Lue keskustelun säännöt.
Kolme vaihtoehtoa
04.10.2015 |
Olen tullut siihen tulokseen, että mulla on kolme vaihtoehtoa, hankkia silikonit, mennä terapiaan, tai tappaa itteni. Terapia on varmaan periaatteessa järkevin vaihtoehto, mutta kannattako tässä pikaratkaisujen maailmassa istua viisi vuotta puhumassa tisseistä, kun kuppikoko on kuitenkin viiden vuoden päästä täsmälleen se sama ja Tallinnasta saa tissit parissa tunnissa. Hengestään pääsee tietysti sitäkin nopeammin. Olen ihan helvetin pettynyt epänaisen elämääni näillä onnettomilla tissin irvikuvilla. Nauttikaa te tissilliset nyt ainakin elämästänne ja miesten huomiosta ja palvonnasta, kun sitä kerran teille varauksetta suodaan.
Kommentit (16)
Mulla on taipumusta rumiin arpiin ja kaikelaisiin koplikaatioihin, joten leikkaus arveluttaa. Lopputulos voi olla vieläkin kammottavampi kuin nykytilanne ja korjailu tulee kalliiksi. Jos olis mitään takeita leikkauksen onnistumisesta menisin heti. Sekin mietityttää, että tissit ei sitten kuitenkaan ole omat ja oikeat, vaan muovia. Rasvasiirto voisi olla se paras vaihtoehto, mutta se on kallis projekti ja luulen, että mussa ei ole tarpeeksi ylimääräistä rasvaa mitä siirtää. Sitä pitää käsittääkseni olla suht paljon, että onnistuu, olen normaalipainoinen tai hoikahko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 22:06"]
Suosittelen hakeutumaan terapiaan. Näillä keittiöpsykologin papereilla voin todeta että kärsit dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00364 En ala tähän sen enempää selittelemään, tuolta löytyy hyvin se mitä yritän sanoa. Ei ole olemassa oikotietä onneen aka silarit ei sun ongelmaa tule poistamaan.
Olen miettinyt tuota, mutta valitettavasti ongelma ei taida olla mun päässä. On tullut negatiivista palautetta liian pienistä tisseistä, eli ongelma on todellinen. Vaihtoehdot on opetella hyväksymään oma kelpaamattomuutensa, terapia, tai korjata ongelma, eli hommata tissit tai menolippu.
[/quote]
Suosittelen hakeutumaan terapiaan. Näillä keittiöpsykologin papereilla voin todeta että kärsit dysmorfisesta ruumiinkuvan häiriöstä. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00364 En ala tähän sen enempää selittelemään, tuolta löytyy hyvin se mitä yritän sanoa. Ei ole olemassa oikotietä onneen aka silarit ei sun ongelmaa tule poistamaan.
Minkä ikäinen olet, kun et ole niiden kanssa oppinut elämään? Minäkään en ennen pitänyt rinnoistani, muttakun raskauden ja imetyksen aikana ne suurenivat, niin tuli jopa ikävä niitä vanhoja pieniä.
En kannata silikoneja, kannattaisin terapiaa, joka saattaisi nostaa itsetuntoasi.
t. Minitissi
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:30"]
Minkä ikäinen olet, kun et ole niiden kanssa oppinut elämään? Minäkään en ennen pitänyt rinnoistani, muttakun raskauden ja imetyksen aikana ne suurenivat, niin tuli jopa ikävä niitä vanhoja pieniä. En kannata silikoneja, kannattaisin terapiaa, joka saattaisi nostaa itsetuntoasi. t. Minitissi
[/quote]
Pitkälti yli 30, enkä näe että ongelma olisi korjautumassa itsellään. Nuoruus ja elämä menny pilalle tän asian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä surullista ja sairasta kuinka jotkut naiset ovat riippuvaisia miesten huomiosta.
Sanoisin, että ehkä tarvitset kaksi vaihtoehtoa. Ensin terapia ja sitten jos vielä on tavetta, silikonit. Ihan itsemurhan partaalla ei kannata varmaan niitä silikonejakaan hankkia ilman terapiaa. Mutta tsemppiä. Elämä kantaa ja tilanteet muuttuvat parempaan.
T.riipputissi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin joskus samassa tilanteessa. Varaa aika terapiaan ja noin vuosi jos ei helpota niin sitten silikonit, itse tein näin ja ainakin itseäni se auttoi. Vaikka kävin leikkauttamassa rintani niin terapia auttoi kumminkin tajuamaan oikean syyn miksi vihasin rintojani eikä vaan sen "tekosyyn" että ne olivat todella pienet (70 AA). Olen nyt onnellinen C koon omistaja ja tiedän myös miksi alunperin aloin inhota rintojani joten syy silikoneille ei ollut enään otto vaiheessa sellainen "jos tämä nyt auttaisi tähän pahaan oloon" asia.
Tsempiä sinne, terapia ei poissulje leikkausta mutta leikkaus ilman terapia voi olla oireiden hoitoa, ei syyn hoitoa.
Mikset laita silareita?
Mä itse sain vatsani täysin pilalle synnytyksillä. 13 vuotta kärsinyt siitä, mutta en uskalla mennä Tallinnaan ja Suomessa toimenpide maksaa n. 10 000 eikä mulla ole sellaisia rahoja.
Soittaisin heti ja varaisin ajan, jos saisin jotenkin rahoituksen järjestymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tissien koolla, josse nainen on muuten ihana.
Jos sua ihan oikeasti ahdistaa niin paljon, niin mikset hanki niitä silikoneja? Itse en voi pienirintaisena naisena ymmärtää, rakastan näitä rintoja ja miesystäväni myös. Mut miksi sä tuollaisen ongelman oot itselles kehittänyt? Senkus hommaat silikonit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 20:44"]
Iso huokaus.. hohhoijaaa
[/quote]
Joo, niinpä. Sulla varmaan on tissit, niin et sitten tajua yhtään miltä tuntuu, kun niitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti kaikki nuo tapahtuvat ja vielä tuossa järjestyksessä... Huoh.
Mä mietin samaa toiseen suuntaan.. Isot rinnat roikkuu, hikoilee, saa mut näyttämään tosi isolta, kerää vääränlaista huomiota esim työpaikalla... Pienennysleikkaus olisi itselle paras vaihtoehto. Eikä kuppikoko ole "kuin" 80E.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 09:38"]
On kyllä surullista ja sairasta kuinka jotkut naiset ovat riippuvaisia miesten huomiosta.
[/quote]
Minusta siinä ei ole mitään epänormaalia tai sairasta, että nainen haluaisi edes joskus tuntea itsensä oikeasti halutuksi ja hyväksytyksi. Seksuaalisuus ja siihen liittyvät asiat on ihan normaali ja iso osa ihmisen elämää. Sulle ei varmaankaan ole kukaan ikinä sanonut, että et kelpaa. Toisen tuskaa on helppo hähätellä.