Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö mun jättää mieheni epäitsekkäistä syistä?
13.04.2022 |
Olemme olleet yhdessä jo pitkään. Lapsemme ovat jo isoja, yksi muuttanut omilleenkin ja kohta muuttaa kaksi nuorempaakin.
Saimme heidät nuorena.
Kaikkea on ollut yhteiselomme aikana, olemme hioneet toisiamme ja nykyisin elämä on tasaista ja rauhallista. Emme tappele, yhteinen mukava harrastuskin on.
Olemme jo kerran eronneet liki 10 vuotta sitten, olimme asumuserossa lähinnä minun haihatteluni vuoksi, toki miehenikään ei mikään pyhimys silloin ollut. Mies vastusti silti eroa ja tahtoi minut takaisin, ja palasinkin sitten vuoden päästä takaisin kun tajusin, että sitä mitä lähdin etsimään, ei ollutkaan.
Mies on edelleen hyvin rakastuneen oloinen minuun ja yhteenpaluumme jälkeen on panostanut suhteeseen koko 10 vuoden ajan. Tuo lahjoja, laittaa ruokaa, jopa kynttiläillallisilla yllättänyt. Tekee kotitöistä osansa, halailee, suukottelee.
Mikä siis mättää?
Minä en halua erota, eikä selkeästi miehenikään.
Mutta minä en rakasta miestäni kuin hyvänä ystävänä, jonka kanssa välillä olen samalla aaltopituudella, välillä en. Emme kuitenkaan riitele, olemme tottuneet toistemme tapoihin.
Mies ei aiheuta myöskään minussa mitään intohimoa.
Tai en voi sanoa etten rakastaisi, rakastan minä, mutta kuin veljeä.
Mutta huom, tämä riittäisi kyllä itselleni. En ole enää pitkään aikaan uskonut että mitään parempaa löytyisikään. Olen tyytyväinen tässä suhteessa ja arvostan sujuvaa yhteistä arkea.
En toki ole miehelleni sanonut, etten himoitse häntä, mutta huomaahan hän sen. Ja välillä näen hänestä, että hän tuntee itsensä masentuneeksi ja turhautuneeksi, kun en pysty mitenkään vastaamaan samoin tuntein, elein ja sanoin, kuin miten hän rakastaa ja haluaa minua.
Toki meillä on fyysistä läheisyyttä, ja yritän muistaa halailla takaisin ohimennen jne, mutta en mitenkään pysty teeskentelemään intohimoa tai kiihkeää rakkautta, jota hän tuntuu kipeästi kaipaavan.
Välillä mietin, pitäisikö minun jättää hänet, jotta hänellä olisi mahdollisuus löytää joku joka rakastaa häntä intohimoisemmin kuin minä. On kuitenkin ihan komea mies, varmasti löytäisi seuraa. Sitä taas en tiedä rakastuisiko mies enää kehenkään kuin minuun, anteeksi omahyväiseltä kuulostava lause, mutta yleensähän miehet rakastuvat ensimmäiseen naiseensa palavimmin, ja olin mieheni ensimmäinen tyttöystävä.
Heittäkää ajatuksia?
Kommentit (53)
Sinänsä harvoin parisuhde on yhtä intohimoista ja "tulista" kuin alussa. Kuitenkin se ettet tunne mitään himoa niin onhan se ikävää.
Kuinka hyvä keskusteluyhteys teillä on? Olisiko mahdollista mennä pariterapiian? Sinänsä kuulostaa kyllä, että teillä on todella paljon rakkautta ja tulevaisuus voi hyvin olla yhdessä. Tarvitsette ehkä vaan keskusteluapua siinä, että millainen teidän suhde on.
Voi olla että miehesi on taparakastaja tai siis tykkää aina samoista asioista. Jos sinä taas kaipaat vaihtelua niin sitten himo tavallaan latistuu siihen, että kaikki on aina samalla tavalla. Vaikka se sama tapa olisikin aivan ihana. Silloin sinun järkkäämät treffi-illat, joissa tekisitte jotain erilaista voisi olla vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanoen hyvin harvassa liitossa on jatkuvaa suurta intohimoa toista kohtaan enää noin monen vuoden jälkeen. Tämä ei tietenkään tarkoita että tunteita ei tarvitsisi olla tai että sitä intohimoa ei olisi enää koskaan eikä yhtään. Mutta liian suuret vaatimukset sille mitä pitäisi tuntea ovat usein aika myrkyllisiä koko suhteelle.
En itsekään tunne mitään suurta intohimoa miestäni kohtaan normaalissa arjessa mutta meillä on yhteistä lämpöä ja välittämistä, ihan kuten ilmeisesti teilläkin. Mutta kyllä silti aina välillä tulee niitä hetkiä kun tajuaa miten hieno tyyppi se toinen on ja hetkellisesti se vanha intohimokin saattaa palata. Joskus väliä on vuosia, joskus taas useita kuukausia mutta aina se on tähän mennessä kuitenkin palannut edes hetkeksi.
Itselleni tämä on riittävä merkki siitä että se joku vanha on vielä siellä pinnan alla, se ei vain arjessa enää pääse esille.
Kiitos hyvästä kommentista. Ja juu, toki tiedostan hyvinkin, ettei pitkässä suhteessa enää ole välttämättä intohimoa. Tosin miehelläni sitä tuntuu olevan koko ajan minua kohtaan.
Ja sinullakin siis ainakin hetkellisesti silloin tällöin omaa miestäsi kohtaan.
Minä voin täysin liioittelematta sanoa, etten ole kokenut lainkaan intohimoa miestäni kohtaan ainakaan viimeiseen 10 vuoteen. En edes ohikiitävän hetken verran. Ja varmasti mies tämän siis väkisinkin huomaa.
Ap
Eli haluaisit erota, mutta et keksi mitään varsinaista syytä, miksi et voisi jatkaa nykyisen kumppanisi kanssa?
Olet ilmeisesti sellaisessa elämänvaiheessa, missä ihminen alkaa tyypillisesti kaipaamaan elämänmuutosta. Et keksi mitään muuta tapaa muuttaa elämääsi kuin ero kumppanistasi?
Miehelle riittää se että olet tyytyväinen suhteessa.
t.Mies
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä harvoin parisuhde on yhtä intohimoista ja "tulista" kuin alussa. Kuitenkin se ettet tunne mitään himoa niin onhan se ikävää.
Kuinka hyvä keskusteluyhteys teillä on? Olisiko mahdollista mennä pariterapiian? Sinänsä kuulostaa kyllä, että teillä on todella paljon rakkautta ja tulevaisuus voi hyvin olla yhdessä. Tarvitsette ehkä vaan keskusteluapua siinä, että millainen teidän suhde on.
Voi olla että miehesi on taparakastaja tai siis tykkää aina samoista asioista. Jos sinä taas kaipaat vaihtelua niin sitten himo tavallaan latistuu siihen, että kaikki on aina samalla tavalla. Vaikka se sama tapa olisikin aivan ihana. Silloin sinun järkkäämät treffi-illat, joissa tekisitte jotain erilaista voisi olla vastaus.
Olen minäkin välillä järjestänyt treffi-iltoja, ja kaikkea mahdollista erilaista ollaan ehditty kokeilla, mutta minä en vaan kertakaikkiaan tunne intohimoa miestäni kohtaan. En minkäänlaista.
Ja siis itseäni tämä ei haittaa, en kaipaakaan enää intohimoa. Mutta pointti onkin juuri se, että mies kaipaa, enkä minä pysty sitä hänelle räikeästi teeskentelemättä tarjoamaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanoen hyvin harvassa liitossa on jatkuvaa suurta intohimoa toista kohtaan enää noin monen vuoden jälkeen. Tämä ei tietenkään tarkoita että tunteita ei tarvitsisi olla tai että sitä intohimoa ei olisi enää koskaan eikä yhtään. Mutta liian suuret vaatimukset sille mitä pitäisi tuntea ovat usein aika myrkyllisiä koko suhteelle.
En itsekään tunne mitään suurta intohimoa miestäni kohtaan normaalissa arjessa mutta meillä on yhteistä lämpöä ja välittämistä, ihan kuten ilmeisesti teilläkin. Mutta kyllä silti aina välillä tulee niitä hetkiä kun tajuaa miten hieno tyyppi se toinen on ja hetkellisesti se vanha intohimokin saattaa palata. Joskus väliä on vuosia, joskus taas useita kuukausia mutta aina se on tähän mennessä kuitenkin palannut edes hetkeksi.
Itselleni tämä on riittävä merkki siitä että se joku vanha on vielä siellä pinnan alla, se ei vain arjessa enää pääse esille.
Viimeisen lauseen loppuosan kirjoittaisin muotoon: "se ei vain arjessa juuri nyt pääse esille". Meillä ainakin se vanha kunnon rakkaus roihahtaa muutaman vuoden välein. Sitten on pitkään taas tasaista. Ei sitä tunteiden ilotulitusta jaksaisikaan vuodesta toiseen, jos ei koskaan olisi yhtään taukoa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No suoraan sanoen hyvin harvassa liitossa on jatkuvaa suurta intohimoa toista kohtaan enää noin monen vuoden jälkeen. Tämä ei tietenkään tarkoita että tunteita ei tarvitsisi olla tai että sitä intohimoa ei olisi enää koskaan eikä yhtään. Mutta liian suuret vaatimukset sille mitä pitäisi tuntea ovat usein aika myrkyllisiä koko suhteelle.
En itsekään tunne mitään suurta intohimoa miestäni kohtaan normaalissa arjessa mutta meillä on yhteistä lämpöä ja välittämistä, ihan kuten ilmeisesti teilläkin. Mutta kyllä silti aina välillä tulee niitä hetkiä kun tajuaa miten hieno tyyppi se toinen on ja hetkellisesti se vanha intohimokin saattaa palata. Joskus väliä on vuosia, joskus taas useita kuukausia mutta aina se on tähän mennessä kuitenkin palannut edes hetkeksi.
Itselleni tämä on riittävä merkki siitä että se joku vanha on vielä siellä pinnan alla, se ei vain arjessa enää pääse esille.
Kiitos hyvästä kommentista. Ja juu, toki tiedostan hyvinkin, ettei pitkässä suhteessa enää ole välttämättä intohimoa. Tosin miehelläni sitä tuntuu olevan koko ajan minua kohtaan.
Ja sinullakin siis ainakin hetkellisesti silloin tällöin omaa miestäsi kohtaan.Minä voin täysin liioittelematta sanoa, etten ole kokenut lainkaan intohimoa miestäni kohtaan ainakaan viimeiseen 10 vuoteen. En edes ohikiitävän hetken verran. Ja varmasti mies tämän siis väkisinkin huomaa.
Ap
Voisiko olla että tuo miehesi jatkuva intohimo sinua kohtaan ikäänkuin "lukitsee" sen asetelman jolloin sinun ei tarvitse tehdä tunnetasolla enää mitään? Miehesi on ikäänkuin liian "helppo" sinulle eikä sinun tarvitse lainkaan tehdä mitään suhteenne eteen? Ja tämä sitten taas latistaa intohimosi?
Pääsisittekö mitenkään tilanteeseen jossa suhteenne olisi jotenkin paremmin tasapainossa niin että myös sinä ihan tietoisesti tekisit rakkaudellisia tekoja miestäsi kohtaan säännöllisemmin? Tämä oma aktiivisuus voisi sitten herätellä myös niitä tunteita sinussa taas esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä harvoin parisuhde on yhtä intohimoista ja "tulista" kuin alussa. Kuitenkin se ettet tunne mitään himoa niin onhan se ikävää.
Kuinka hyvä keskusteluyhteys teillä on? Olisiko mahdollista mennä pariterapiian? Sinänsä kuulostaa kyllä, että teillä on todella paljon rakkautta ja tulevaisuus voi hyvin olla yhdessä. Tarvitsette ehkä vaan keskusteluapua siinä, että millainen teidän suhde on.
Voi olla että miehesi on taparakastaja tai siis tykkää aina samoista asioista. Jos sinä taas kaipaat vaihtelua niin sitten himo tavallaan latistuu siihen, että kaikki on aina samalla tavalla. Vaikka se sama tapa olisikin aivan ihana. Silloin sinun järkkäämät treffi-illat, joissa tekisitte jotain erilaista voisi olla vastaus.
Olen minäkin välillä järjestänyt treffi-iltoja, ja kaikkea mahdollista erilaista ollaan ehditty kokeilla, mutta minä en vaan kertakaikkiaan tunne intohimoa miestäni kohtaan. En minkäänlaista.
Ja siis itseäni tämä ei haittaa, en kaipaakaan enää intohimoa. Mutta pointti onkin juuri se, että mies kaipaa, enkä minä pysty sitä hänelle räikeästi teeskentelemättä tarjoamaan.
Ap
kyllä se mies lähtee kun haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle riittää se että olet tyytyväinen suhteessa.
t.Mies
Riittääkö? Nainen joka suostuu esim intiimiin läheisyyteen säännöllisesti, mutta hänestä näkee, ettei hän himoitse sinua eikä syty laisinkaan. Meno on siis tosi laimeaa.
Ja nainen, joka arjessa kyllä välillä halaa, mutta lähinnä väkinäisesti, kaikki kiihkeys ja into ja rakastumisen tuntu on tipotiessään.
Riittääkö se oikeasti? Mies yleensä näyttää kyllä olevan asian kanssa ok ja on perustyytyväinen, mutta välillä näen että hän on selkeästi turhautunut, pettynyt ja loukkaantunutkin asiasta. Ehkä koko ajan enenevässä määrin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä olo on lopulta aina päätös ja tahdon asia. Kirjoituksestasi huokuu jotenkin se että olet nyt suhteessanne vain jotenkin ajalehtimassa eteenpäin ilman että tiedät oikein itsekään että haluatko rakastaa miestäsi vai et. Tekemällä selkeän ja tiukan päätöksen suuntaan tai toiseen löydät varmasti ne omat tunteesi myös taas uudelleen.
Onko sinulla joku lääkitys tms. joka "tappaa" tunteet?
Vai onko vaihdevuotesi alkaneet? Niiden aikana voi kaikki seksuaalinen halu olla kateissa. Joillakin se palaa, kun hormonitasot vakiintuvat.
Elämässä mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos. Myös sinä itse muutu koko ajan, samoin kumppanisi, elämäntilanteenne, ja ihan kaikki. Eli se, mikä on tilanteenne nyt, ei ole koko loppuelämä. Eli ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä suuntaan eikä toiseen, kun ei nyt kenenkään henki tai terveys ole vaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle riittää se että olet tyytyväinen suhteessa.
t.Mies
Riittääkö? Nainen joka suostuu esim intiimiin läheisyyteen säännöllisesti, mutta hänestä näkee, ettei hän himoitse sinua eikä syty laisinkaan. Meno on siis tosi laimeaa.
Ja nainen, joka arjessa kyllä välillä halaa, mutta lähinnä väkinäisesti, kaikki kiihkeys ja into ja rakastumisen tuntu on tipotiessään.Riittääkö se oikeasti? Mies yleensä näyttää kyllä olevan asian kanssa ok ja on perustyytyväinen, mutta välillä näen että hän on selkeästi turhautunut, pettynyt ja loukkaantunutkin asiasta. Ehkä koko ajan enenevässä määrin.
Ap
MIes voi olla pettynyt ja tyytymätön siihen miten osoitat rakkauttasi mutta jos hän kuitenkin näkee tai kokee että syvällä sisimmässäsi rakastat häntä niin se saattaa riittää aika pitkälle. Aika harva meistä saa suhteessa ihan joka asiassa juuri sitä mitä haluaa tai juuri niin paljon. Mutta jos on kuitenkin se rakkaus niin sekin on jo aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli haluaisit erota, mutta et keksi mitään varsinaista syytä, miksi et voisi jatkaa nykyisen kumppanisi kanssa?
Olet ilmeisesti sellaisessa elämänvaiheessa, missä ihminen alkaa tyypillisesti kaipaamaan elämänmuutosta. Et keksi mitään muuta tapaa muuttaa elämääsi kuin ero kumppanistasi?
Ei, oikeasti, minä EN halua erota. Kuten aloituksessa mainitsin, erokin on jo koettu ja huomasin etten löydä muualtakaan sitä mitä silloin lähdin etsimään.
Palasin siis yhteen mieheni kanssa koska hän halusi, ja itse näin parisuhteen muut hyödyt. Eli järkisyistä, toki myös tutun ja turvallisen kiintymyksen vuoksi. Joku arjen apuna, lapsilla ehjä koti, taloudellisesti vakaampi elämä, eikä itsekään tarvinut enää olla lapsista erossa vuoroviikoin.
Minä jatkaisin tässä mielelläni näin. Mutta mies vaikuttaa välillä niin pettyneeltä, loukkaantuneelta ja turhautuneelta, ja uskon että se johtuu siitä että kokee ja tuntee, etten rakasta enkä halua häntä kuten vaimon tulisi miestään rakastaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle riittää se että olet tyytyväinen suhteessa.
t.Mies
Riittääkö? Nainen joka suostuu esim intiimiin läheisyyteen säännöllisesti, mutta hänestä näkee, ettei hän himoitse sinua eikä syty laisinkaan. Meno on siis tosi laimeaa.
Ja nainen, joka arjessa kyllä välillä halaa, mutta lähinnä väkinäisesti, kaikki kiihkeys ja into ja rakastumisen tuntu on tipotiessään.Riittääkö se oikeasti? Mies yleensä näyttää kyllä olevan asian kanssa ok ja on perustyytyväinen, mutta välillä näen että hän on selkeästi turhautunut, pettynyt ja loukkaantunutkin asiasta. Ehkä koko ajan enenevässä määrin.
Ap
Riittää. Oikeasti.
t, toinen mies
Joo, ei kannata yrittää rakentaa sitä yhteyttä ja intohimoa, vaan ”epäitsekkäästi” erota. Hohhoijaa taas. Vähemmän vaivan periaatteella.
Oletko viimeisen 10 vuoden aikana tuntenut himoa jotain toista miestä kohtaan ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli haluaisit erota, mutta et keksi mitään varsinaista syytä, miksi et voisi jatkaa nykyisen kumppanisi kanssa?
Olet ilmeisesti sellaisessa elämänvaiheessa, missä ihminen alkaa tyypillisesti kaipaamaan elämänmuutosta. Et keksi mitään muuta tapaa muuttaa elämääsi kuin ero kumppanistasi?
Ei, oikeasti, minä EN halua erota. Kuten aloituksessa mainitsin, erokin on jo koettu ja huomasin etten löydä muualtakaan sitä mitä silloin lähdin etsimään.
Palasin siis yhteen mieheni kanssa koska hän halusi, ja itse näin parisuhteen muut hyödyt. Eli järkisyistä, toki myös tutun ja turvallisen kiintymyksen vuoksi. Joku arjen apuna, lapsilla ehjä koti, taloudellisesti vakaampi elämä, eikä itsekään tarvinut enää olla lapsista erossa vuoroviikoin.
Minä jatkaisin tässä mielelläni näin. Mutta mies vaikuttaa välillä niin pettyneeltä, loukkaantuneelta ja turhautuneelta, ja uskon että se johtuu siitä että kokee ja tuntee, etten rakasta enkä halua häntä kuten vaimon tulisi miestään rakastaa.
Ap
Ei ole olemassa mitään yleistä vaatimuslistaa miten vaimon tulisi rakastaa. Jokainen suhde on erilainen ja sitten vielä jokainen suhde muuttuu ajan myötä.
Alue: Aihe vapaa
No suoraan sanoen hyvin harvassa liitossa on jatkuvaa suurta intohimoa toista kohtaan enää noin monen vuoden jälkeen. Tämä ei tietenkään tarkoita että tunteita ei tarvitsisi olla tai että sitä intohimoa ei olisi enää koskaan eikä yhtään. Mutta liian suuret vaatimukset sille mitä pitäisi tuntea ovat usein aika myrkyllisiä koko suhteelle.
En itsekään tunne mitään suurta intohimoa miestäni kohtaan normaalissa arjessa mutta meillä on yhteistä lämpöä ja välittämistä, ihan kuten ilmeisesti teilläkin. Mutta kyllä silti aina välillä tulee niitä hetkiä kun tajuaa miten hieno tyyppi se toinen on ja hetkellisesti se vanha intohimokin saattaa palata. Joskus väliä on vuosia, joskus taas useita kuukausia mutta aina se on tähän mennessä kuitenkin palannut edes hetkeksi.
Itselleni tämä on riittävä merkki siitä että se joku vanha on vielä siellä pinnan alla, se ei vain arjessa enää pääse esille.