Ajatteletko koskaan katsoessasi jotakin elokuvaa, jossa saman ikäinen näyttelijä kuin sinä, että tuossa voisin olla minä?
Eli kadehditko kuuluisia hollowoodtähtiä, koska ovat saavuttaneet elämässään niin paljon? Jos olisi vain ollut rohkeutta lähteä näyttelijän uralle.
Kommentit (15)
En kadehdi hollywoodilaisia, mutta suomalaisista näyttelijöistä joskus ajattelen että siinä oli muuten yks mun nuoruuden haave. Siis näytteleminen. Siihen opiskelu taitaa olla myöhäistä. N43
En todellakaan, ainakaan kadehtien. Näytteleminen ei ole yhtään mun juttu.
Enpä oikeastaan. Näytteleminen on rankkaa hommaa. Hollywood-kuvioista puhumattakaan…
En yhtään. Mutta joskus ihmettelen, että tuo näyttelijä on mun ikäinen (40+) ja esittää (ja näyttää) leffassa parikymppiseltä. Uskomatonta.
No en. Ei kuulu unelmiin mitenkään
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi hollywoodilaisia, mutta suomalaisista näyttelijöistä joskus ajattelen että siinä oli muuten yks mun nuoruuden haave. Siis näytteleminen. Siihen opiskelu taitaa olla myöhäistä. N43
Koskaan ei liian myöhäistä. Just luin jutun, että nelikymppinen mies pääsi opiskelemaan näyttelijäkouluun englantiin. Ite oon 41 ja miettimässä just osallistunko teatterikorkean pääsykokeisiin, kun sinne tuli just kutsu.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään. Mutta joskus ihmettelen, että tuo näyttelijä on mun ikäinen (40+) ja esittää (ja näyttää) leffassa parikymppiseltä. Uskomatonta.
Minulla juuri päinvastoin. Luulen aina että kaikki ovat minua vanhempia, ja hämmästyn kun joku mielestäni "todella aikuismainen" näyttelijä onkin minun ikäiseni tai nuorempi. Olen 25, mutta tunnen itseni ihan teiniksi.
Kyllä.
Joka kerta kun Ron Jeremy tuikkaa valtikkansa märkään reikään, ajattelen että "tuo voisin olla minä".
En näyttelijöistä erityisesti, mutta samanikäisistä julkkiksista ajattelen usein, että onpa tuo ihan aikuinen ja kypsän oloinen, kun itse olen vasta ihan kakara. Olen kolmekymppinen, lapsia ja oman alan vakkarityö löytyy, mutta pidän itseäni mieleltäni kuitenkin jotenkin ihan lapsenomaisena.
Tässä vielä juttu, jossa kerrotaan nelikymppisen raksamiehen näyttelijähaaveen toteutumisesta:
En. Kyllä se on se aika, ne erilaiiset persoonat, juoni, tunteet, ajatukset ja ympäriistö. Kaiikki mitä siiitä leffasta irtoaa.
En tosiaankaan. En sillä tavalla ihannoi filmitähtiä enkä ole koskaan ollut yhdenkään yhtyeen , näyttelijän tai laulajan fani.
Ritva Valkama oli hyvä näyttelijä. Jos joku voisi olla idoli niin hän
Vierailija kirjoitti:
En. Kyllä se on se aika, ne erilaiiset persoonat, juoni, tunteet, ajatukset ja ympäriistö. Kaiikki mitä siiitä leffasta irtoaa.
ELokuva on itseasiasssa niin lyhyt ja omansalaiinen pelkistetty taiteen muoto että siinä pääsee tuollaisiin sfääreihin mitä otskossa lukee niin hyvin harvoiin. Jos pääsee niin varmaan silloin elokuva on hyvin tehty ja hyviiä oivalluksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Kyllä se on se aika, ne erilaiiset persoonat, juoni, tunteet, ajatukset ja ympäriistö. Kaiikki mitä siiitä leffasta irtoaa.
ELokuva on itseasiasssa niin lyhyt ja omansalaiinen pelkistetty taiteen muoto että siinä pääsee tuollaisiin sfääreihin mitä otskossa lukee niin hyvin harvoiin. Jos pääsee niin varmaan silloin elokuva on hyvin tehty ja hyviiä oivalluksia.
Tietynlaaista nerokkuutta tuossa on se että osaa säilyttää viihteen aspektit siinä myös koska esiim raskas elokuvaa ei kestä useampaaa kulutusta.
En mutta jos näen vanhan elokuvan, jossa nykyisin ikäloppu näyttelijä oli about minun ikäiseni, alan ajatella alakuloisesti että "tuossa hän oli vasta keski-ikäinen niin kuin minä, mutta nyt hän on jo lähes haudassa".