Lue keskustelun säännöt.
Mies syyttää mua omasta lapsettomuudestaan
10.04.2022 |
On vapaa lähtemään etsimään naista joka hänelle ne muutamat lapset pyöräyttää ja hoitaa samalla. Jostain syystä mun ne sille pitäis tehdä vaikken halua. On siinäkin taas logiikka. En ole eroamassa kun suhde muuten on okei, tää lapsiasia vaan hiertää. Varmaan toi mies joskus herää ja jättää mutta hienoa jos vihdoin saa otettua itseään niskasta kiinni ja toteutettua unelmansa.
Kommentit (35)
Kysy siltä onko sillä varaa pistää kulissiemännän ylläpitoon. Jos sanoo ei, kerrot että tää on totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos mies tekee lapsen jonkun kanssa, mutta haluaa edelleen pysyä sinun kanssasi parisuhteessa? Olisi siis sellainen kumppanuusvanhemmuus ja olisit sitten lapsen äitipuoli ikäänkuin?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mies tekee lapsen jonkun kanssa, mutta haluaa edelleen pysyä sinun kanssasi parisuhteessa? Olisi siis sellainen kumppanuusvanhemmuus ja olisit sitten lapsen äitipuoli ikäänkuin?
Ensiksi täytyy kysyä onhan miehellä varaa maksaa elareita.
Kaikkien ei tarvitse saada lapsia. Sinä voit jäädä tuohon ihan okei -suhteeseen, jos haluat, mutta ehkä kannattaa huolehtia tosi hyvin ehkäisystä tästä eteenpäin. Mies ei kuulosta kovin hyvältä isukilta tai edes mieheltä, jonka joku toinen nainen huolisi.
On aika julmaa vaatia, että toinen ei saa hankkia lapsia - kauanko olette olleet yhdessä, puhuttiin jo tuo lapsiasi jo heti alussa selväksi? Jos ei, niin oma vikasi, ihmisen mieli voi myös muuttua esim 10 vuoden (jos olette nuoresta seurustelleet?) aikana rajusti. Elämä vain on sellaista, että jos niitä lapsia ei hanki vaikka haluaa, niin sitä jos mitä katuu vanhana.
T: Vierestä seurannut pariin sukuun kuuluvan lapsettoman vanhuksen elämää ja on muuten katkeria:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika julmaa vaatia, että toinen ei saa hankkia lapsia - kauanko olette olleet yhdessä, puhuttiin jo tuo lapsiasi jo heti alussa selväksi? Jos ei, niin oma vikasi, ihmisen mieli voi myös muuttua esim 10 vuoden (jos olette nuoresta seurustelleet?) aikana rajusti. Elämä vain on sellaista, että jos niitä lapsia ei hanki vaikka haluaa, niin sitä jos mitä katuu vanhana.
T: Vierestä seurannut pariin sukuun kuuluvan lapsettoman vanhuksen elämää ja on muuten katkeria:(
Luitko aloitusta laisinkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on täyttää pian 30. Olen todella avoimesti kertonut etten halua lapsia nyt enkä ikinä ja vielä oikein perustellut syytkin. Mieheltä en todellakaan estä lapsihaaveita! Ei hän missään kahleissa ole homeisessa perunakellarissani vaan täysin vapaa lähtemään etsimään perhettä kaipaavaa naista. Mutta kun ei tuo saa sitäkään aikaiseksi :D
Kunhan haluan vain marmattaa kun ei aina tämä miesten ajattelu aukea. Lapsia en näillä tiedoilla tuon kanssa tekisi vaikka mikä olisi, ei se niitä jaksais hoitaa sen paremmin kun yhteistuumin hankittua lemmikkiäkään joka on mun vastuulle jäänyt. Äitipuoleks jollekkin kumppanuusvanhemmalle en ryhtyis, luulen että ydinperhe ois lapselle paras?
Ap
Vierailija kirjoitti:
On aika julmaa vaatia, että toinen ei saa hankkia lapsia - kauanko olette olleet yhdessä, puhuttiin jo tuo lapsiasi jo heti alussa selväksi? Jos ei, niin oma vikasi, ihmisen mieli voi myös muuttua esim 10 vuoden (jos olette nuoresta seurustelleet?) aikana rajusti. Elämä vain on sellaista, että jos niitä lapsia ei hanki vaikka haluaa, niin sitä jos mitä katuu vanhana.
T: Vierestä seurannut pariin sukuun kuuluvan lapsettoman vanhuksen elämää ja on muuten katkeria:(
Jos ei oo ikinä halunnut lapsia niin mistä sitten vanhuksena olisi katkera?
Siitä, ettei sittenkään uhrannut väh. 18 vuotta elämästään siihen mitä ei missään nimessä halunnut? Jos olisi sen tehnyt niin vanhuksena sitten olisi…mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt elämääsi ja olen parikymmentä vuotta sinua vanhempi. Jouduin kuuntelemaan valitusta lasten hankkimisesta 20 vuotta. Se pilasi paljon. Oman ja miehen elämän.
Jos eläisin elämäsi uudestaan, lähtisin sillä sekunnilla, kuin puhe lapsista alkaisi (painostus lapsista). Se tulee muuttamaan paljon elämässäsi ja suhtautumisessasi moniin asioihin.
Voimia, en voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Mies on täyttää pian 30. Olen todella avoimesti kertonut etten halua lapsia nyt enkä ikinä ja vielä oikein perustellut syytkin. Mieheltä en todellakaan estä lapsihaaveita! Ei hän missään kahleissa ole homeisessa perunakellarissani vaan täysin vapaa lähtemään etsimään perhettä kaipaavaa naista. Mutta kun ei tuo saa sitäkään aikaiseksi :D
Kunhan haluan vain marmattaa kun ei aina tämä miesten ajattelu aukea. Lapsia en näillä tiedoilla tuon kanssa tekisi vaikka mikä olisi, ei se niitä jaksais hoitaa sen paremmin kun yhteistuumin hankittua lemmikkiäkään joka on mun vastuulle jäänyt. Äitipuoleks jollekkin kumppanuusvanhemmalle en ryhtyis, luulen että ydinperhe ois lapselle paras?
Ap
Miksi roikut tuossa suhteessa? Et tunnu miestä pahemmin arvostavan, etkä piittaa hänen tunteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aika julmaa vaatia, että toinen ei saa hankkia lapsia - kauanko olette olleet yhdessä, puhuttiin jo tuo lapsiasi jo heti alussa selväksi? Jos ei, niin oma vikasi, ihmisen mieli voi myös muuttua esim 10 vuoden (jos olette nuoresta seurustelleet?) aikana rajusti. Elämä vain on sellaista, että jos niitä lapsia ei hanki vaikka haluaa, niin sitä jos mitä katuu vanhana.
T: Vierestä seurannut pariin sukuun kuuluvan lapsettoman vanhuksen elämää ja on muuten katkeria:(
No eikå kadu hyvä tavaton.
Tajuatko ollenkaan että mies saa lapsen tekemättä yhtään mitään ja nainen on.se joka kärsii 100% kaiken ja mielestäsi tämä naisen pitäisi tehdä vielä vastentahtoisesti kun halutunkin lapsen mukana tuleva kärsimys jo vtiuttaa naista kuin naista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on täyttää pian 30. Olen todella avoimesti kertonut etten halua lapsia nyt enkä ikinä ja vielä oikein perustellut syytkin. Mieheltä en todellakaan estä lapsihaaveita! Ei hän missään kahleissa ole homeisessa perunakellarissani vaan täysin vapaa lähtemään etsimään perhettä kaipaavaa naista. Mutta kun ei tuo saa sitäkään aikaiseksi :D
Kunhan haluan vain marmattaa kun ei aina tämä miesten ajattelu aukea. Lapsia en näillä tiedoilla tuon kanssa tekisi vaikka mikä olisi, ei se niitä jaksais hoitaa sen paremmin kun yhteistuumin hankittua lemmikkiäkään joka on mun vastuulle jäänyt. Äitipuoleks jollekkin kumppanuusvanhemmalle en ryhtyis, luulen että ydinperhe ois lapselle paras?
Ap
Miksi roikut tuossa suhteessa? Et tunnu miestä pahemmin arvostavan, etkä piittaa hänen tunteistaan.
Voisihan tuo mies halutessaan etsiä kumppanuusvanhemman/lähteä ulkomaille pokaamaan jalkavaimoa. Turhaan ap:tä syytät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika julmaa vaatia, että toinen ei saa hankkia lapsia - kauanko olette olleet yhdessä, puhuttiin jo tuo lapsiasi jo heti alussa selväksi? Jos ei, niin oma vikasi, ihmisen mieli voi myös muuttua esim 10 vuoden (jos olette nuoresta seurustelleet?) aikana rajusti. Elämä vain on sellaista, että jos niitä lapsia ei hanki vaikka haluaa, niin sitä jos mitä katuu vanhana.
T: Vierestä seurannut pariin sukuun kuuluvan lapsettoman vanhuksen elämää ja on muuten katkeria:(
No eikå kadu hyvä tavaton.
Tajuatko ollenkaan että mies saa lapsen tekemättä yhtään mitään ja nainen on.se joka kärsii 100% kaiken ja mielestäsi tämä naisen pitäisi tehdä vielä vastentahtoisesti kun halutunkin lapsen mukana tuleva kärsimys jo vtiuttaa naista kuin naista?
Lapsia HALUAVA usein kyllä katuu jos ei ole rohkeutta lähteä suhteesta, jossa toinen ei halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt elämääsi ja olen parikymmentä vuotta sinua vanhempi. Jouduin kuuntelemaan valitusta lasten hankkimisesta 20 vuotta. Se pilasi paljon. Oman ja miehen elämän.
Jos eläisin elämäsi uudestaan, lähtisin sillä sekunnilla, kuin puhe lapsista alkaisi (painostus lapsista). Se tulee muuttamaan paljon elämässäsi ja suhtautumisessasi moniin asioihin.
Voimia, en voi muuta sanoa.
Tässä on pointtia. Meillä ei ollut painostusta, mutta ajoittaista haaveilua kyllä. Sattumalta mies alkoi haluta lapsia samaan aikaan, kun muutamat kaverit niitä tahtoivat. Mutta koska kaveripiirimme oli sangen laaja ja koostui eri ikäisistä ihmisistä, samaan aikaan kun jankutti lapsista, biletti kaikki viikonloput todella rankasti ja joskus viikollakin. Lisäksi KAIKKI esimerkit, joita etenkin miehen kaveripiirissä näin, oli sitä tavanomaista: naiset jäivät nalkuttamaan taustalle, kun miehet jatkoivat elämäänsä ja vielä vitsaillen tästä nalkuttamisesta.
Sanoin miehelle, että jos asiaa ikinä edes harkitsen, elämän tyylin pitää muuttua ja bilettämisen vähentyä radikaalisti. Hän siihen, käsittääkseni myös erittäin perinteisesti, vastasi, että totta kai muuttuisi HETI kun lapsi tulee. No jeps ja joo, kiitos ei. Oma urani lähti nousuun ja mitä enemmän ikää tuli, sen enemmän ymmärsin, että en todellakaan omia lapsia halua. Sanoin miehelle moneen kertaan, että nyt olisi myös hänen aikansa lähteä, jos todella lapsia haluaa. Ei lähtenyt, elämä vei moneen suuntaan, mutta yhdessä pysyimme.
Minäkin sain huolimatta siitä, miten selkeä olin, aina välillä silmilleni tämän "olisihan ne lapset ihania olleet, kyllä minäkin niitä niin toivoin, en halua keskustella siskosi pojasta, koska se sattuu, jne" aina etenkin riidellessä tai muutoin jos mies tahtoi tölväistä. Yleensä ohitin nämä vain sanomalla, että en minä ole ollut esteenä sille, että sinä lähdet lapsia tekemään.
Kerran sitten sanoin miehelle, että a) elämän tyylisi ei ole muuttunut mitenkään, teet töitä tiukasti viikolla pitkääkin päivää, korkkaat kaljan joka pe (joka nyt sinällään on ok), b) jos todella olisit tahtonut lapsia, et olisi jäänyt minun kanssani, vaan olisit lähtenyt suhteesta. Eli jos otat tuohon sävyyn asiaa vielä puheeksi, minä käsitän sen erohaluksi ja sitähän sitten toimitaan sen mukaan. Siihen loppui meillä puhe.
Eli summana: jos lapset todella on ihmisen suurin haave, lapsellinen perhe, kyllä hän sitä toteuttaa ja sen perään lähtee. Ellei lähde, hänellä on siihen syynsä. Ihmiset eivät oikeasti tee mitään, mitä he eivät sisimmissään halua tehdä näissä asioissa.
Kysymykseen miksi jäin suhteeseen, miksi en olisi jäänyt? Minulle sopi se elämän tyyli, millä elämme edelleenkin, nyt 30 v myöhemmin. Minä rakastan miestäni nyt ja silloin, hänkin minua. Meillä on hauskaa, matkailemme silloin tällöin, teemme hyvää ruokaa ja vietämme rentoa, nautinnollista vapaa-aikaa. Miksi siis minun olisi pitänyt lopettaa tämä suhde miehen puolesta sen vuoksi, että hän ehkä kumminkin jossain vaiheessa tahtoisikin lapsia? Enkä minä olisi voinut taata, että hän löytää ihanan naisen, jonka kanssa tekee maailman mahtavimman perheen, vaikka olisin jättänyt hänet heti ensi haaveiluista.
Ap, sano kovin suoraan, että tämä on miehen valinta, ei sinun. Ja koska näin on, sinun ei ole tarpeen eikä pakko kuunnella mitään jatkuvaa narinaa ja mahdollisesti jopa loukkauksia tämän asian vuoksi. Ja jos mies ei lähde, mutta jatkaa narinaa ja loukkaamisia, sinun on tultava pakosti tulokseen, että hän ei haluakaan lähteä tai saada lapsia, vaan narista ja loukata.
On se kumma ettei tänne kukaan kirjoita koskaan itsestään kuinka ne vaatii asioita ja kiukuttelee.
Kirjoittaisit sinäkin itsestäsi, äläkä miehestäsi.
Niin joo, jätä se paska
Vierailija kirjoitti:
On se kumma ettei tänne kukaan kirjoita koskaan itsestään kuinka ne vaatii asioita ja kiukuttelee.
Kirjoittaisit sinäkin itsestäsi, äläkä miehestäsi.
Niin joo, jätä se paska
Mitä halvattua? Miehelle sanottiin vapaudesta lähteä. Ei lähde.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos mies tekee lapsen jonkun kanssa, mutta haluaa edelleen pysyä sinun kanssasi parisuhteessa? Olisi siis sellainen kumppanuusvanhemmuus ja olisit sitten lapsen äitipuoli ikäänkuin?
Ongelma tässä vain on siinä, että jos ei halua äiti, ei sitä halua olla äitipuolikaan, edes niinkuin. Nimittäin olisihan se miehen lapsi koko ajan siinä liitossa, jonka itse tahtoo olevan lapseton.
Ja lapsille tämä tuntuu kyllä aika sekopäiseltä vaihtoehdolta, miten tämä rehellisesti selitetään? Isäsi halusi sinut, mutta on äitisi kanssa vain kaveri (parhaassa tapauksessa), mutta hän rakastaa tätä yhtä tätiä, joka ei halunnut sinua?
Ei lapsi ole minusta (olen tuon pitkän kirjoituksen kirjoittaja) mikään asia, jota voidaan haluta kuin himalanmatkaa, eli vähän vaikeeta mut jos tehdään järjestelyjä niin onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika julmaa vaatia, että toinen ei saa hankkia lapsia - kauanko olette olleet yhdessä, puhuttiin jo tuo lapsiasi jo heti alussa selväksi? Jos ei, niin oma vikasi, ihmisen mieli voi myös muuttua esim 10 vuoden (jos olette nuoresta seurustelleet?) aikana rajusti. Elämä vain on sellaista, että jos niitä lapsia ei hanki vaikka haluaa, niin sitä jos mitä katuu vanhana.
T: Vierestä seurannut pariin sukuun kuuluvan lapsettoman vanhuksen elämää ja on muuten katkeria:(
No eikå kadu hyvä tavaton.
Tajuatko ollenkaan että mies saa lapsen tekemättä yhtään mitään ja nainen on.se joka kärsii 100% kaiken ja mielestäsi tämä naisen pitäisi tehdä vielä vastentahtoisesti kun halutunkin lapsen mukana tuleva kärsimys jo vtiuttaa naista kuin naista?Lapsia HALUAVA usein kyllä katuu jos ei ole rohkeutta lähteä suhteesta, jossa toinen ei halua lapsia.
Täähän ei ole aloittajan syytä. Mieshän on täysin vapaa hankkimaan jalkavaimon.
Minkä ikäinen mies? Ei ole oikein mieheltä, koska olet ilmeisesti kertonut, ettet halua lapsia. Varmasti myös tiedät, miten siinä kävisi, jos hankkisitte.