Lue keskustelun säännöt.
Tulee näitä aloituksia lukiessa mieleen, että monellako prosentilla ihmisistä on normaali suhde ruokaan?
10.04.2022 |
Kun täällä kysytään vaikka että lihonko, jos syön nyt yhden leivän, sipsipussin, karkkipussin ja paketin mämmiä. Tai että söin tänään yhden sipulin, lihonko. Tai että haluaisin suklaata, mutta odotan, että kaupat menevät kiinni, koska muuten söisin koko levyn kerralla. Tai että en voi pitää kotona mitään herkkuja, koska syön ne kaikki. Tai että laitan kermaan sokeria ja juon.
Onkohan tehty tutkimusta, kuinka monella prosentilla ihmisistä on normaali suhde ruokaan? Niin, että voi ottaa muutaman karkin, jos mieli tekee. Ja kaapissa voi aina olla herkkuja, ja ne menevät joskus vanhaksi ja ne pitää heittää pois, koska niitä ei syödä. Ja että syödään kaksi lämmintä ateriaa ja kaksi välipalaa päivässä.
Mielestäni kuulostaa todella ahdistavalta elämältä se, että on niin paljon ongelmia niinkin arkisen asian kanssa kuin syöminen, kuin joillain tuntuu olevan.
Millainen suhde teillä on ruokaan?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon huomannu myös, että täällä palstalla on ihme suhtautuminen ruokaan ja syömiseen. Varsinkin aikuisten välipalat ja iltapalat ovat aihe, joka aiheuttaa raivoa. Kuulemma myöskään leipää ei saisi syödä aterialla.
Ei raivoa, vaan ihmetystä tyhmyydestä.
Eli hienosteltua raivoa, koska tyhmyydessä ei ole mitään ihmeteltävää, se on ehtymätön luonnonvara. Oikeasti laihdutuskeskustelut menevät nopeasti käsittämättömiksi, kun pari kolme loukkaantunutta alkaa räyhätä ristiin, ja joku trolli lyö löylyä päälle. Paheksujat puoleen ja toiseen heiluvat hattivatteina ympärillä. Kovin on tunteet mukana, että sikäli vaikuttaa aapeen kysymys aiheelliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella monella. Kysyin normaalipainoiselta tuttavaltani laskeeko hän kaloreita kun hän syö herkkuja niin hän sanoi että laskee. Minusta kuulostaa syömishäiriöiseltä. Hän sanoi, että tuntee olonsa "läskiksi" kun syö herkkuja. Luulen, että osansa on myös sillä, että lihavia halveksitaan. Myös kyseinen tuttava halveksii lihavia. Joten ehkä siitä tulee se kontrollin tarve? Toisten kehoja kommentoidaan rumasti niin ehkä siitä tulee takaraivoon ajatus, että pitää pysyä kuosissa ettei joutuisi itse pilkan kohteeksi. Ja siitä seuraa hysteerinen suhtautuminen ruokaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa itsellä olla melko huono suhde ruokaan. Pitkä viesti ja puhut vain "herkuista" Yksi lause ruuasta ja siinäkin painotus välipaloihin.
Viestini oli kooste pitkälti vauvapalstalta lukemistani jutuista, osa hiukan kärjistettynä. Sille, että niihin sisältyivät herkut, en voi mitään. Mikä olisi parempi sana sanalle herkut?
Itse syön normaalisti lämpimät ateriat ja välipalan ja iltapalan, eikä minun siksi tee usein mieli mitään karkkia tms (=herkkuja), mutta minulla on kyllä niitä aina kotona ja jos tekee mieli, otan niitä vähän. Enempää ei tee mieli.
Sinun suhde ruokaan on vinoutunut, koska syöt ns. normaalisti välipaloineen ja iltapaloineen. Et osaa syödä kehosi tarpeen mukaan. Ihmisen ei tarvitse syödä kaiken aikaa, tämä tahtoo monelta unohtua.
Syön nimenomaan kehoni tarpeen mukaan. Tarkalleen kello yksitoista kehoni haluaa ruokaa. Välipalaa en joka päivä syö. Päivällistä saatan haluta jo neljältä, joskus viideltä. Iltapalaa syön seitsemältä, yleensä aina jogurttia. SItäkin otan juuri silloin kun haluan. ap
Juuri silloin kun haluat seitsemältä?
Yleensä se ajoittuu seitsemään. Joskus puoli kahdeksaan. Kuten sanoin, lounasnälkäkin tulee poikkeuksetta klo 11.00. ap
Tuleehan se kun tiedät että silloin on sun ruokaaika. Etkö oikeasti ymmärrä tätä psykologiaa tässä?
Jos irrottautuisit kellosta ja eläisit pari pv ihan vaan kuunnellen omaa kehoasi voisi tuo rytmi muuttua paljonkin.
Olet tottunut tiettyyn ryhmiin. Enkä ole ihan varma onko sekään hyvä.
Mitäs vikaa rytmissä on? ap
Ei kai siinä tarvitse vikaa olla. Mutta siinä voi olla.
Mulla ainakin on hirveän vaikea suhde ruokaan ja syömiseen. En pysty syödä kaikkien seurassa. Nuorempana en pystynyt syömään edes julkisilla paikoilla ikinä.
Minulla on vääristynyt kehonkuva, olen laihtunut paljon, mutta silti näen itseni ylipainoisena pullukkana. Paino pudonnut melkein 10kg ja silti vain näen itseni samankokoisena. Tästä johtuen syöminen vieraamoien kanssa muutenkin on tosi vaikeaa minulle.
Suhde ruokaan vääristyy jo virallisista suosituksista. Ihmisille kerrotaan, että keinotekoinen ravinto huonoilla rasvoilla on se juttu. Keho voi huonosti tuollaisella ravinnolla, mutta itse ei uskalla tehdä mitään asian korjaamiseksi. Huonossa olossa vain uskotellaan itselle, että "syön oikein, vaikka voin huonosti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin on hirveän vaikea suhde ruokaan ja syömiseen. En pysty syödä kaikkien seurassa. Nuorempana en pystynyt syömään edes julkisilla paikoilla ikinä.
Minulla on vääristynyt kehonkuva, olen laihtunut paljon, mutta silti näen itseni ylipainoisena pullukkana. Paino pudonnut melkein 10kg ja silti vain näen itseni samankokoisena. Tästä johtuen syöminen vieraamoien kanssa muutenkin on tosi vaikeaa minulle.
Mullakin vääristynyt. Kun mun bmi oli reilut 14, näin itseni reilusti ylipainoisena. Nyt olen ylipainoinen, näen itseni vieläkin isompana. En voi olla varma, miltä mä näytän oikeasti. En myöskään syö kuin yksin ollessani, en koskaan seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin on hirveän vaikea suhde ruokaan ja syömiseen. En pysty syödä kaikkien seurassa. Nuorempana en pystynyt syömään edes julkisilla paikoilla ikinä.
Minulla on vääristynyt kehonkuva, olen laihtunut paljon, mutta silti näen itseni ylipainoisena pullukkana. Paino pudonnut melkein 10kg ja silti vain näen itseni samankokoisena. Tästä johtuen syöminen vieraamoien kanssa muutenkin on tosi vaikeaa minulle.Mullakin vääristynyt. Kun mun bmi oli reilut 14, näin itseni reilusti ylipainoisena. Nyt olen ylipainoinen, näen itseni vieläkin isompana. En voi olla varma, miltä mä näytän oikeasti. En myöskään syö kuin yksin ollessani, en koskaan seurassa.
BMI 14 on tosi laiha! Miten olit muka ylipainoisen näkönen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia heittää ruokaa roskiin.
Normaalia ei myöskään ole puhua mistään herkuista. Minä syön pelkkiä herkkuja. Miksi söisin pahaa ruokaa?
Afrikkalaiset kuolee nälkään, jos heittää ruokaa roskiin. Ja afrikkalaiset on köyhiä, koska Suomella on kolonialistinen historia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia heittää ruokaa roskiin.
Normaalia ei myöskään ole puhua mistään herkuista. Minä syön pelkkiä herkkuja. Miksi söisin pahaa ruokaa?
Tavallinen arkiruoka voi olla hyvää mutta en minä samaistaisi sitä mihinkään herkutteluun. Jos minä söisin kahvin kanssa pari suklaakeksiä tai lakritsijääteloä, sitä minä pitäisin herkutteluna eikä siinä ole siinänsä mitään tuomittavaa. Terveelle ja normaalipainoiselle ihmiselle riittää että syö riittävän monipuolisesti ja samalla voi välttää tarpeetonta ylimääräistä rasvaa, suolaa ja sokeria. Ei niitä ruoka-annoksia tarvitse millään vaa'alla punnita ja olla koko ajan huolissaan vitamiinien riittävyydestä. Liikunta on aina hyväksi kuten kävely lähikauppaan sen sijaan että istuisi sohvalla ja tilaisi ruuat kotiin.
Ei raivoa, vaan ihmetystä tyhmyydestä.