Vieläkö jaksaisi yhden vauvan?
Kertokaas, ikää jo 40 vuotta. Lapsia useampi jo kouluikäisiä edellisestä suhteesta, nyt uusi suhde jo vakiintunut sellainen ja mies lapseton. Haluaisi lapsen. Kertokaas onko mitään järkeä ja jaksaako sitä kaiken aloittaa vielä alusta. Kokemuksia kiitos
Kommentit (30)
Mies ei ole nähnyt yhtään lapsiarkea, edes noiden isompien lastesi osalta. Mies ilmeisesti haaveilee jostain, mitä ei ikinä tule olemaan eikä ymmärrä, miten rankkaa vauvan kanssa on.
Varaudu ap siihen, että jäät yksin vauvan kanssa. (Tää kuvio on niin nähty tuttavapiirissä.)
Kiitos kommenteista. Hämmentävää tässä on, että luulin että molemmat on tyytyväisiä tähän nykyratkaisuun. Toki ehdottomasti yhteenmuutto ensin. Olisi hyvä mies ensin ehdottanut sitä, eikä heti niitä vauvoja. Mietin vain meidän ikiä taas. Siinäkin taas vuosi hyvinkin vierähtää että nähdään miten se onnistuu. Yhdessäasuminen. Riskit että vauvalle ilmaantuisi jotain poikkeavaa on yksi suurimmista huolista. Voi taivas!
Tähän maailman tilanteeseen VAUVA? Ei, ei .. ei!
Kyll maar mää viel mut ko tuo meirä Alma o jo mummotautine.
Käsitän itsekkin miten järjettömältä tämä kuulostaa, kun asiat kirjoittaa. En haluaisi ajaa itseäni pahaan paikkaan. Elämässähän voi tapahtua mitä vain. Koen että oma elämä on nyt, niin hyvin kuin se voi olla. Saanko olla niin itsekäs ja sanoa toisen vauvahaaveille vain ei? Ei hän tule enää aika varmuudellakaan löytämään uutta ihmistä elämään, joka sen vauvan voi hänelle suoda.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Epäröinkin tässä varmaan eniten sitä, että jääkö kaikki minun harteille. Omissakin on vielä vastuuta ja tekemistä. Miehen ei ole tarvinnut samalla tavalla osallistua, koska ei asuta kaikki saman katon alla. Nähdään enemmänkin silloin kun olen "vapaaviikolla". Ei hän lapsia kuitenkaan inhoa. Ja jotain väsymystä on näkyvillä tässä miehessä. Itsellä kyllä virtaa riittää. Itse sen pikkulapsiarjen kokeneena osaan sanoa miten raskasta se oli aika-ajoin. Hänellä ei ole sen taivaallista kokemusta.
Ap
Muuttaisitteko kumminkin yhteen jos tekisitte sen yhteisen lapsen? Jos ette, ei koko kuviossa ole mitään järkeä. Jos muuttaisitten, kannattaa miettiä mitä se merkitsisi isommille lapsillesi. Ovatko he valmiita muuttamaan / hyväksymään uuden puolisosi elämäänsä. Se, ettei mies varsinaisesti inhoa lapsiasi, ei lupaile hyvää yhteisen kodin suhteen…
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä ainakin on ollut niin, että pikkuvauva- ajan lapset on olleet minun hoidettavana, toki mieskin on vaippoja vaihtanut ja tämmöstä, mut vauva on niin ollut minussa kiinni, kun rintalapsia kaikki.
Kun lapset isompia niin löytyy enemmä isin kans yhteistä, kaikki ei vaan osaa olla pikkuvauvojen kans, sitten kun lapsi vanhenee niin alkaa löytyä enemmän yhteistä. Korostan että tämä on ollut minulle ihan ok, enkä ole syyyllistänyt miestä:)
Miksi tämä sallitaan miehille muttei naisille? Moni nainenkin viihtyy paremmin isompien lasten kanssa, eikä osaa olla vauvan kanssa. Mutta jostain kumman syystä se tuomitaan.
Vierailija kirjoitti:
Käsitän itsekkin miten järjettömältä tämä kuulostaa, kun asiat kirjoittaa. En haluaisi ajaa itseäni pahaan paikkaan. Elämässähän voi tapahtua mitä vain. Koen että oma elämä on nyt, niin hyvin kuin se voi olla. Saanko olla niin itsekäs ja sanoa toisen vauvahaaveille vain ei? Ei hän tule enää aika varmuudellakaan löytämään uutta ihmistä elämään, joka sen vauvan voi hänelle suoda.
Ap
Tietenkin saat sanoa miehen vauvahaaveelle ei. Se on sinun kehosi missä se vauva kasvaa, ja sinun elämäsi joka mullistuisimvauvsn myötä paljon enemmän kuin miehesi elämä. Miettisin myös yöheräilyjen rasittavuutta, nelikymppisenä sitä ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Käsitän itsekkin miten järjettömältä tämä kuulostaa, kun asiat kirjoittaa. En haluaisi ajaa itseäni pahaan paikkaan. Elämässähän voi tapahtua mitä vain. Koen että oma elämä on nyt, niin hyvin kuin se voi olla. Saanko olla niin itsekäs ja sanoa toisen vauvahaaveille vain ei? Ei hän tule enää aika varmuudellakaan löytämään uutta ihmistä elämään, joka sen vauvan voi hänelle suoda.
Ap
Todellakin saat! Olet jo lapsesi saanut ja ne mitä ilmeisimmin hyvin hoitanut. Nauti heidän kasvamisesta ja ole siinä täysillä mukana. Vauvan myötä he jäisivät väistämättä hieman sivuosaan.
Ettäkö lähes viisikymppinen mies ekaa kertaa isäksi, kun on siihen asti saanut elää vapaasti?
En hankkisi lasta ainoastaan miehen toiveesta.