Lue keskustelun säännöt.
Mä pilaan mun mieheni elämän :(
05.10.2006 |
Mulla on mainio, hyvä ja hellä mies, joka on ahkera, kärsivällinen ja mukava, ja josta tulisi ihana isä. Tiedän, että hänen isoin haaveensa olisi perhe, omia lapsia, viihtyisä koti. Vaan vaimoksensa on saanut tällaisen mahon naisen, joka ei tuota lasta edes minkäänlaisissa hoidoissa ja joka aina vaan kärsii masennuksesta eikä osaa olla mihinkään tyytyväinen. Käy niin sääliksi miestä. Tuntuu siltä, että olisi paras vaan itseni lähteä, niin hän pääsisi aloittamaan alusta jonkun toisen kanssa...
Kommentit (10)
Nyt on 2 lasta luovutetuilla munasoluilla, omista ei vaan kertakaikkiaan tullut mitään : / Olihan se aika kova paikka myöntää totuus, mutta nyt meillä on kaksi maailman kauneinta ja rakkainta lasta. Eteenpäin vaan...
: )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän sun tuntoja, mutta ymmärräthän sinä että sun mies (varmasti ihan kykenevä ja normaali aikuinen) on ihan itse valinnut sut itselleen kumppaniksi. lapsettomuus on varmasti teidän yhteinen suru, älä siihen päälle särje miehen sydäntä lähtemällä.
Olen toki koettanut hakea apua masennukseen, mutta sitä nyt vaan ei ole löytynyt. Ts. olen siis avusta huolimatta aina vain masentunut, en edelleenkään tiedä mikä kaikki mättää, enkä näköjään oikeasti osaa olla rypemättä näissä asioissa vuodesta toiseen.
Adoptiota on harkittu, mutta tiedän että varsinkin miehelle se ei ole ollenkaan " oman" lapsen kanssa tasavertainen ratkaisu, ja minun pääkoppani ei ole mitenkään siinä kunnossa, että prosessia voitaisiin käytännössä harkita. Hoidoista on jääty pois, koska kukkaro ja pää eivät enää kestä, niin että silläkään suunnalla ei enää siis ole toivoa.
En osaa olla ajattelematta, että mies tulee kuitenkin jossakin vaiheessa löytämään onnensa muualta, ja ehkä asia olisi mullekin helpompi, jos antaisin itse periksi ensin, ja olisin itse se, joka lähtee...
ap
ihminen saa luovuttaa. Vielä voi aueta vaikka mitä.
Mulla on PCOS, joka ei juuri reagoi mihinkään, ja munasarjat ei tuota lainkaan kypsiä soluja, vaikka kuinka paljon pistelee lääkettä. Ja samoin on myös endometrioosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin aivan samalla tavalla vielä pari vuotta sitten, pcos minullakin. Nyt meillä on onneksi kaksi ihanaa lasta, mutta nuo ajatukset ovat vielä hyvin mielessä.
Toivottavasti tekin saatte vielä lapsia, mutta sitä ennen, yritä jaksaa!
Keskittyä itseensä ja parisuhteeseen. Tehkää teidän koti sellaiseksi jossa molemmat viihtyvät. Harrastakaan jotain yhdessä ja yksin. Lähtekää vaikka pienelle matkalle. Nauttikaa pienistäkin asioista ja toisistanne.
Keskustelkaa rakentavasti siitä mitä toinen toivoo toiselta ja elämältä. Niin ettei jää epäselvyyksiä siitä mitä puoliso elämältä haluaa.
Etsikää apua ja keskustelu kavereita samassa tilanteessa olevilta.
Ehkä myöhemmin voitte sitten taas palata lapsiasiaan ja miettiä miten jatkaa eteenpäin sen haaveen toteuttamista.
Minusta tuntuu että ap on masentunut ja pettynyt itseensä siksi ettei pysty saamaan lasta luonnollisesti. Ettei pysty antamaan miehelleen jotain mitä mies haluaa.
Mutta juttele miehesi kanssa kerro miltä sinusta tuntuu. Älä syytä itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomailtiin ja puhuttiin ja puhuttiin ja tehtiin suunnitelmia ja ajatus oli tosiaan jatkaa elämää nyt ihan näin ja koettaa olla onnellinen. Vaan ei siitä tunnu jotenkin mitään tulevan. Lasta en siis enää edes vaivaudu toivomaankaan, ihan oikeasti, kun sellaista ei tule tulemaan, mutta en osaa olla asian kanssa ok.
Hävettää ihan tällainen itsesäälissä rypeminen kyllä. Höh.
ap
jotka tarvii äitiä ja isää.
Ja esim suomi on täynnä lapsia jotka tarvii sijaisperhettä. joten josko sitä kautta laspia teidän elämään?
ota itseäsi niskasta kiinni ja hae apua masennukseen.
Keskustele miehesi kanssa rauhallisesti. Ehkä olisi aiheellista myös käydä terapeutin juttusilla.
Mieti että mikä elämässäsi oikeasti mättää. Miksi olet aina tyytymätön.
Ja jos lapsia ei kuulu niin sille ei voi mitään. Se on kauheaa ja masentavaa, mutta siitä täytyy päästä yli. Oletteko harkinneet Adoptiota?