Onko ok antaa 2kk vauvan pysyä yksin sängyssä?

Minulla olo että jättää vauvan liian yksin..ap

Eilö Ranskassa vauvat peitellä omiin huoneisiin nukkumaan klo 20 kun alkaa vanhempien oma aika? Suomessa ollaan hysteerisiä...

Jos vauva alkaa itkeä, niin sitten toki rauhoittelua ja syliä, mutta muuten kuulostaa ihan ok. 

Ap, en ymmärtänyt ongelmaasi. Sehän on hyvä, että vauvasta saakka totutetaan tiettyyn nukkumisrytmiin. Ja jos se vauva on syönyt hyvin, silti itkee, niin tosiaankin tuttia suuhun.

Meillä lapsi 1v. nukkui 11kk meidän huoneessa, mutta koko ajan omassa pinniksessä. Alusta asti. Pidin toki vauvaa paljon sylissä ja pidin hyvästä. Kuitenkin aina päikkäreiksi ja yöunille nostin maidon jälkeen sänkyyn. Saattoi varsinkin iltaisin taputella ja vaikka puolisen tuntiakin itsekseen tuhista sängyssä, mutta nukahti. En ole siis voinut imettää ja ruokinta on tapahtunut aina korvikkeella pullosta, en kuitenkaan usko että olisin toiminut toisin jos olisin voinut imettää. Yösyöttökin hoidettiin niin, että maito sylissä pullosta ja laskettiin takaisin sänkyyn. Nyt meillä on reilu 1v, joka nukkuu omassa huoneessa pinniksessä ilman itkuja. Iltaisin saa puuron ja maidon perään ja viedään omaan huoneeseen ja omaan pinnikseen ja vaikka jäisi hereillä sinne ei huuda perään tai halua pois. Sama homma päikkäreillä. Olen noudattanut selkeää rytmiä niin syömisen kuin nukkumisenkin osalta ja lapsi on todella iloinen ja tyytyväinen. Ilmaisee selkeästi läheisyyden tarpeen ja halailee ja haluaa että halataan, mutta ei ole koskaan ollut semmoinen sylissä istuskelija. Painaa yleensä sata lasissa ja leikkii kovasti. En ole harrastanut esim perhepetiä siitä yksinkertaisesta syystä, että pelkään että minä tai mies esim käännytään unissaan vauvan päälle tai että vauva tippuu sängystä. Toinen syy on se, että minusta omassa sängyssä kuuluu nukkua ja meidän sänky on minun ja mieheni. Haluan myös että lapsista huolimatta meillä säilyy myös oma suhteemme niin tunnetasolla kuin seksuaalisesti. Neuvolassa olen saanut kehuja siitä, että lapsi on selkeästi saanut rakkautta ja hänen tarpeisiinsa on vastattu, lapsella on selkeästi turvallinen olla. Olen perhepedistä puhunut niin terkan kuin lääkäri kun kanssa ja kumma kyllä aina olen saanut vastauksen, että ei perhepedissä kuulukaan nukkua vaan omassa. Kukin tyylillään, mutta meillä on toiminut näin. Myös minut on kasvatettu samalla periaatteella ja olen aina tuntenut oloni rakastetuksi.

Ennen vein omaan sänkyyn, nyt ei enää raski.

Sylissä saa nukahtaa Tää kuopus.

T. 3. ja viimeinen vauva nyt alle 1kk

[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 22:38"]

Jos vauva alkaa itkeä, niin sitten toki rauhoittelua ja syliä, mutta muuten kuulostaa ihan ok. 

[/quote]

Komppi tälle.

Me olemme tehneet noin kummankin lapsen kohdalla. Ihan tervejärkisiä koululaisia kummastakin on tullut.

Ei tuossa mitään vikaa ole, päinvastoin, niin kauan kun vauva itkiessään saa kuitenkin lohdutusta.

Me siirrettiin lapsi 6 vko omaan huoneeseen, kun alkoi unissaan kopsutella niin, että meidän uni häiriytyi ja toisaalta taas vauva häiriytyi selvästi kun me tulimme myöhemmin nukkumaan. Pari viikkoa tämän jälkeen vauva rupesi nukkumaan yöt läpeensä heräämättä edes syömään. Kaikki nukkuivat paremmin. 

Jos vauva on tyytyväinen niin mikäs siinä. Kyllä vauva itkee, jos sen ei ole hyvä olla. Ei perhepetiin kannata opettaa, jos vauva suostuu nukkumaan sängyssä. Minun lapistani kumpikaan ei suostunut nukkumaan omassa sängyssään ekaan puoleen vuoteen, jonka jälkeen jouduin unikoululla opettamaan pinnasänkyyn. Mieluummin olisin nukuttanut heti alkuunsa omaan sänkyynsä, mutta molemmat olivat syntymästään saakka todella huonounisia. Kuopukseni oli niin huonouninen, että jo 2 päivän ikäisenä ollessamme vielä sairaalassa, hoitaja oli sitä mieltä, että ota viereesi nukkumaan, ei tuo huuto muuten lopu. Eikä se loppunut kotonakaan. Kateellisena kuuntelen ihmisiä, jotka kehuvat kuinka heidän vaavinsa on nukkunut alusta asti omassa sängyssään täydet yöt. Niinkuin se olisi vanhemman omaa ansiota.