Naisen oma-aloitteisuus

Olen aina kuvitellut että miehet tykkää noin niin kuin yleensä aktiivisista naisista. Olin tosi passiivinen exän kanssa, koska en tuntenut sitä kohtaan todellista halua.



Nykyistä miestä taas himoitsen, mutta se kokee mun halun välillä jotenkin ahdistavana. Kyllä se tykkää, että teen aloitteita, mutta kovin suoria ne aloitteet eivät saa olla. Käytännössä en voi sanoa, että nyt tekee mieli, koska silloin mies vain vetäytyy kuoreensa. :( Pitää yrittää lukea sen käytöstä, että sopisikohan tänään, onkohan se oikealla tuulella jne. Selkein merkki on tietysti housunlahkeessa liikahteleva otus. :D



Mulle olisi ihan ok (ja olen sen myös sanonut), että jos sen ei tee mieli niin sanoisi sen. En mä pahastu, jos mulle sanotaan että just nyt ei jaksa. Seksiä on kuitenkin usein ja se on hyvää. Mutta tuntuu kurjalta, jos se kieltäytyminen näkyy välttelynä.



Olen sitäkin miettinyt, että mun mies kokee monista asioista suorituspaineita: pitää olla niin hirveän kykenevä kaikissa " miehen" suorituksissa eli jaksaa lähes loputtomasti. Ehkä mun suorat aloitteet on sille vaatimuksia, joita se ei sillä hetkellä pysty toteuttamaan, ja se kokee ahdistavan sen ettei pysty olemaan mielestään aina ja kaikkeen kykenevä TosiMies.



Asiasta on aina välillä vähän puhuttu, ja on päästykin eteenpäin. Nyt vaan on taas akuutti tilanne päällä, ja olisi pitänyt eilen nostaa kissa pöydälle mutten jaksanut. Ehkä tänään.

Musta se menee näin:

kyllä saa, ja pitääkin olla aktiivinen.



Toisaalta, mulla on ihan sama kuin sun miehellä, koen helposti ahdistavana naisen ehdottelut. Juuri tuon suoritusjutun takia varmaan. Jos ei just sillä hetkellä ole tunnetta että pystyy ns. täysipainoiseen suoritukseen. Kun on väsynyt, ajatukset muualla tai jotain sellasta, silloin ei halua uusia tehtäviä.



Mutta, juuri siksi naisen olisikin hyvä olla vielä aktiivisempi, eikä tyytyä siihen jos mies murahtaa jotain tyyliin " mulla on nyt töitä" tms. Teet selväksi että sä haluat nyt ja olet valmis vähän näkemään vaivaa miehen kiihottamiseksi. Ymmärrän että tää voi olla vaikeeta, koska silloin helpommin tulee kolhu itsetuntoon kun oikeen yrittää ja panee itsensä peliin eikä toista ehkä sittenkään kiinnosta.



Siis ei niin, että ensin nainen ehdottaa seksiä ja sitten jättää miehen vastuulle jatkon, esileikit ja kaikki.

hmm. Kyllähän optimitilanne olis että aloitteita ja ehdotuksia satelisi puolin toisin. Parhaalta omasta mielestä kuulostaisi vihjaukset ja kiusoittelu. Täällä kun korostuu se että miehen pitäisi tehdä ja mitä miehen pitäisi olla niin kyllä meitä miehiäkin saa vietellä ja esim pukeutumisella voi antaa aika suoran vihjeen. Minä olen mies jota ei tarvi periaatteessa vietellä vaan olen sellanen aina-valmis-kiuas. Ei se varsinaisesti ärsytä että olen itsestäänselvyys, mutta itsetuntoa hivelisi jos saisin huomiota enemmän.

N

Mä olen kyllä aktiivinen sängyssäkin kun sinne asti päästään, ja mies tietää erittäin hyvin ettei joudu ottamaan päävastuuta ensin mun tyydyttämisestä ja sitten omastaan. Pikemminkin se on päinvastoin.



Eikä tässä nyt mitään suurempaa hätää ole. Eilen tuli vaan sellainen passiivinen välttelytyyppinen torjunta, ja se tuntui kurjalta. Mutta kun en sitten sen pitempäään käynyt vonkaamaan tai osoittamaan mieltä, ilta meni lopulta miehen kainalossa, ja siihen sain nukahtaakin. Ja yöllä heräsin siihen kun mies sanoi mulle, että mun kanssa on hyvä olla.



Että jotain tässä on opittu puhumalla, kun aikaisemmin se on vastaavassa tilanteessa vetäytynyt toiseen huoneeseen ja ohittanut mahdollisimman kaukaa jos on ollut pakko liikkua asunnossa. Etten mä vaan saisi vääriä signaaleja ja se joutuisi paineiseen tilanteeseen. Silloin kyllä tuntui, että naiset on venuksesta ja miehet anuksesta... No, onneksi on uskonut että välttely on kyllä pahinta, jos kieltäytymisen syy on niin yksinkertainen, ettei just sillä hetkellä huvita. Vielä kun oppisi sen sanomaan ääneen.



2