Yllättävä ero, mikä avuksi kamalaan tyhjyydentunteeseen?
Naurattaa melkein itseänikin että tämmöseen paikkaan tulen kirjoittelemaan, mutta surullista kyllä, ei ole niitä ihmisiä ympärillä joille oikein voisi puhua.
Tiivistettynä ihminen jonka olet tuntenut 15vuotta, ja viimeisen vuoden tämän kanssa parisuhteessa ollut päättää päivä sen jälkeen kun luolta lähti että hän ei haluakaan tätä, mua. Ihan puskista, TEKSTARILLA. Molemmat ollaan yli kolmekymppisiä, että näin aikuinen meininki. Kahteen viikkoon en oo saanut syötyä juuri mitään, en pysty nukkumaan ja viikon jälkeen piti hakea unilääkkeet, olen vain itkenyt ja romahtanut ympäri taloa ja kylää polvilleni. Sen käsittämättömän surun tilalle on alkanut tulla pelottava tyhjyyden tunne, aavistus vihaakin.
Miten siitä voi päästä yli että ihminen jota olet aina pitänyt rehellisyyden perikuvana yhtäkkiä jättää kuin löysään köyteen roikkumaan ja vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen kun ollaan tunnettu niin maailman typerimmällä tavalla ilman mitään selityksiä?
Kommentit (18)
En tiedä. Erosin itse jo monta vuotta sitten mutta olen vieläkin vihainen, ehkä eniten itselleni kun luotin hänen hyveellisyyteensä. Uusi ihastus saattaa auttaa joskus hetkeksi, kunnes huomaa ettei sekään ollut sen parempi. Vertaistuessa on voimaa, sanovat?
Olisitko sitten kaivannut häneltä selitystä, silläkin uhalla että jätetyksi tuleminen tuntuisi kenties vielä pahemmalta sen vuoksi? Yleinen selitys yllätyseroon lienee tuo "rakastuin toiseen".
Tyhjä tila pitää täyttää, esim. uusilla harrastuksilla, ystävillä, elämyksillä ja/ tai itsensä hemmottelulla. Jos vaan kukkaro ja aika antaa myöten, aloittaisin itseni hemmottelusta ja lähtisin minilomalle. Saisit muuta ajateltavaa.
Että sitten tämmöisen tarinan sitten keksit, ihan itse.
Ihan kirjailija ainesta, L O L 🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Iltasatu
Just näin.
Mistä näitä sikiää???
Tulee vielä takaisin.
Mutta akuutimpaan suruun auttaa maisemanvaihdos. Ihan parin päivän Tukholmanristeily antaa sulle hengähdystauon.
Syöt hyvin, käyt laivan kauneushoitolassa, shoppailet jotain pientä ja kivaa Tukholmassa vaikka keittiöön, ostat taxfreestä jonkun ihanan tuoksun.
Sinä itse olet itsesi paras ystävä. Pidä huolta itsestäsi ja ilahduta itseäsi. Ei sitä nyt kukaan muukaan tee.
Horoimmat vesirajamekot ja sotamaalaukset päälle ja stringit vilkkuen kylille hakemaan vähän laastaria sydänsuruihin. Mikään ei auta kuten tuntemattoman komistuksen mela.
Totuus on tarua ihmeellisempää, ikinä ei voi luottaa kuin itseensä. Yli 40 v. avioliitotkin kaatuvat kuin korttitalot kun mies (yleensä) löytää uuden, vain elämää 😥
Ehkä et tuntenut toista, mikä on lopulta miehiään (vai naisiaan). Tai nähnyt merkkejä suhteessa. Jälkikäteen voi nähdä jotain asioita. 15 vuotta kertoo että osa eroaa ja se oikea jää. Ja löydät hetki kerrallaan uutta elämää. Olivatko arvomaailmanne sittenkin erilaiset, odotit reilua toimintatapaa. Oliko hänen vaikea sanoa eron syyt, mitä hänen some kertoo. Kriisipuhelinkin voi auttaa vähän.
Ymmärrän kyllä. Itse en ehtinyt edes tuntea kuin muutaman kuukauden. On pahoinpidellyt jne.
Olin niin rakastunut että tästä on todella vaikea lähteä, en haluaisi mutta järki sanoo ettei vain idiootti jatkaisi.
Sitä koettaa selitellä itselleen kaiken parhain päin, ja toivoo kunnes sattuu taas jotain.
Itsekin tulin tekstarilla miehen jättämäksi vuoden seurustelun jälkeen ja me sentään olimme tunteneet jo 20 vuotta. Oli kuulemma löytänyt uuden naisen, johon halusi tutustua paremmin. Kuukauden päästä olisi halunnut tulla jo takaisin. Koska työskentelen samalla työpaikalla, skypettelee päivät pitkät jonnin joutavia. Onneksi saa olla edes etätöissä, jottei tarvitse nähdä äijää. Luulisi jo vuodessa ymmärtäneen, etten halua hamesankaria takaisin.
En ymmärrä tuota että vingutaan joittenkin perusteluiden perään. Se ei muuta mitään, hän ei halua sinua/olla suhteessa kanssasi ja thats it.
Se menee ohi, usko pois, sun pitää nyt vaan opetella luottaa itseesi ja siihen että sun ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään.