Lue keskustelun säännöt.
Olen aikuinen enkä ole saavuttanut elämässä mitään
04.10.2015 |
25-vuotias. Pienenä aina ajatteli, että tässä iässä on jo hyvä työ, aviomies, lapsi, oma talo ja kaikkea muuta "normaalia". No ei ole. Joo, olen tehnyt viisi vuotta töitä (siis eri paikoissa) ja tässä kuussa saan toisen ammatin. Mutta silti.. Asun vuokra-asunnossa eikä ole oikeastaan mitään kunnon omaisuutta, ei edes oikein säästöjä. Ja tuntuu, että haluan vielä opiskella lisää ja se varmaan lykkää sitä "oikean elämän aloittamista". No mieskin kyllä jo löytyy, vaikka kaukosuhteessa eletään. Ääääh, olenko ihan luuseri? :D Onko muita "aikuisia" joilla elämä ei ole mennyt niin kuin suunnitteli?
Kommentit (23)
Omaisuuden kasaaminen ei ole mikään kummoinen tavoite edes. Tuo tietysti turvaa kyllä ja on siksi kannattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä toki huoli, en minäkään, mikäli harmaita aivosoluja ei lasketa ;).
No onhan tuossa jo enemmän kuin monella muulla tuon ikäisellä.
Tyypillinen ambitiohuora sukupuoleen katsomatta.
Mä luulin, otsikon perusteella, että joku 40-50-vuotias avautuu. Anteeksi, mutta alkoi naurattaa tuo ikäsi. Olet söpö :)
25-vuotiaana on ihan täysin ok jos ei ole ns. saavuttanut mitään! Moni mies (koska intti) on just lopettelemassa opintoja ja eka työpaikan haku edessä, mihin siinä vaimolla, lapsilla, omakotitalolla.... Sinulla on ammatti, parisuhde ja voitte lähteä yhdessä vaikka vuodeksi Australiaan töihin ja repputuristiksi. Teillä on Vapaus. Usko mua, se on aika iso pääoma parinkymmentä vuotta vanhemman näkökulmasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna ympäristön asettaa sinulle paineita. Sitä perhe-elämää, työelämää ja velkaloukkua ehtii vielä elää ihan tarpeeksi. Nyt voit ihan rauhassa opiskella, matkustaa ja nauttia vapaudesta. Ehkä jos olisit 35 ja vastaavassa tilanteessa niin silloin voisi olla vähän peiliinkatsomisen paikka. Nyt nauti elämästä äläkä yritä suorittaa!
HEHEE..Mullakaan mitään muuta ku henki ja olen sen onnistunut säilyttämään 40-vuotiaaksi. Viisautta olen saanut vuosien varrelta. Minullta on ammatti ja olen opiskellut. Taito kuunnella sydämen ja järjen ääntä sopivassa suhteessa on mielestäni "omaisuus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä kuin nelonen! Turha tuossa iässä miettiä noita asioita, mielummin elää velattomana ja ilman vastuuta lapsista :)
Minulla oli kaikki ja menetin sen kun hullu akka meni sekaisin ja pakotti muuttamaan Suomeen. Nyt olen neljävitonen työtön korvauksilla elävä häviäjä. En varmaankaan pääse ikinä takaisin kotimaahani ja mätänen tänne masentuneiden ja epäkohteliaiden tuulipukujen joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hei mielummin tuossa tilanteessa kuin se että olisit vääntänyt lapset parikymppisenä etkä olisi ollut töissä.
No ei ainakaan korkeakoulutetut usein ole edes aloittaneet työelämässä tuohon mennessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, elämä loppuu siinä 30 kieppeillä, kannattaa jo alkaa varailemaan hautapaikkaa!
Vitun paskapalsta, tänne kannata mitään kirjoittaa, lähes aina kun kirjoitat jotain ja lähetät menee palsta jumiin kirjoitukset bittiavaruuteen ja joku vitun vika koodi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 24v ja alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä että voisin heittää roskalootaan kaikki ne asiat mitä "tietyssä iässä" täytyy olla saavuttanut. Pelkkää turhaa stressiä ja häpeän tunnetta niistä tulee. Ja olisiko sitä jotenkin sitten onnellisempi jos elää samanlaista elämää kuin muut. Jos teininä elämä ei vituttanut niin nyt on minulla mennossa aikuisiän angsti kaikkea kohtaan.
vokkilaiset hakanneet kuin vierasta sikaa
Ikävää mainosta suvaitsevaistolle, moderaattori varmaan poistaa mah pian, eikö?
Eikö ole hyvä ettei ole saavuttanut mitään. Kun tulee aika jättää maallinen maja...lopullisesti niin ei voi menettääkään mitään.
Sähän olet kakara vielä. Eikä elämässä ole kyse saavutuksista, joten relaa.
Mulla käy joskus samat ajatukset mielessä, mutta usein vanhojen luokkakavereiden vauva-arki ja lähipiiri palauttaa maan pinnalle. Valmistun toiseen ammattiini piakkoin ja lähden syksyllä vielä kerran kouluun. Sinkkukin olen kaikenlisäksi. Haluaisin tottakai oman kodin, miehen ynnämuut ihanuudet, mutta toisaalta nautin nyt vapaudestani opiskella.
Eiköhän me pärjätä! Terv 22- vuotias naisenalku
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 16:40"]
vokkilaiset hakanneet kuin vierasta sikaa
Ikävää mainosta suvaitsevaistolle, moderaattori varmaan poistaa mah pian, eikö?
[/quote]
Kaikki tuollaiset uutiset herra sipilän tietoon kiitosten kera, että tälläistä olet saanut aikaiseksi suomessa, olet varmaan ylpeä itsestäsi.
Hei kuules sinä olet vielä nuori, ja olet jo tuohonkin ikääsi saavuttanut työkokemusta, ja opiskelet, joten ajatteleppa sellaista naapurin aikuista miestä, joka on jo yli viidenkymmenen, ja hänen normaalielämänsä pysähtyi jo noin parikymppisenä skitsofreniaan. Nyt hän on kökkinyt vanhempiensa kanssa asuen omassa pikkuhuoneessaan sairautensa oireiden välillä pahentuen yksinäisenä ilman normaaleja elämisen kuvioitaan vuosikymmeniä. Hän ei uskalla mennä ihmisten joukkoon, toisin sanoen elää hyvin rajoittunutta erakoitunutta elämäänsä ja itkeskelee sitä, kun ei pystynyt sitten mihinkään, ei työhön eikä perustamaan perhettä eikä opiskelemaan edes ammattia itselleen. Säälittävä ihmiskohtalo, eikö vaan, mies on kuin vähä-älyinen talutettava pikkupoika ilman aikuisten oikeaa elämää.