Miksi mt-ongelmaiset luulee että kaikilla muillakin viiraa?
Tai että mt-ongelmaisen kanssa haluta olla tekemisissä koska ei haluta tunnustaa tosiasiaa, että itselläkin mielenterveys menee väistämättä joskus.
Kommentit (14)
Jos nyt vastaan tähän, että kaikilla vähän viiraa ja jos ei viiraa niin tulee vielä joskus viiraamaan niin luulet minua mt ongelmaiseks..ööh
Mun mielestä pahimmat ilkimykset on yleensä niitä, jotka haukkuu muita mt-ongelmaisiksi ja on itse muka niin täydellisiä ja mt-ongelmattomia. Eiks se ole joku pershärö, kun näkee vikoja vain muissa.
Ja lisäksi mt-ongelmat on niputettu kaikki ihan liian isosti yhteen. Masennus ja skitsofrenia ei paini mielestäni samassa sarjassa.
Laitapa vielä liikkeelle joku kiero huhu jostain sukulaisesta, niin sinä näytät täydelliseltä. Pah! Alapeukuttakaa tätä. Olen vain niin kyllästynyt näihin "täydellisiin".
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 12:48"]
Laitapa vielä liikkeelle joku kiero huhu jostain sukulaisesta, niin sinä näytät täydelliseltä. Pah! Alapeukuttakaa tätä. Olen vain niin kyllästynyt näihin "täydellisiin".
[/quote]
Paras ratkaisu olisi Endlösung ja ruhot mullaksi - ehkä saataisiin hyvällä lykyllä ennätyssadot pottua niin täydellisellä mullalla... ;)
VIERAILIJA 12.01.2015 klo 14:47
En arvostelisi kyllä mt-potilaita koska se voi napsahtaa omalle kohdalle kuin salama kirkkaalta taivaalta nm: Kokemusta on
Niinpä, tuntuu että ihmiset kuvittelevat olevana noiden asioiden yläpuolella. Sitä paitsi tämä maailma on aika kova paikka ja mielestäni ne kaikkein terveimmät joskus saavat tästä maailmasta oireita. Tunteettomat ja kovat ihmiset vain puuskuttavat ja luulevat olevansa terveitä.
Tuo ylempi siis toisesta ketjusta.
Terve=tunteeton ja kova??
Ap.
Varmaan tapa käsitellä omaa sairastamistaan. Ehkä vaan kiinnittää enemmän huomiota ihmisten psyykeisiin (jokaisen persoonasta on esim löydettävissä piirteitä jostakin persoonallisuushäiriöstä) tai sitten heijastaa omaa sairauttaan toisiin (kyvyttömyys erottaa itse toisesta heikkoa joissain sairauksissa).
Miten se mt-ongelmainen tietäisi mikä on normaalia, jos sillä on kokemusta vain ongelmaisena elämisestä? En minäkään tiedä, miltä tuntuu asperger, depressio tai psykoosi. Luulen kaiken lisäksi olevani "normaali", vaikka tila voi aivan hyvin olla vain diagnoosin puutetta.
Joihinkin mt-ongelmaisiin tämä väite todellakin täsmää. Vaikka henkilöllä olisi kuinka lääkärin/lääkärien diagnoosit ehkä jo useammankin vuoden ajalta ja lääkitykset, niin omasta mielestään he ovat terveitä ja normaaleja ja muilla vaan viiraa. Luonnollisesti myös lääkäreillä. Niinpä kannattaa vain antaa tosiasioiden puhua puolestaan ja antaa ongelmaisen tajuta päänsä sisäisen tilanteen olevan ihan siellä, ei muiden päässä. Hullun kanssa ei kannata alkaa väittelemään.
Joku älykkö on joskus sanonut että hulluksi diagnosoidut ovat kaikista vähiten hulluja. Tuli mieleen aloituksesta vaikka ei ehkä asiaan liittynytkään.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2015 klo 14:28"]
Joihinkin mt-ongelmaisiin tämä väite todellakin täsmää. Vaikka henkilöllä olisi kuinka lääkärin/lääkärien diagnoosit ehkä jo useammankin vuoden ajalta ja lääkitykset, niin omasta mielestään he ovat terveitä ja normaaleja ja muilla vaan viiraa. Luonnollisesti myös lääkäreillä. Niinpä kannattaa vain antaa tosiasioiden puhua puolestaan ja antaa ongelmaisen tajuta päänsä sisäisen tilanteen olevan ihan siellä, ei muiden päässä. Hullun kanssa ei kannata alkaa väittelemään.
[/quote]
Totuushan on niin, että osa hulluista on alalla hoitamassa omia ingelmiaan...
Tuttu sai ties minkä diagnoosin eräältä ammattilaiselta, eikä se pidä paikkaansa. Ei ihmistä voi diagnosoida yhden tai kahden käynnin perusteella... ja tilanne pitää ottaa huomioon myös....
Minulla on esimerkiksi diagnosoitu psykoosi ja vakava masennus. Lääkitystä löytyy.
Psykoosin sain sen takia kun jäin kiinni nuorena kannabiksen käytöstä ja yritin tietenkin puolustella käyttöä ja verrata sitä heidän viikonloppuiseen alkoholin käyttöön. Heistä minä kuulostin hullulta ja osoitin kuulemma selviä kannabiskoukun piirteitä. Tein muutaman mustetahratestin ja läväistiin vuoden eläke päälle. Tätä jatkui vuosia. Jäin aina kusitesteissä kiinni uudestaan ja uudestaan. Jopa hoitaja tuli kotiini ja yhdessä harjoiteltiin ruuanlaittoa (vaikka osaan kyllä) siivousta jne. Koska kannabiksen käyttö heidän mielestään oli tuhonnut kyvyn hallita arkeani.
Yritin opiskella ohessa mutta minulle määräämät lääkkeet väsyttivät niin paljon etten päässyt sängystä seuraavana päivänä ylös kuin vasta puolelta päivältä. Kannabista käytin edelleen sitkeästi vain viikonloppuisin. Lääkkeiden käyttöä tarkkailtiin. Avohoitopotilaat olivat aika tarkassa syynissä 2000-luvun alussa.
Vasta kun täytin 25-vuotta siirryin aikuisten polille, jossa eräs lääkäri syytti minua huiputtamisesta. Että olin ehdoin tahdoin vetänyt eläkkeitä itselleni ja syrjäyttänyt itseni yhteiskunnasta. Kuntoutustuesta oli tullut minulle pääsääntöinen tulonlähde. Koska minut oli suoraan lukiosta temmattu mt-hoitoon ja sieltä pois yhteiskunnan raiteilta ei minulla ollut koulutusta, ammattia eikä mahdollisuutta tehdä töitä. Olinhan eläkkeellä.
Tämä lääkäri aiheutti elämääni ehkä pahimman jakson jolloin kävin puoliksi kadulla, koska tukipäätöstä ei tullut. Lääkitykseni keskeytyi (en tiedä onko lääkitys koskaan ollut aiheellinen) ja koin kamalia vieroitusoireita masennuslääkkeistä ja psykoosilääkityksestä. Minulla ei ollut varaa lääkkeisiin ja en osanut hoitaa itselleni toimeentuloa koska olin ollut vuosia eläkkeellä lukiosta saakka. Uusi lääkäri (mahdollisesti narsisti) meinasi päätöksillään viedä minulta hengen. Onneksi lääkärit vaihtuvat hyvin kiivaasti nykyään ja tilalle tuli uusi parempi lääkäri. Hänellä oli hieno kynä jossa luki joku uusi lääke. Huomasin myöhemmin että lääke oli sama kuin kynässä luki. Lääkettä syömällä yli puolet päivästä meni nukkuen ja yleensä valvoin öisin. Minulle oli määrätty unilääkkeetkin, mutta niistä sain närästystä. Vatsahaavan vaara oli aika lähellä yhdellä kertaa, joten päätin vähentää niiden syömistä.
Kaikki tämä alkoi kannabiskokeilusta. Jos olisin kokeillut Hollannissa tai muualla missä kannabis ei ole helvetin ongelma en olisi syrjäytynyt yhteiskunnasta. En ole käyttänyt kannabista 18:sta vuoteen. Nyt 27kg lihavampana, naama syyläisenä ja vasen poski nykiväisenä hiukset päästä pudoneena en usko että olisin tässä kunnossa, jos olisin käyttänyt pelkästään kannabista kuten lääkekäyttäjät käyttävät. Suomi tehtailee nuorista hulluja. Saan kiittää yli-innokkaita vanhempiani tästä ja koko terveydenhoitojärjestelmää joka on maailmanlaajuisesti tehokkain ja paras. Kummallisinta on että en edelleenkään ole saanut pysyvää eläkettä vaan joudun hakemaan sitä joka vuosi uudestaan ja uudestaan. Onneksi on lääkitys. Selvinpäin en jaksaisi enää.
Ammattina hullu
Siis tällä palstalla usein väitetään tällaista. Vähän aikaa sitten joku väitti että 'täysin terveet' on suorastaan pelottavia. Eli kukaan ei ole täysin terve vaikka niin luulee. Ap.
No en minä ainakaan luule, miksi sinä luulet niin?