Lue keskustelun säännöt.
Tulee näitä aloituksia lukiessa mieleen, että monellako prosentilla ihmisistä on normaali suhde ruokaan?
10.04.2022 |
Kun täällä kysytään vaikka että lihonko, jos syön nyt yhden leivän, sipsipussin, karkkipussin ja paketin mämmiä. Tai että söin tänään yhden sipulin, lihonko. Tai että haluaisin suklaata, mutta odotan, että kaupat menevät kiinni, koska muuten söisin koko levyn kerralla. Tai että en voi pitää kotona mitään herkkuja, koska syön ne kaikki. Tai että laitan kermaan sokeria ja juon.
Onkohan tehty tutkimusta, kuinka monella prosentilla ihmisistä on normaali suhde ruokaan? Niin, että voi ottaa muutaman karkin, jos mieli tekee. Ja kaapissa voi aina olla herkkuja, ja ne menevät joskus vanhaksi ja ne pitää heittää pois, koska niitä ei syödä. Ja että syödään kaksi lämmintä ateriaa ja kaksi välipalaa päivässä.
Mielestäni kuulostaa todella ahdistavalta elämältä se, että on niin paljon ongelmia niinkin arkisen asian kanssa kuin syöminen, kuin joillain tuntuu olevan.
Millainen suhde teillä on ruokaan?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa itsellä olla melko huono suhde ruokaan. Pitkä viesti ja puhut vain "herkuista" Yksi lause ruuasta ja siinäkin painotus välipaloihin.
Viestini oli kooste pitkälti vauvapalstalta lukemistani jutuista, osa hiukan kärjistettynä. Sille, että niihin sisältyivät herkut, en voi mitään. Mikä olisi parempi sana sanalle herkut?
Itse syön normaalisti lämpimät ateriat ja välipalan ja iltapalan, eikä minun siksi tee usein mieli mitään karkkia tms (=herkkuja), mutta minulla on kyllä niitä aina kotona ja jos tekee mieli, otan niitä vähän. Enempää ei tee mieli.
Sinun suhde ruokaan on vinoutunut, koska syöt ns. normaalisti välipaloineen ja iltapaloineen. Et osaa syödä kehosi tarpeen mukaan. Ihmisen ei tarvitse syödä kaiken aikaa, tämä tahtoo monelta unohtua.
Syön nimenomaan kehoni tarpeen mukaan. Tarkalleen kello yksitoista kehoni haluaa ruokaa. Välipalaa en joka päivä syö. Päivällistä saatan haluta jo neljältä, joskus viideltä. Iltapalaa syön seitsemältä, yleensä aina jogurttia. SItäkin otan juuri silloin kun haluan. ap
Juuri silloin kun haluat seitsemältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa itsellä olla melko huono suhde ruokaan. Pitkä viesti ja puhut vain "herkuista" Yksi lause ruuasta ja siinäkin painotus välipaloihin.
Viestini oli kooste pitkälti vauvapalstalta lukemistani jutuista, osa hiukan kärjistettynä. Sille, että niihin sisältyivät herkut, en voi mitään. Mikä olisi parempi sana sanalle herkut?
Itse syön normaalisti lämpimät ateriat ja välipalan ja iltapalan, eikä minun siksi tee usein mieli mitään karkkia tms (=herkkuja), mutta minulla on kyllä niitä aina kotona ja jos tekee mieli, otan niitä vähän. Enempää ei tee mieli.
Sinun suhde ruokaan on vinoutunut, koska syöt ns. normaalisti välipaloineen ja iltapaloineen. Et osaa syödä kehosi tarpeen mukaan. Ihmisen ei tarvitse syödä kaiken aikaa, tämä tahtoo monelta unohtua.
Syön nimenomaan kehoni tarpeen mukaan. Tarkalleen kello yksitoista kehoni haluaa ruokaa. Välipalaa en joka päivä syö. Päivällistä saatan haluta jo neljältä, joskus viideltä. Iltapalaa syön seitsemältä, yleensä aina jogurttia. SItäkin otan juuri silloin kun haluan. ap
Juuri silloin kun haluat seitsemältä?
Yleensä se ajoittuu seitsemään. Joskus puoli kahdeksaan. Kuten sanoin, lounasnälkäkin tulee poikkeuksetta klo 11.00. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa itsellä olla melko huono suhde ruokaan. Pitkä viesti ja puhut vain "herkuista" Yksi lause ruuasta ja siinäkin painotus välipaloihin.
Viestini oli kooste pitkälti vauvapalstalta lukemistani jutuista, osa hiukan kärjistettynä. Sille, että niihin sisältyivät herkut, en voi mitään. Mikä olisi parempi sana sanalle herkut?
Itse syön normaalisti lämpimät ateriat ja välipalan ja iltapalan, eikä minun siksi tee usein mieli mitään karkkia tms (=herkkuja), mutta minulla on kyllä niitä aina kotona ja jos tekee mieli, otan niitä vähän. Enempää ei tee mieli.
Sinun suhde ruokaan on vinoutunut, koska syöt ns. normaalisti välipaloineen ja iltapaloineen. Et osaa syödä kehosi tarpeen mukaan. Ihmisen ei tarvitse syödä kaiken aikaa, tämä tahtoo monelta unohtua.
Syön nimenomaan kehoni tarpeen mukaan. Tarkalleen kello yksitoista kehoni haluaa ruokaa. Välipalaa en joka päivä syö. Päivällistä saatan haluta jo neljältä, joskus viideltä. Iltapalaa syön seitsemältä, yleensä aina jogurttia. SItäkin otan juuri silloin kun haluan. ap
Juuri silloin kun haluat seitsemältä?
Yleensä se ajoittuu seitsemään. Joskus puoli kahdeksaan. Kuten sanoin, lounasnälkäkin tulee poikkeuksetta klo 11.00. ap
Tuleehan se kun tiedät että silloin on sun ruokaaika. Etkö oikeasti ymmärrä tätä psykologiaa tässä?
Jos irrottautuisit kellosta ja eläisit pari pv ihan vaan kuunnellen omaa kehoasi voisi tuo rytmi muuttua paljonkin.
Olet tottunut tiettyyn ryhmiin. Enkä ole ihan varma onko sekään hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa itsellä olla melko huono suhde ruokaan. Pitkä viesti ja puhut vain "herkuista" Yksi lause ruuasta ja siinäkin painotus välipaloihin.
Viestini oli kooste pitkälti vauvapalstalta lukemistani jutuista, osa hiukan kärjistettynä. Sille, että niihin sisältyivät herkut, en voi mitään. Mikä olisi parempi sana sanalle herkut?
Itse syön normaalisti lämpimät ateriat ja välipalan ja iltapalan, eikä minun siksi tee usein mieli mitään karkkia tms (=herkkuja), mutta minulla on kyllä niitä aina kotona ja jos tekee mieli, otan niitä vähän. Enempää ei tee mieli.
Sinun suhde ruokaan on vinoutunut, koska syöt ns. normaalisti välipaloineen ja iltapaloineen. Et osaa syödä kehosi tarpeen mukaan. Ihmisen ei tarvitse syödä kaiken aikaa, tämä tahtoo monelta unohtua.
Syön nimenomaan kehoni tarpeen mukaan. Tarkalleen kello yksitoista kehoni haluaa ruokaa. Välipalaa en joka päivä syö. Päivällistä saatan haluta jo neljältä, joskus viideltä. Iltapalaa syön seitsemältä, yleensä aina jogurttia. SItäkin otan juuri silloin kun haluan. ap
Juuri silloin kun haluat seitsemältä?
Yleensä se ajoittuu seitsemään. Joskus puoli kahdeksaan. Kuten sanoin, lounasnälkäkin tulee poikkeuksetta klo 11.00. ap
Tuleehan se kun tiedät että silloin on sun ruokaaika. Etkö oikeasti ymmärrä tätä psykologiaa tässä?
Jos irrottautuisit kellosta ja eläisit pari pv ihan vaan kuunnellen omaa kehoasi voisi tuo rytmi muuttua paljonkin.
Olet tottunut tiettyyn ryhmiin. Enkä ole ihan varma onko sekään hyvä.
Mitäs vikaa rytmissä on? ap
Tunnustan, kuulun ruokavammaisiin. Nuorena anoreksiaa, bulimiaa, lyhyt parempi vaihe, jonka jälkeen ylensyömistä, lihavuutta, laihdutusta, parempaa vaihetta, ahkeraa liikuntaa, ja taas lihomista ja taistelua kilojen kanssa.
Alan olla melko aseeton tämän ongelmani kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ei mulla ainakaan se ruokailujen väli voi mitenkään olla aina sama koska en syö joka pv samoja ruokia aterioillani.
Riippuu siitä mitä syö että kauan menee siihen että nälättää uudestaan. Sen mukaan syön.
En kellon. Ei tuo kellon mukaan syönti mitenkään voi olla kehon kuuntelemista johtuen siitä että erilaiset ruoat ottavat erilaisen ajan sulaakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla taitaa itsellä olla melko huono suhde ruokaan. Pitkä viesti ja puhut vain "herkuista" Yksi lause ruuasta ja siinäkin painotus välipaloihin.
Viestini oli kooste pitkälti vauvapalstalta lukemistani jutuista, osa hiukan kärjistettynä. Sille, että niihin sisältyivät herkut, en voi mitään. Mikä olisi parempi sana sanalle herkut?
Itse syön normaalisti lämpimät ateriat ja välipalan ja iltapalan, eikä minun siksi tee usein mieli mitään karkkia tms (=herkkuja), mutta minulla on kyllä niitä aina kotona ja jos tekee mieli, otan niitä vähän. Enempää ei tee mieli.
Sinun suhde ruokaan on vinoutunut, koska syöt ns. normaalisti välipaloineen ja iltapaloineen. Et osaa syödä kehosi tarpeen mukaan. Ihmisen ei tarvitse syödä kaiken aikaa, tämä tahtoo monelta unohtua.
Syön nimenomaan kehoni tarpeen mukaan. Tarkalleen kello yksitoista kehoni haluaa ruokaa. Välipalaa en joka päivä syö. Päivällistä saatan haluta jo neljältä, joskus viideltä. Iltapalaa syön seitsemältä, yleensä aina jogurttia. SItäkin otan juuri silloin kun haluan. ap
Juuri silloin kun haluat seitsemältä?
Yleensä se ajoittuu seitsemään. Joskus puoli kahdeksaan. Kuten sanoin, lounasnälkäkin tulee poikkeuksetta klo 11.00. ap
Tuleehan se kun tiedät että silloin on sun ruokaaika. Etkö oikeasti ymmärrä tätä psykologiaa tässä?
Jos irrottautuisit kellosta ja eläisit pari pv ihan vaan kuunnellen omaa kehoasi voisi tuo rytmi muuttua paljonkin.
Olet tottunut tiettyyn ryhmiin. Enkä ole ihan varma onko sekään hyvä.
Mitäs vikaa rytmissä on? ap
Ei rytmissä vikaa ole, jos se on kehon mukainen eikä "yleisen normaalin" mukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan, kuulun ruokavammaisiin. Nuorena anoreksiaa, bulimiaa, lyhyt parempi vaihe, jonka jälkeen ylensyömistä, lihavuutta, laihdutusta, parempaa vaihetta, ahkeraa liikuntaa, ja taas lihomista ja taistelua kilojen kanssa.
Alan olla melko aseeton tämän ongelmani kanssa.
Noin siinä helposti käy kun ruokasuhde on "yleisen normaalin mukainen"
menee jotenkin 50/50 eli miehillä on normaali suhde ruokaan ja naisilla on noita päävaivoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan, kuulun ruokavammaisiin. Nuorena anoreksiaa, bulimiaa, lyhyt parempi vaihe, jonka jälkeen ylensyömistä, lihavuutta, laihdutusta, parempaa vaihetta, ahkeraa liikuntaa, ja taas lihomista ja taistelua kilojen kanssa.
Alan olla melko aseeton tämän ongelmani kanssa.
Noin siinä helposti käy kun ruokasuhde on "yleisen normaalin mukainen"
Mikä avuksi?
Vierailija kirjoitti:
Joo ne suositukset on ihan hanurista. Ne yrittää olla sellanen keskitie.
Itselle paras tapa ja tarve kannattaa selvittää.
Olemme yksilöitä myös ruoan suhteen.Aamupala on ihan liian yliarvostettua, ja ne välipalat.
Itse syön toisinaan sen aamupalan, joskus lounas aikaan vasta se, ja kaksi lämmintä ruokaa päivässä, ja iltapalan jollei toinen ruoka veny myöhään. En mitään ihmeen välipaloja. En syö kellon mukaan. Vaan nälän mukaan ruokani.
iltapala on välipala
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen ongelmallisen suhtautumisen ruokaan johtuvan pohjimmiltaan siitä, että kuluttajille tarjotaan ja mainostetaan erilaisia ruokia kuin mitä järjellä tiedämme olevan hyväksi kehollemme. Kaupassakäynti on jatkuvaa ristiriitaa terveyssuositusten ja valtavien sipsi-, karkki-, keksi-, pulla- ja jäätelöhyllyjen houkutusten välillä. Jokainen tottakai tekee omat valintansa ja on lopulta vastuussa omista syömisistään, mutta miksi kaupan tarjoamista elintarvikkeista niin iso osa on kaikilla asteikoilla ajateltuna epäterveellistä ja ravintoarvojen puolesta täysin turhaa? Nykyään useissa kaupoissa on mahdotonta välttää karkkihyllyä, koska se on laajentunut erillisiksi laareiksi muuallekin myymälään ja lisäksi karkkeja tuputetaan kassalla useammassakin paikassa. Miksi elintarviketeollisuudelle on annettu tällainen valta, sillä heidän tehtävä on ainoastaan saada meidän ostamaan enemmän niitä epäterveellisiä tuotteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan, kuulun ruokavammaisiin. Nuorena anoreksiaa, bulimiaa, lyhyt parempi vaihe, jonka jälkeen ylensyömistä, lihavuutta, laihdutusta, parempaa vaihetta, ahkeraa liikuntaa, ja taas lihomista ja taistelua kilojen kanssa.
Alan olla melko aseeton tämän ongelmani kanssa.
Noin siinä helposti käy kun ruokasuhde on "yleisen normaalin mukainen"
Mikä avuksi?
Ihan ensiksi otat omat aivot käyttöön. Sitten haet tietoa. (unohda iltapäivälehtien ja naistenlehtien artikkelit ja puska, samoin laatikainen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole suhde ruokaan normaali. Olen taipuvainen ahdistukseen ja masennukseen ja kun on huono päivä tai jakso, ruoka ei kiinnosta. Silloin syön tai en syö mitä sattuu ja milloin sattuu. Tänään olen syönyt suklaata, jäätelöä ja tortillasipsejä. Iltapalalle ajattelin ryhdistäytyä ja syödä ruisleipää, ehkä. Tiedän, että terveellisesti syömällä mielikin voisi olla parempi, mutta ei vain aina jaksa. Normaalipainoinen olen. Herkkujakaan en ahmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan, kuulun ruokavammaisiin. Nuorena anoreksiaa, bulimiaa, lyhyt parempi vaihe, jonka jälkeen ylensyömistä, lihavuutta, laihdutusta, parempaa vaihetta, ahkeraa liikuntaa, ja taas lihomista ja taistelua kilojen kanssa.
Alan olla melko aseeton tämän ongelmani kanssa.
Noin siinä helposti käy kun ruokasuhde on "yleisen normaalin mukainen"
Mikä avuksi?
Ihan ensiksi otat omat aivot käyttöön. Sitten haet tietoa. (unohda iltapäivälehtien ja naistenlehtien artikkelit ja puska, samoin laatikainen)
Kiitos. Tästä oli todella paljon apua.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole suhde ruokaan normaali. Olen taipuvainen ahdistukseen ja masennukseen ja kun on huono päivä tai jakso, ruoka ei kiinnosta. Silloin syön tai en syö mitä sattuu ja milloin sattuu. Tänään olen syönyt suklaata, jäätelöä ja tortillasipsejä. Iltapalalle ajattelin ryhdistäytyä ja syödä ruisleipää, ehkä. Tiedän, että terveellisesti syömällä mielikin voisi olla parempi, mutta ei vain aina jaksa. Normaalipainoinen olen. Herkkujakaan en ahmi.
et ahmi herkkuja mutta olet syönyt tänään jo suklaata, jäätelöä ja sipsejä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole suhde ruokaan normaali. Olen taipuvainen ahdistukseen ja masennukseen ja kun on huono päivä tai jakso, ruoka ei kiinnosta. Silloin syön tai en syö mitä sattuu ja milloin sattuu. Tänään olen syönyt suklaata, jäätelöä ja tortillasipsejä. Iltapalalle ajattelin ryhdistäytyä ja syödä ruisleipää, ehkä. Tiedän, että terveellisesti syömällä mielikin voisi olla parempi, mutta ei vain aina jaksa. Normaalipainoinen olen. Herkkujakaan en ahmi.
et ahmi herkkuja mutta olet syönyt tänään jo suklaata, jäätelöä ja sipsejä..
Ehkä hän syö ne hyvin hitaasti.. se ei ole ahmimista..
Oon huomannu myös, että täällä palstalla on ihme suhtautuminen ruokaan ja syömiseen. Varsinkin aikuisten välipalat ja iltapalat ovat aihe, joka aiheuttaa raivoa. Kuulemma myöskään leipää ei saisi syödä aterialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää syödä juuri kaksi lämmintä ja kaksi kylmää ateriaa päivässä? Mistä ihmeestä näitä täysin mielivaltaisia sääntöjä revitään? Suhteesi ruokaan on kaukana normaalista.
Eikös ole ihan yleinen ohje, että syödään lounas, välipala, päivällinen ja iltapala! Ja vielä aamiainenkin. Kylläpä tämä nyt herättää tunteita. ap
On ihan yleinen ohje mutta on jo tosi vanhentunut. Ja jostain kaloreistakin täällä jotkut jaksaa kysellä. En tajua miten on niin vaikeeta.
Minulla on, tai on ollut vuosia täysin vääristynyt suhde ruokaan.
Sairastuin anoreksiaan jo varhaisteininä, ja sitä jatkui pahana yhdeksän vuotta.
Meni sitten taas vuosia että sain ruokasuhdettani korjattua syömishäiriöihin erikoistuneen psykologin avulla. Oli pientä onnistumista ja sitten taas täysiä katastrofeja jolloin makasin sisätautiosastolla sairaalassa kun pelättiin että sydän pysähtyy. Oli todella todella sairas.
Nyt olen saavuttanut normaalipainon alimman rajan, enkä ole enää hengenvaarassa. Silti en voi syödä täysin vapaasti, eikä minulla ole tervettä näläntunnetta ollenkaan. Menetin sen sairausvuosien aikana.
Minun on helppo liukua takaisin syömättömyyteen joten joudun pitämään huolen että syön säännöllisesti vaikka nälkä ei tulekaan.
Pystyn kuitenkin normaaliin elämään, työhön ja pystyn nauttimaan normaalisti liikunnasta. Silloin se oli pakkoa ja itseni ruoskintaa aina vain "parempiin" suorituksiin. Kyllähän ylensyönti on samalla tavalla psyykkinen ongelma. Siinä vain pyritään ruoa ja herkkujen avulla tyydyttämään jotain tarvetta, kuka mitäkin. Yleensä ei tiedetä edes mitä. Sen kun oivaltaisi ja osaisi käsitellä, voisi alkaa korjata vääristynyttä ruokasuhdetta.
Itsellä tiedän syömättömyyden avulla hakeneeni kontrollia elämääni. Kun kaikki muu oli pois tasapainosta. Ruoan säätely ja syömättömyys oli se mitä pystyin kontrolloimaan. Näitä asioita olen paljon puhunut psykologin ja lääkärin kanssa.
Kaikista typerintä ja moukkamaisinta on haukkua toisia ja suoltaa suustaan kaikenlaista törkyä anonyymina netissä. Tai sitten täysin suoraan päin silmiä jota itse olen saanut kokea. He jotka näin tkevät ovat itsekin jollakin tasolla pois tasapainosta. Omat ongelmat joita ei haluta nähdä eikä tunnistaa projisoidaan toisiin. Omaa oloa se ei kuitenkaan paranna kuin sen hetken kun saa oikein rumasti sanoa ja oi nauttia tuottamastaan mielipahasta.