Ällöttävä raskaus

Ymmärrän jos pahoinvointi on inhottavaa, mut mikä kumma niissä sikiön liikkeissä ällöttää...?!??! Minkähänlainen äiti sustakin tulee?!?!

itselläni on viikkoja kasassa 13 ällöttävä olo koko ajan vaikken olekaan kuin kolmena iltana/yönä oksentanut. mutta innolla odotan että tunnen liikkeet, kyllä tämä pahoinvointi siihen mennessä helpottaa ja se on ihanaa aikaa. toivottavasti. :)

Silti kaikki allöttää nyt niin paljon, että pahaa tekee. Oksennan kokoajan ja pää särkee jo tämän nettisivun hyppivien mainoksien takiakin. Autossa ei voi matkustaa ja kaikki mikä tekee muljahtelevia liikkeitä tekee todella pahaa. Tuo olio sisälläni tuntuu joltain alien-jutulta.



Ja tätä vauvaa harkittiin monta vuotta, tunnemme olevamme valmiita vauvaan, mutta minä en kestä odotusaikaa!

mutta luultavasti sun yrjötykset on jo loppunu ennen kuin liikkeitä alkaa sen paremmin tuntua! eikä ne sillä lailla ällösti tuolla sisuksissa mulkua, ennemminkin tuntuu vatsan ihossa (siis sisälläpäin tietty).



ei kaikista oo kivaa olla raskaana. itse inhosin kaikkea muuta siinä paitsi sitä ajatusta tulevasta lapsesta. ja olen mielestäni aivan normaali pullalta tuoksuva, hymyilevä äiti. ..ja raskaana taas.. argh.

Ja kyllä, kyllä olen pahalla tuulella! 12 viikkoa pelkkää ällötystä.

ap:n ensimmäinen raskaus, eikä tiedä miltä ne tuntuvat. joten on hormonien aiheuttamaa pelkoa ja kun on paha olla ollut monta viikkoa, niin sitä ajatukset on melko sekaisin

Miksi muka raskauttaan inhoava nainen on automaattisesti huono äiti?



ap

mulla oli kanssa ekassa raskaudessa alusta asti hullu hormonimylläkkä päällä ja se tosiaan voimisti negatiivisia tuntemuksia (eritoten muita ihmisiä kohtaan, olin varsinainen päivänsäde koko 9 kuukautta..). ja mä vaan hyväksyin sen kurjan, kireän, vihaisen olon. ainoa hyvä hetki päivässä oli kun sain koulusta tullessani mennä kaikessa rauhassa yksin lojumaan lämpimään kylpyyn ja sitten nukkumaan, sain tavallaan olla yksin rauhassa sen raskauteni kanssa, ja silloin olo oli ihan jees, jopa seesteinen.



nyt lapseni on 1v5kk ja odotan toista. ekana raskausoireena mulla oli kamala kiukku ja raivon tunne ihan mitättömästä asiasta. heti soi hälytyskellot että hetkinen, mähän olen kerran ennenkin tuntenut näin..



siinä kohtaa vähän säikähdin, kirjoitin tännekin ahdistuksestani ja pelosta että tää raskaus on samanlaista raivohulluutta kuin eka. sain ihan hyvän neuvon, vaikka ensin ajattelinkin että niin varmaan. nimittäin: joku ystävällinen kirjoittaja käski mun ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta käyttäytymään. otin ja rupesin, ja kas: mä olen ollu tässä jo pari viikkoa ihan oma rauhallinen itseni (nyt rv 8 tasan).



se tuntunee sustakin ääliömäiseltä, turhalta ja ärsyttävältä ajatukselta että yrität ihan tietoisesti välttää siinä pahassa olossa ja kurjissa ajatuksissa vellomista, että yrittäisit mieluummin ajatella keveitä vauva-ajatuksia. mutta oikeesti se kannattaa, oma olosi on parempi ja miehes jaksaa paremmin katsella sua ;)



6

Mulla kolme raskautta (ja synnytystä) ja kaikista niistä ollut 3kk todella paha olo, kaikki ällötti ja oksetti ja muu aika raskauksista kipuja ja kaikenlaista kremppaa, siis kolme vaikeaa raskautta.

Silti ne vauvan liikkeet olivat hyvin pitkälle positiivisia tuntemuksia, tosin loppuraskaudessa ne jo koskivatkin, muutenkin kivuliaaseen kroppaani ja silti niitä odotti ja huolestui jos niitä ei kuulunut.

Niin se vaan menee, toiset ovat raskaana elämänsä kunnossa ja toiset voivat pahoin joka kantilta ja luulenpa, että kun sinulta pahoinvointi helpottaa, osaat löytää niitä positiivisiakin asioita, sillä jos kaikkea liikaa murehtii ja märehtii voin taata, ettei se ainakaan oloasi helpota.

Onnea ja voimia sinulle!