Saako lapsellinen kärsiä julkisesti lapsettomuudesta?

Eli jos on onnistunut saamaan jo yhden lapsen ja haaveilee (ja yrittää) toisesta, mutta pitkästä yrittämisestä huolimatta ei vain tärppää, niin saako hän julkisesta puhua siitä pahasta olosta, mitä lapsettomuus aiheuttaa. Vai onko se vain ensimmäistä yrittävien etuoikeus?



Onhan totta että on todella hieno asia että on saanut edes sen yhden, mutta viekö se oikeuden kärsiä lapsettomuuden aiheuttamasta surusta ja tuskasta?



Kyselee äiti, joka on maailman onnellisin lapsestaan, jonka saivat hyvin pitkän yrittämisen jälkeen, haaveilee (ja yrittää) toista mutta luonto ei vain näytä puoltavan asiaa... hoitoihin menossa, mutta ääneen ei uskalla asiasta puhua, sillä niin helposti tuomitaan " onhan teillä jo tuo yksi, nauttikaa siitä..."