaisin tuohon tilanteeseen.
Nyt ollaan siis taas tuossa sairauskierteessä. Minä olen se, joka yrittää aina pitää laivan pinnalla, ja alkaa oikeasti tuntua siltä, että en jaksa enää. Tai siis näin olen tuntenut jo parikin vuotta, mutta jotenkin tässä vain mennään vieläkin. Koko ajan huonommin tosin. Arki sujuu aina vain kehnommin.
Mutta en kysy nyt neuvoja jaksamiseen, vaan olisi kiva kuulla jotain valoisia tarinoita siitä, että jossain vaiheessa vuosien vastoinkäymisten jälkeen elämä ihan oikeasti normalisoituu! Tulee kivoja aikoja! Sellaisia, ettei tarvitse koko ajan murehtia jotain! Viimeksi tällainen aika taisi muistaakseni olla joskus 2010. Miten olette päässeet kriisien jälkeen takaisin normaalielämään?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Siunausta sinulle!
Muuta en osaa sanoa. Minustakin lähes koko aikuiselämäni on ollut stressistä toiseen menoa. Se oikeastaan alkoi siinä vähän vaille nelikymppisenä. Siihen asti oli jotenkin tavallisen elämän tuntua.
Kiitos! Mukava kuulla että joku edes täällä ymmärtää, vaikka ikävää onkin, että se on oman kokemuksesi käyttä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siunausta sinulle!
Muuta en osaa sanoa. Minustakin lähes koko aikuiselämäni on ollut stressistä toiseen menoa. Se oikeastaan alkoi siinä vähän vaille nelikymppisenä. Siihen asti oli jotenkin tavallisen elämän tuntua.Kiitos! Mukava kuulla että joku edes täällä ymmärtää, vaikka ikävää onkin, että se on oman kokemuksesi käyttä :(
Miksi ihmeessä kirjoitin "käyttä"?? Tarkoitin siis kautta.
Muistakaa tehdä lisää ihmisiä kärsimykseen!
Minulla kanssa oikeestaan 20 ikävuoden jälkeen alkoi systemaattisesti epäonnistumaan kaikki asiat, se johti siihen että nyt pari vuotta on mennyt ilman mitään yrittämistä edes, ei ole hyvä mutta ilman pettymyksiä parempi 😄
Siunausta sinulle!
Muuta en osaa sanoa. Minustakin lähes koko aikuiselämäni on ollut stressistä toiseen menoa. Se oikeastaan alkoi siinä vähän vaille nelikymppisenä. Siihen asti oli jotenkin tavallisen elämän tuntua.