*noloin hetki /paikka jossa olet nauranut? *

Tuttavanu kertoi, että on eronnut jo puoli vuotta sitten. Olin niin ihmeissäni siitä, ettei mulle ollut kerrottu, että nauroin ääneen, vaikka olin vain hämmästynyt.

Appiukon haudalle kukkia viedessä. Se kasvi ei eka pysynyt siinä arkun päällä ja pieni poikamme vielä jotain pelleili siinä. Kuvissa on minä nauramassa suu auki ja repimässä parivuotiasta arkun viereltä. Jee.

Hautajaisissa, tiedättekö vaikka on hirveen surullinen ja siinä papin puhuessa alkaa muistelemaan juttuja vainajasta ja muistaa jotain hauskaa.

Yksi tapaus kävi töissä kun olimme muutaman työntekijän kanssa heittäneet läppää eräästä aiheesta ja nauraneet ihan urakalla koko aamupäivän väännellen aihetta ja liittäen siihen koko ajan uusia ulottuvuuksia.

Puolenpäivän aikaan pomo tuli työpaikalle ja oli sellainen vaikeahko vakava aihe josta pomokaan ei oikein tykännyt että joutui osalliseksi siihen.

Minulta pääsi aasinsiltalipsaus joka yhdisti vakavan aiheen ja aamupäivän hervottomat hekottelut. Työkaverin suupielet alkoivat nykiä kun katsoi minua ja molemmat repesivät aivan totaaliseen hirnumiseen pomon katsellessa meitä ensin hölmistyneenä mutta naurahti itsekin pari kertaa sille kun me nauroimme niin ettemme henkeä meinanneet saada. Kumpikaan ei saanut naurultaan sanaa suustaan ja löysin ne kauan kadoksissa olleet vatsalihaksenikin. Nauru vain yltyi kun katsoimme työkaverin kanssa toisiamme. Vähän kun alkoi rauhoittua niin aina repesi uudestaan...

Luulisin että pomomme ei tänäkään päivänä tiedä ilonpurkauksemme alkulähdettä :)

upp

Mulla kanssa hautajaiset, ei ollut mitään naurettavaa, mutta kun se tuli en vain saanut sitä loppumaan. Hävetti niin paljon siinä muiden viedessä kukkaseppeleitä minun höröttäessä, että oli pakko poistua ja oli lähellä etten lähtenyt koko monttubileistä kotiin.

Kun multa otettiin sydänfilmi, olin niin hermostunut ja koin oloni todella epämukavaksi että sain hysteerisen kikatuskohtauksen, jota yritin sitten hillitä parhaani mukaan.
Tuli pari kertaa sellainen kunnon räjähdysmäinen röhkäys, kun yritin olla ihmisiksi.

Vanhempien erotessa käytiin perheneuvolassa juttelemassa koko perheen voimin. Pidettiin välillä taukoa, jolloin pikkusisko päästi pierun ja kertoi minulle asiasta kuiskaten. Myöhemmin kun jatkettiin, se pikkuinen pieru alkoi naurattaa aivan kamalasti, vaikka jokainen oli vakavana ja tunnelma synkkä. Ero oli minulle muutenkin todella raskas asia.

Hautajaiset...ei ollut tarkoitus nauraa mutta kanttori oli vähän hassunnäköinen...

Rakkaan ystävän hautajaisissa. Tilanne niin uskomaton ja surullinen, että edessä istuva ja ilmeilevä pieni lapsi sai naurun aikaiseksi. Sen jälkeem tulikin häpeä ja itku..

Koulussa pidettiin hiljainen hetki ensimmäisen kouluammuskelun takia. Koko yläaste juhlasalissa, ja sitte kun minuutti alkoi ni repesin. Yritin nauraa ääneti mutta helppoa ei ollut. En todellakaan pitänyt sitä hauskana asian, ja oma serkkuni kävi tuolloin Jokelan koulu, joten asia kosketti minuakin. Pahoja katseita sain, ja nuhteet opettajalta. Mutta minkös teet, joskus vaan naurattaa ihan vöörössä oaikassa.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 18:46"]

Hautajaiset...ei ollut tarkoitus nauraa mutta kanttori oli vähän hassunnäköinen...

[/quote]

Mä kanssa hautajaisissa. Pappi rupesi vetämään jotain virttä todella surkealla lauluäänellä enkä pystynyt pidättämään naurua :/

[quote author="Vierailija" time="03.10.2015 klo 18:49"]Koulussa pidettiin hiljainen hetki ensimmäisen kouluammuskelun takia. Koko yläaste juhlasalissa, ja sitte kun minuutti alkoi ni repesin. Yritin nauraa ääneti mutta helppoa ei ollut. En todellakaan pitänyt sitä hauskana asian, ja oma serkkuni kävi tuolloin Jokelan koulu, joten asia kosketti minuakin. Pahoja katseita sain, ja nuhteet opettajalta. Mutta minkös teet, joskus vaan naurattaa ihan vöörössä oaikassa.
[/quote]

Minä räkätin kaverin kanssa, kun koulussa pidettiin hiljainen hetki WTC-iskujen jälkeen. Hävetti.

Baletissa! Joutsenlampi oli kyseessä. 

Kun hän (tuttu mies) ilmeistyi sukkahousuissaan lavalle, niin purskahdin spontaaniin nauruun. Takana olevat eivät ehkä tykänneet. Mutta ei mua hävetä. Taide antaa mahdollisuuden aidoille tunteille... 

Tämä 90-luvulla.

Pomo oli hankkinut rentoutumisnauhan viikkopalaveriin ja maattiin kaikki neukkarin lattialla mukarentoutumassa kun nauhan ääni käski kiristää peppulihaksia sellaisella yltiösympaattisella intonaatiolla että en voinut enää pidätellä naurua. Tilanne oli kertakaikkiaan absurdi. Lopuksi kaikki nauroivat hysteerisinä, myös pomo.

Hautajaisissa; haudalla veisattiin virttä ja appiukko nojasi yhteen hautakiveen, joka lähti kaatumaan.

Omissa häissä; pappi lauloi jonkun osuuden ja meillä kummallakin petti pokka mieheni kanssa.

No riparilla kun isoset tuli laulamaan iltavirttä. Oli vaikea piettää pokkaa ja eihän s eonnistunutkaan.

Hautajaisten muistotilaisuudessa. Kuolleen naisen poika 60v piti puhetta ja hän on yleensä aikaimoinen vitsiniekka. Hän sanoi, että nyt hän on sitten orpo (isä oli kuollut jo vuosia aikaisemmin). Jotenkin se kuulosti niin hassulta, olihan ihan aikuinen mies kyseessä, niin pikkasen naurahdin. Sitten tajusin, että tää ei ollutkaan mikään vitsi ja aloin itkemään.