sektiosta 4 viikkoa...voinko jo

Itse en tosiaan saanut lääkäriltä/fysioterapeutilta oikeastaan muita ohjeita kuin, että ei kannata nostella vauvaa painavampia juttuja. Siksipä olikin tosi kiva kuulla minkälaisia ohjeita te muut olette saaneet ja muutenkin mitä olette voineet tehdä.

Mulla pintahaava on valitettavasti yhdestä kohtaa vielä vereslihalla vaikka sektiosta on nyt tasan 5 viikkoa. Se on osaltaan hillinnyt mun tahtia. Taitaa olla tuo mahamakkara niin iso, ettei haava sen alla kunnolla meinaa parantua :(

Mutta pikkuhiljaa taidan aloitella vaunulenkit ja muutenkin alkaa elämään :)

Miulla sektiosta jo 7kk, mutta kun nyt muistelen niin taisin aika aikasin jo tehdä kaikenlaista omien tuntemusten mukaan. Vaunulenkit alotin kyllä jo heti kun 2 viikkosen vauvan kanssa keväällä ulos sai mennä, mutta siinä tuli kyllä ensin kipuja ja sit piti ottaa vähän rauhallisemmin. Mutta muuten kyllä taisin jo 5 viikon jälkeen toimia melko normaalisti.

Mulle tehtiin sektio 8.10, kotiuduin eilen ja olen kyllä jo puuhastellut kaikenlaista. Edellisen kerran otin kipulääkkeen noin 14 h sitten, ei ainakaan vielä tunnu pahalta. Sairaalassa ei neuottu millään lailla nousemista, yskimistä, jumppaa tms. Itse olen kuitenkin fysioterapeutti ja olen jo tehnyt vatsalihasten staattisia harjoituksia, ja kyllähän ne melkoiseen treeniin pääsevät myös sängystä noustessa. Huomenna lähden kokeilemaan ensimmäistä ' maratonia' , kävely korttelin ympäri...

vauvamme syntyi sektiolla 18.3.06 eli lapsi on pian 7 kk:n ikäinen.

Minun oli vaikea päästä sairaalassa liikkeelle. Olimmekin siellä perhehuoneessa ja minä pääasiassa vain imetin ja mies hoiti vauvan ja auttoi minuakin.

Heti kun pääsimme kotiin, niin aloin toipua nopeasti. En paljon tarvinnut kotona enää särkylääkettäkään. Yöksi vain saatoin ottaa. Särkylääkkeet jäi hyvin nopeasti pois.

Äitini oli minulla kaverina viikon, kun miehen piti mennä kouluun ja töihin, mutta silti tein itekkin heti kotiuduttua kotihommia ja hoidin vauvaa. Mutta esim vauvan kylvetyksen hoiti mies. Ja heti aloin vaunuileen, kun vauva oli kaksi viikkoa, mutta jos mieskin oli mukana niin alussa hän työnsi vaunuja. Toki ostoksia en kannellut, enkä mitään muuta tosi raskasta. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että tuo liikkuminen ja puuhastelu nopeutti toipumista. Tosin jossain vaiheessa taisin puuhastella liikaakin, kun parin kuukauden päästä vähän väsähdin. Siitä terkkari varoittikin, kun tiesi, että olen aika puuhakas ihminen. Sektio on kuitenkin iso leikkaus. Mies onneks auttoi väsymyksestä yli ja antoi levätä.

Minulle sanottiin aiemmin, että toipuminen kestää kauan, mutta mielestäni toivuin yllättävänkin nopeasti, siis sitten kun pääsin kotiin.

Mahallaan en minäkään pystynyt nukkumaan kuitenkaan pitkään aikaan, juuri niiden täysien rintojen takia myös.

Ja haava on ollut arka ja toisaalta tunnoton pitkään.

Toipuminen on kuitenkin yksilöllistä. Kannattaa tehdä kuten itsestä tuntuu hyvältä.

...vielä, että sitä haavanseutua kannattaa suihkutella ihan päivittäin vedellä ja antaa ilmakylpyjä, niin se auttaa paranemisessa.

Eikö kukaan tosiaan viitsi vastata?! Olis ollu kiva kuulla kuin muut on toimineet ja onko kaikki menny hyvin. Itse pelkään tosi paljon että haava repaa ja tulee lisä ongelmia ja siks ehkä otan turhankin varovasti...

Aivan alussa en mäkään nostellut mitään muuta " painavaa" kuin vauvaa enkä juuri mitään nostellut muutenkaan. Portaissa mies kantoi vauvaa, koska vauvan kantaminen portaissa tuntui ikävältä ja sairaalan fysioterapeutti kehotti sektioäitejä olemaan kantamatta vauvaa portaissa.



Haavakipua tuntui kuitenkin sängystä ylös noustessa ja silloin tällöin muutenkin vielä yli 4vkoa sektion jälkeen. Ei tullut mieleenkään nukkua mahallaan pitkään aikaan, kun oli rinnatkin täynnä maitoa... ;) Mutta sun kannattaa kokeilla, mikä tuntuu hyvältä. Vaunuja saa työntää vaikka heti alussa, jollei " rehki liikaa" , näin meidän sairaalan fysioterapeutti sanoi. Se on myös tehokasta liikuntaa ja kuntoutumista leikkauksesta. Fysioterapeutti kehoitti kokeilemaan varovasti kävelyä, vaunujen työntämistä jne. n. 4vkon kuluttua sektiosta. Samoin vatsalihaksia sai varovasti alkaa kuntouttaa tuossa vaiheessa. Kaikki piti tehdä siten, että se tuntui hyvältä. Jos reipas kävely (käsien heiluminen saattaa tuntua tosi ikävältä haavan seudulla) tuntui yhtään pahalta, piti askelta lyhentää ja tahtia hidastaa ja kävellä sillä nopeudella, ettei tuntunut pahalta. Sama koski vaunujen työntämistä. Ei kannata lähteä pitkälle lenkille eikä kovin vaikeakulkuiseen maastoon heti, kun kipu alkaa helpottaa, mutta liikunta edistää toipumista, joten jälleen, kokeile, mikä tuntuu hyvältä. Varmasti voit myös kokeilla kantokopassa kantamista.



Haavanseutu tulee varmasti pitkään olemaan jonkin verran arka eikä tunto ehkä koskaan kokonaan palaa. Pientä " repimistä" tms voi esiintyä vielä hyvinkin pitkään sektion jälkeen, se on iso leikkaus. Mutta, kuten sanottu, ei tarvitse olla enää yhtä varovainen kuin tähän asti, vaan kokeile, mitä pystyt tekemään haavasi olemassaolon muistaen.



Charlotte ja poika 1,4-v.(sektio), tyttöenkeli 03/06 ja rv18+3

Minäkin olen varonut monia juttuja tähän asti, esim. esikoisen nostamista, vaikka kunnon ja kipujen puolesta olisin voinut tehdä melkein kaikkea heti sairaalasta kotiuduttua. En tarvinnut kipulääkkeitä juurikaan enää kotona. Painavia en ole tähän mennessä kannellut. Vauvaa olen pitänyt liinassa pieniä aikoja kerrallaan, huomasin kerran pitempään kannettua, että haavassa alkoi tuntua pientä kipua. Vaunulenkeillä olen hissukseen käynyt, mulle terkkari sanoi, että parin-kolmen viikon päästä voi käydä, jos ei kauheita ylämäkiä ole. Jumppaamista tms. en ole aloittanut (paitsi lantionpohjalihas-), venytellyt vaan vähän. Nyt luulen, että alan jo harkita kevyttä jumppaa ja sauvakävelyä. Vaikka olen selvinnyt tosi vähillä kivuilla, kai tätä kroppaa jotenkin jännittää huomaamatta eri lailla, kun yläselkä on ollut jumissa, siksikin tekisi mieli liikkumaan. Haava ei mulla arista normaalisti yhtään, pientä tunnottomuutta on vatsan alueella.