Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin ottaa yhteyttä nuoruuden ystävään
11.04.2022 |
Mutta tuntuu hankalalta, ehkä hän ei halua kuulla minusta. Emme ole olleet tekemisissä niin pitkään aikaan. Hän ei käytä somea, enkä tiedä puhelinnumeroa. Tiedän kyllä missä hän asuu, mutta kirjeen kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Mutta en kai oikein voi yllättäen mennä ovellekaan pimpottelemaan. Mitä tekisin?
Kommentit (27)
Kirjoita kirje! Kerro sitten siinä mistä tiesit osoitteen. Muuten se voi ihmetyttää.
Voit myös kävellä samoilla seymuduilla ja moikata.
Hän saattaa ilahtua.
On myös mahdollista, että hän ei syystä tai toisesta ilahdu eikä halua aloittaa yhteydenpitoa, siihen tulee suhtautua hyvin ja hyväksyä se.
Kannattaa joka tapauksessa yrittää!
Liian harvoin ihmiset etenkin Suomessa uskaltaa. Sitten molemmat voi miettiä vuosikaudet, että olispa kiva kuulla toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kirjoita se kirje ja laita siihen yhteystiedot. Hän sitten ottaa yhteyttä takaisin jos haluaa. Älä vaan mene käymään yllättäen!
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita kirje! Kerro sitten siinä mistä tiesit osoitteen. Muuten se voi ihmetyttää.
Voit myös kävellä samoilla seymuduilla ja moikata.
Hän saattaa ilahtua.On myös mahdollista, että hän ei syystä tai toisesta ilahdu eikä halua aloittaa yhteydenpitoa, siihen tulee suhtautua hyvin ja hyväksyä se.
Kannattaa joka tapauksessa yrittää!
Liian harvoin ihmiset etenkin Suomessa uskaltaa. Sitten molemmat voi miettiä vuosikaudet, että olispa kiva kuulla toisesta.
Täytyy myös hyväksyä, että toinen voi olla erilainen kuin ennen. Voi olla ihan eri näkökannat asioihin ja arvomaailma ja muut.
Hyvät käytöstavat pitää muistaa, eli lopettaa yhteydenpito jos toinen ei halua pitää yhteyttä.
Moni haluaa kyllä kuulla nuoruuden ystävistään. Ilahtuisin itse.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita kirje! Kerro sitten siinä mistä tiesit osoitteen. Muuten se voi ihmetyttää.
Voit myös kävellä samoilla seymuduilla ja moikata.
Hän saattaa ilahtua.On myös mahdollista, että hän ei syystä tai toisesta ilahdu eikä halua aloittaa yhteydenpitoa, siihen tulee suhtautua hyvin ja hyväksyä se.
Kannattaa joka tapauksessa yrittää!
Liian harvoin ihmiset etenkin Suomessa uskaltaa. Sitten molemmat voi miettiä vuosikaudet, että olispa kiva kuulla toisesta.
Samoilla seuduilla
Ja älkää menkö kenenkään oven taakse.
Olisi kaikista kivointa tavata sattumalta. Mutta en kehtaa mennä kävelemään hänen asuinseudulle, koska en muuten koskaan käy siellä. Se on semmoinen nukkumalähiö, missä ei ole muuta kuin asuintaloja. Kirje tuntuu jotenkin hölmöltä, mutta ehkä täytyy yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita kirjeeseen sun puhelinnumero ja että lähettää tekstarin jos haluaa.
Soittaminen on joillekin vaikeaa, joten tekstariin on pienempi kynnys.
Vierailija kirjoitti:
Itse otin yhteyttä. Pyysin puhelinnumeroa yhteiseltä kaverilta. Soitin ja tuli sitten hölmö olo, kun hän ihmetteli soittoani ja kysyi miksi soitin. Ei minkäänlaista ilmaisua, että olisi ollut ilahtunut yhteydenotostani. Yllättäen en siis soittanut, vaan hän tiesi tältä yhteiseltä kaverilta, että aion ottaa yhteyttä.
Saattoi olla huono tilanne elämässä tai huonoja tilanteita historiassa. Sanoitko miksi otit yhteyttä?
Mistä voi tietää miksi joku ottaa yhteyttä, jos et kerro, ei ihmiset osaa lukea ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kaikista kivointa tavata sattumalta. Mutta en kehtaa mennä kävelemään hänen asuinseudulle, koska en muuten koskaan käy siellä. Se on semmoinen nukkumalähiö, missä ei ole muuta kuin asuintaloja. Kirje tuntuu jotenkin hölmöltä, mutta ehkä täytyy yrittää.
Laita pääsiäiskortti, niin ei tarvitse pitkiä loruilla. Toivotat hyvää kevättä ja jätät tietosi.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kaikista kivointa tavata sattumalta. Mutta en kehtaa mennä kävelemään hänen asuinseudulle, koska en muuten koskaan käy siellä. Se on semmoinen nukkumalähiö, missä ei ole muuta kuin asuintaloja. Kirje tuntuu jotenkin hölmöltä, mutta ehkä täytyy yrittää.
Ehkä onkin parempi lähettää kortti.
Kirjoita kortin toiselle puolelle lyhyt kirje. Tämä voi olla vähemmän "tungettelevaa" kuin kirje. Älä silti pelkkää korttia ilman vähän pidempää tekstiä lähetä. On niin pitkä aika kulunut, että on parempi kirjoittaa hiukan enemmän kuitenkin.
Tai lähetä kortti kirjekuoressa pienehkön kirjepaperin kera.
Nyt on hyvä aika kortille. Voi toivottaa hyvää kevättä tai pääsiäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi moukkamaiselta vaikutti tuo puhelimeen vastannut vanha ystävä. Eikö ihmisillä oikeasti ole käytöstapoja? Tai oliko kyse siitä, että soittaja oli vuosia sitten toistuvasti loukannut vanhaa ystäväänsä?
Suosittelen ottamaan yhteyttä vaikka kirjeitse. Olisi myös reilua ottaa puheeksi mahdolliset rikkimenneet välit ja oma osuutensa tapahtuneeseen. Siis jollakin tavalla lähestyä asiaa, edes mainitsemalla asiasta eli tunnustamalla tilanne ääneen.
Kuulostaa siltä kuin joku stalkkeri kyselisi vinkkejä uhrinsa varjostamiseen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän ei pitäisi sitä edes mitenkään yllättävänä tai erikoisena, että otat yhteyttä. Kaikki ihmiset eivät edes koe ajan kulumista samalla tavalla, joittenkin mielestä 20 vuotta tapahtuneet asiat tapahtuivat joskus kauan sitten ja toisista taas tuntui, että ne tapahtuivat ihan äskettäin.
Harva haluaa palata historiaan.
Esim vaikka kuinka vannotaan yhteydenpitoa kun koulut loppuu, ei se ole totta.
Kouluaikaiset ihmiset harvoin ovat olleet kaverisuhteita aidosti. Ollaan vaan oltu siinä joka pakon päivä. Tällötetty samojen tyhmien ihmisten naamaa kun oppivelvollisuus. Koulussa myös kilpailu pilaa kaiken.
Luokkakokouksiinkin menee vain leuhkimaan hyville työurille päässeet.
Nuo lapsuudenystävään yhteydenotot on vähän eri. Jos silloin kaikki on mennyt hyvin, eikä ole tapahtunut loukkauksia....
Älä soita. Tekstiviesti tai kirje tai kun joku täällä ehdotti korttia. Se voisi olla hyvä.
Tai jos lapsuudenystävä kyseessä; minä etsisin vanhan valokuvan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lämmennyt, kun entinen lukioajan ystävätär oli kysynyt kaveriltani minun yhteystietojani. Olivat onneksi sopineet, että kaveri tiedustelee minulta ensiksi, haluanko kontaktia. En halunnut. Ei olla pidetty yhteyttä 20 vuoteen. En ole se ihminen, jona hän minut muistaa tai tunsi. En tiedä hänen elämänvaiheistaan mitään eikä kiinnostakaan. Aika on tehnyt tehtävänsä ja maantieteellinen etäisyys hoitanut loput. Olisi ollut kiusallista selittää yhteyttä halunneelle, etten koe tarvetta tapaamiseen tai vuosikymmenten kuulumisten päivittämiseen.
Itse en ole somessa, mutta siskoni on.
Vanha koulukaveri oli siskoltani tiedustellut minusta ja pyytänyt välittää minulle terveiset. Haluaisi minuun yhteyden.
Onneksi siskoni kerroi minulle, ennen kuin oli vastannut tälle tutulleni.
En todellakaan välittänyt tavata häntä enää. Hän käänsi minulle selkänsä loppuaikoina, käyttäyty ikävästi, haukkui minua muille, kiusasi.
Joten mieti oletko käyttäytynyt hyvin tätä vanhaa tuttuasi kohtaan ja miksi teidän tiet erkani?
Lapsuudenystävätkin voivat vaan kasvaa erilleen...
En ehkä itse lähtisi tonkimaan historiaa näin keski-iän kynnyksellä.
Asiat ja ihmiset kyllä pysyy lähelläsi jos niiden on tarkoitus pysyä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä kuin joku stalkkeri kyselisi vinkkejä uhrinsa varjostamiseen. :(
Ei kuulosta.
Ihan tavallisiakin ihmisiä on olemassa. Toiset oikeasti ilahtuu nuoruuden ystävästä kuulemisesta.
On jo mainittu, ettei aloittaja halua mennä samoille seuduille sen takia, että tapaisi vaan miettii uskaltaako kirjoittaa kirjeen tai kortin. Se on ihan kiva idea. Moni meistä joskus miettii sellaista. Kaikki ei uskalla. Jossain etelänmaissa mentäisiin moikkaamaan. Suomessakin saa olla sosiaalinen.
Kaikkea ei tarvitse epäillä. Kevätpäivissä voi olla kauniitakin asioita. Aurinko lämmittää.
Minusta on hirveän kiusallista, kun joku entinen luokkatoveri kymmenien vuosien takaa ottaa yhteyttä. Olin lapsena ja teininä ujo, hiljainen ja yksinäinen, löysin ystäviä vasta kun muutin pois kotoa opiskelemaan isompaan kaupunkiin. Perustin perheen, asuin ulkomailla ja olen elänyt onnellista elämääni ja olen ihan täysin eri ihminen kuin se arka lapsi, joka olin kouluaikoina. Kun käyn porukoiden luona n. kerran vuodessa ja saatan esim. kaupassa nähdä jotain entisiä luokkatovereita, jotka ovat perustaneet perheen toistensa kanssa ja jääneet loppuiäkseen lapsuudenkotiinsa, ei minulla ole edelleenkään mitään yhteistä heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän ei pitäisi sitä edes mitenkään yllättävänä tai erikoisena, että otat yhteyttä. Kaikki ihmiset eivät edes koe ajan kulumista samalla tavalla, joittenkin mielestä 20 vuotta tapahtuneet asiat tapahtuivat joskus kauan sitten ja toisista taas tuntui, että ne tapahtuivat ihan äskettäin.
En tunne, että aikaa olisi kulunut, kun mietin jotain kavereita joiden kanssa oon ollut aiemmin enemmän. Joidenkin kanssa ei olla nähty moniin vuosiin, jopa kymmeneen vuoteen ja mun mielestä on kiva nähdä taas eikä tunnu yhtään siltä, että ei olla nähty niin pitkään aikaan.
Monet kaveritkin on ihan samanlaisia kuin ennenkin, työ tai opiskelut on voinut muuttua. Juttelu tuntuu siltä, kuin aikaa ei olisi kulunut. On vaan vähän enemmän kerrottavaa ja voi tulla yllätyksiä siinä mitä kaikkea juteltavaa on.
Itse otin yhteyttä. Pyysin puhelinnumeroa yhteiseltä kaverilta. Soitin ja tuli sitten hölmö olo, kun hän ihmetteli soittoani ja kysyi miksi soitin. Ei minkäänlaista ilmaisua, että olisi ollut ilahtunut yhteydenotostani. Yllättäen en siis soittanut, vaan hän tiesi tältä yhteiseltä kaverilta, että aion ottaa yhteyttä.