Vaimon ylipaino

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 10:46"]

Mun ylilihavaan ukkoon tehosi 5 vuotta sitten yksinkertainen keino. Joko läskit lähtee tai sit lähtee vaimo ja kakarat (sun tapauksessa ukko ja kakarat). Ei pillua (sun tapauksessa munaa vaimolle) ennenkuin eka 10 kg on kadonnut ja siitä eteenpäin kymppi kilo kerrallaan. Mun miehellä oli v. 2009 ylipainoo jotain 40 kg. Nyt on täysin normaalipainoinen.

[/quote]Ja rakkaus touhuaa entistäkin kuumemmalla liekillä? Sinäpä se vasta Justiina olet ja mies kaulimesi ja lastensa menettämisen pelossa oleva miehekäs mies? Eipä auta sinun nyt tehdä kivin pahoja virheliikkeitä tai ne kääntyvät kaikki sinua vastaan, mutta ei kannata myöskään itse rypistyä ja rumentua, sitä kun ei koskaan tiedä vaikka mies keksisi alkaa sotimaan sinun käyttämilläsi aseilla.

Vaimosi ei arvosta sinua eikä teidän liittoanne. Jos arvostaisi niin pitäisi myös itsestään paremmin huolta. Painoa voi pudottaa jos itse niin haluaa.

Jätä läski ja anna ahmia ittensä vaikka kuoliaaksi jos ei tuon vertaa välitä itsestään. Maailma on täynnä hoikkia ja kauniita naisia. Sama pätee myös toisinpäin eli läskeihin miehiin.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 11:03"]

Jätä läski ja anna ahmia ittensä vaikka kuoliaaksi jos ei tuon vertaa välitä itsestään. Maailma on täynnä hoikkia ja kauniita naisia. Sama pätee myös toisinpäin eli läskeihin miehiin.

[/quote]Välittyikö ap:n viestistä jotenkin se, että hän vaimoaan arvostaisi ja jopa rakastaisi? Eiköhän ero ole molemmille vain ja ainoastaan helpottava asia, lapsille myös. Lasten on todella ikävä seurata vierestä kun isi katsoo äitiä inhoten, kettuilee kaikesta mahdollisesta ruokaan ja normaaliin elämään viittaavasta, asettaa itsensä korkeammalle pallille vaimoon nähden ja häpeää samalla koko perhettään. Siitäpä lapset saavatkin terveen kasvualustan ja hyvät eväät tuleviin ihmissuhteisiinsa.

Jos vaimolla ei ole omaa motivaatiota, ei sitä voi hänelle toinen antaa. Ehkä häntä ei kiinnosta laihtuminen.

Oksettavaa. Jätä se, saat varmasti paremman.

Jos rakastat vaimoasi ei pelkkä ylipaino voi olla syy että sinua vaivaannuttaa, tai sitten olet todella todella pinnallinen ihminen jonka pinnallisuus on voimakkaampaa kuin rakkaus. Kyllä ihmiset rakastavat puolisoaan vaikka puolisolle sattuisi mitä, onnettomuus, sairaus ym. joka muuttaa ulkonäköä, ylipaino on sentään ongelma jolle voi joskus tehdä jotain. Vaimolla on varmaan jotain henkisiä ongelmia, tai muuten hän jo olisi laihduttanut. Minä ainakin toivoisin mieheltä tukea jotta jaksaisin alkaa laihduttaa, jos huomaisin että mies häpeää minua, masentuisin lopunkin ja söisin suklaata lisää.

Onhan se selvää ettei jaksa, jos painoa on paljon ylimääräistä.

Mun mies teki kovan työn, että sai mut jalkeille. Meillä on kaksi lasta ja kun lähtivät kouluun, jämähdin ja lihosin. Musta tuli sohvan lämpöön hakeutuva sohvaperuna. Kiloja tuli lähes 50 lisää ja omnomnom, mitään en jaksanut tehdä.

Mies jaksoi parisen vuotta!! maanitella, että voitaisko taas mennä metsäretkelle/uimaan/frisbeegolffiin/jne.. joskus hän lähti sitten vaan lasten kanssa ja mä olin tyytyväinen pitsani kanssa koneella tai tv:n ääressä omaa aikaa!

Hän yritti saada mua lenkille kanssaan, vastaan häntä duuniin, että kävelleen yhdessä himaan.. otti naapurin koiraa meille hoitoon ja käytiinkin kävelyllä silloin pikku hiljaa pienen juttusin. Hän lämmitteli saunaa, teki kevyttä iltapalaa! hieroi lenkin jälkeen.

Nyt olen sen nelkyt kiloa kevyempi, parissa vuodessa lähti pikku hiljaa, kun alkoi jaksaminen kantamaan taas ja innostus.

Mies sanoi tässä pari viikkoa sitten, että hän on onnellinen, kun mä olen taas oma itseni. Häntä ei niinkään häirinnyt varsinaisesti ne läskit ja muuttunut ulkomuoto, mutta se hassutteleva nainen oli kadonnut musta kokonaan sen jatkuvan väsymyksen alle. Nyt mä olen kuulemma taas paljon iloisempi ja höslään ja kikatan, kuten alkuaikoinakin. Hän tiesi, että se nainen on siellä vielä, että kannattaa yrittää.

Extemporeekin jutut onnistuu vaihteeksi ja niin, lapsetkin ovat tyytyväisiä, että tehdään yhdessä asioita. Eikä vaan he ja iskä.

Vitonen jatkaa, että olen hemmetin onnellinen, että mulla on noin upea mies. Olen hänelle kiitollinen monesta asiasta, elämäni rakkaus, ilo ja valo. Arvostan häntä ja huomioinkin häntä aivan eritavalla taas.

Osta terveellisempää ruokaa ja kiirehdi aina keittiöön, kun vaimosi on sinne menossa. Tee kaikki ruuat (kuten tietysti olet tehnyt tähän astikin), mutta vähennä kaloripitoisuuksia vähitellen. Keksi yhteisiä juttuja, esim. alkakaa käydä kävelyillä ja jutelkaa siellä, sano, että olet kuullut sen olevan uusi trendi parisuhteen hoidossa.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 00:14"]

Onhan se selvää ettei jaksa, jos painoa on paljon ylimääräistä.

Mun mies teki kovan työn, että sai mut jalkeille. Meillä on kaksi lasta ja kun lähtivät kouluun, jämähdin ja lihosin. Musta tuli sohvan lämpöön hakeutuva sohvaperuna. Kiloja tuli lähes 50 lisää ja omnomnom, mitään en jaksanut tehdä.

Mies jaksoi parisen vuotta!! maanitella, että voitaisko taas mennä metsäretkelle/uimaan/frisbeegolffiin/jne.. joskus hän lähti sitten vaan lasten kanssa ja mä olin tyytyväinen pitsani kanssa koneella tai tv:n ääressä omaa aikaa!

Hän yritti saada mua lenkille kanssaan, vastaan häntä duuniin, että kävelleen yhdessä himaan.. otti naapurin koiraa meille hoitoon ja käytiinkin kävelyllä silloin pikku hiljaa pienen juttusin. Hän lämmitteli saunaa, teki kevyttä iltapalaa! hieroi lenkin jälkeen.

Nyt olen sen nelkyt kiloa kevyempi, parissa vuodessa lähti pikku hiljaa, kun alkoi jaksaminen kantamaan taas ja innostus.

Mies sanoi tässä pari viikkoa sitten, että hän on onnellinen, kun mä olen taas oma itseni. Häntä ei niinkään häirinnyt varsinaisesti ne läskit ja muuttunut ulkomuoto, mutta se hassutteleva nainen oli kadonnut musta kokonaan sen jatkuvan väsymyksen alle. Nyt mä olen kuulemma taas paljon iloisempi ja höslään ja kikatan, kuten alkuaikoinakin. Hän tiesi, että se nainen on siellä vielä, että kannattaa yrittää.

Extemporeekin jutut onnistuu vaihteeksi ja niin, lapsetkin ovat tyytyväisiä, että tehdään yhdessä asioita. Eikä vaan he ja iskä.

[/quote]

höpön löpön ja lässyn lässyn älä jauha sontaa.

Vaimovaimovaimovaimo. Lopettakaa jo vihdoin nämä typerät satunne.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 00:14"]Onhan se selvää ettei jaksa, jos painoa on paljon ylimääräistä.

Mun mies teki kovan työn, että sai mut jalkeille. Meillä on kaksi lasta ja kun lähtivät kouluun, jämähdin ja lihosin. Musta tuli sohvan lämpöön hakeutuva sohvaperuna. Kiloja tuli lähes 50 lisää ja omnomnom, mitään en jaksanut tehdä.

Mies jaksoi parisen vuotta!! maanitella, että voitaisko taas mennä metsäretkelle/uimaan/frisbeegolffiin/jne.. joskus hän lähti sitten vaan lasten kanssa ja mä olin tyytyväinen pitsani kanssa koneella tai tv:n ääressä omaa aikaa!

Hän yritti saada mua lenkille kanssaan, vastaan häntä duuniin, että kävelleen yhdessä himaan.. otti naapurin koiraa meille hoitoon ja käytiinkin kävelyllä silloin pikku hiljaa pienen juttusin. Hän lämmitteli saunaa, teki kevyttä iltapalaa! hieroi lenkin jälkeen.

Nyt olen sen nelkyt kiloa kevyempi, parissa vuodessa lähti pikku hiljaa, kun alkoi jaksaminen kantamaan taas ja innostus.

Mies sanoi tässä pari viikkoa sitten, että hän on onnellinen, kun mä olen taas oma itseni. Häntä ei niinkään häirinnyt varsinaisesti ne läskit ja muuttunut ulkomuoto, mutta se hassutteleva nainen oli kadonnut musta kokonaan sen jatkuvan väsymyksen alle. Nyt mä olen kuulemma taas paljon iloisempi ja höslään ja kikatan, kuten alkuaikoinakin. Hän tiesi, että se nainen on siellä vielä, että kannattaa yrittää.

Extemporeekin jutut onnistuu vaihteeksi ja niin, lapsetkin ovat tyytyväisiä, että tehdään yhdessä asioita. Eikä vaan he ja iskä.
[/quote]

Sulla on ihana mies!

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 23:25"]Jos rakastat vaimoasi ei pelkkä ylipaino voi olla syy että sinua vaivaannuttaa, tai sitten olet todella todella pinnallinen ihminen jonka pinnallisuus on voimakkaampaa kuin rakkaus. Kyllä ihmiset rakastavat puolisoaan vaikka puolisolle sattuisi mitä, onnettomuus, sairaus ym. joka muuttaa ulkonäköä, ylipaino on sentään ongelma jolle voi joskus tehdä jotain. Vaimolla on varmaan jotain henkisiä ongelmia, tai muuten hän jo olisi laihduttanut. Minä ainakin toivoisin mieheltä tukea jotta jaksaisin alkaa laihduttaa, jos huomaisin että mies häpeää minua, masentuisin lopunkin ja söisin suklaata lisää.
[/quote]
Lihavan ihmisen vastaus. Koittakaa ymmärtää, ettei tarvi olla pinnallinen ollakseen vaivautunut rumaksi lihoneen vaimon ulkonäöstä. Ja kun seksuaalinen mielenkiinto puolisoa kohtaan häviää puolisosta johtuen, niin kyllä varmasti harmittaa.

Kyllä jokaisen velvollisuus on huolehtia siitä, ettei tuollaiseksi tule tai ainakaan jää. Jo pelkästä kunnioituksesta toista kohtaan.

Ymmärrän hyvin että ylipaino vaikuttaa siihen ettei toinen ole enää viehättävä, seksi vähenee jne. Ja myös se laiskuus ettei saa itseä niskasta kiinni laihtuakseen alkaa ärsyttämään. Mutta jos vaan ajattelee liittoa järjen kannalta ja sulkee ulkonäön pois, kai sitä pystyy jatkamaan. Mutta jossain kohtaa voi alkaa hoikemmat kiinnostamaan. Mitä sitä kieltämään

Sitten sinun tehtäväsi on asiallisesti ottaa puheeksi, että olet huolissaan vaimon terveydestä, koska kiloja on kertynyt. Sinun täytyy itse olla valmis uhrauksiin myös.

Järjestät vaimolle aikaa urheiluun tai lastenhoitajan ja menette yhdessä. Herkuttelut vähemmälle. Vaimo voi olla masentunut jos suhde on huono. Ja tuskin itsekään näytät samalta kuin tutustuessanne

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 23:25"]

Jos rakastat vaimoasi ei pelkkä ylipaino voi olla syy että sinua vaivaannuttaa, tai sitten olet todella todella pinnallinen ihminen jonka pinnallisuus on voimakkaampaa kuin rakkaus. Kyllä ihmiset rakastavat puolisoaan vaikka puolisolle sattuisi mitä, onnettomuus, sairaus ym. joka muuttaa ulkonäköä, ylipaino on sentään ongelma jolle voi joskus tehdä jotain. Vaimolla on varmaan jotain henkisiä ongelmia, tai muuten hän jo olisi laihduttanut. Minä ainakin toivoisin mieheltä tukea jotta jaksaisin alkaa laihduttaa, jos huomaisin että mies häpeää minua, masentuisin lopunkin ja söisin suklaata lisää.

[/quote]

Niin sun päänsisäisessä, täydellisessä fantasiamaailmassa, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ihmiset ovat kuitenkin vain ihmisiä, ja inhimillisiä. Toisille estetiikka on vain elämässä tärkeämpää, kuin toisille. Pitäisikö siitäkin kivittää? Lisäksi lihominen voi kertoa myös laiskuudesta, saamattomuudesta, välinpitämättömyydestä, masennuksesta, kurinalattomuudesta jne. Ja toisia nämäkin piirteet häiritsevät.

Mulle on käynyt samalla tavalla ja omat kilot kyllä häiritsevät todella paljon. Tuntuu että mitkään nätit vaatteet ei mahdu päälle jne. Senpä takia koitan nyt laihduttaa, helppoa tämä ei ole. Toisaalta, mieskin on saanut sellaisen ruman keskipääkaljun tässä ajan myötä...ei sekään ole yhtään kiva kyllä. 

Hyi että olet pinnallinen. Jätä vaimo niin saa löytää laadukkaampaa seuraa

Meillä taas kävi toisinpäin. Mies valitti ja inisi painosta jota minulle oli kertynyt kahden lapsen jälkeen joten otin ja tempaisin ja laihdutin ja kuntoilin itseni timmimpään kuntoon kun koskaan ennen. Noh siinä samassa tajusin että olenkin kaunis ja hyvännäköinen ja jätin tämän miehen, kun tajusin että yhtä lösähtänyt hänkin oli vuosien naimisissa olon jälkeen(eikä edes ole synnyttänyt). Mies kehtaa itse valittaa minun painosta mutta ei suostunut lähtemään näihin painotalkoisiin mukaan. Noh löysin ihanan miehen nopeasti ja perustin uusioperheen kahden oman ja miehen yhden lapsen kanssa. Ex taas istuu vieläkin sohvalla ja mässyttää roskaruokaa ja valittaa.