****MARRASMURUT TORSTAINA****

Huomenta täältä viilin ääreltä - aloin tekemään lisää viiliä, niin totesin maidon olevan lopussa :( eli siis kauppareissu edessä....



Ihanan sateinen syyssää. Pitäis jaksaa kerätä vähän Aronioita tuolla pihalla, et sais tehdä kiisseliä, tyttöjen herkkua. Mies just lähti töihin, tai koulutusta niillä on - raukat koko päivän sateessa - Me ajateltiin mennä kuuntelemaan kirjastoon satua.



Masussa: Alkuilta oli tosi rauhallista, aloin oikein miettimään milloin liikkunut, mut johtui kyllä siitä, et touhusin koko päivän, joten myöhemmin illalla sit aloitti tömistelyn. Nyt aamulla heti osallistuu tähän näppäinten ääneen ;) Jos tänään yrittäis tehdä vaikka sukkia, et olis paikallaan enemmän. Ommellakin vois noita kuivaliinoja, mut sitäkään ei urakalla kande tehdä, kun ylävatsa on sen jälkeen kipeä, taitaa tuo ompeluasento olla niin etukeno, vaikka kuinka yrittäis vahtia valumasta...



Nyt taidan antaa vuoroa muille muruille masuineen! Sateisen päivän jatkot!



--Mirpa ja masukki uuteen viikkoon 33--

mullakin löydettiin streptokokki tässä raskaudessa. näytteet otettiin supistusten ja kohdunkaulan lyhenemisen takia. edellisissä ei löytynyt. ja synnytykseen laitetaan kuulemma antibioottitippa. näin taysissa.



eilen joku kyseli synnytyskertomuksia. en ehkä ole paras esimerkki että miten se kohdunkaula avautuu kun raskausaikoina sikana supistuksia.



ekalla: vedet meni klo 20 illalla iltakävelyllä. supistuksia oli heti ja lähdettiin sairaalaan. säännöllisesti niitä tuli mutta 16 tunnin jälkeen avautuminen oli ollut niin hidasta että päätettiin pistää oksitosiinitippa. kaikenkaikkiaan aikaa meni 15 tuntia, ponnistus 1,5h. ja meillä mies ei pysynyt pois jalkopäästä. itse olin niin poikki että ensin kokeiltiin imukupilla ja porukkaa oli salissa paljon. seuraavana lekuri sitten sanoi kun imukuppi aina irtosi että nyt mennään sektioon jos ei viimeisellä yrityksellä tule. iso eppari siis ja pistivät miehen töihin- miehen piti painaa ylävatsasta kyynärpäällä samaan aikaa kun ponnistin. mitä vaan ettei sektioon menis. ja sieltä se poika tuli.



toinen sitten tuli mielestäni helposti. vedet meni 1 aikaa iltapäivällä (paikat oli tuossa vaiheessa auki 2-3cm) ja taksilla sairaalaan lähdin. 8 tunnin jälkeen avautumista oli tapahtunut tonne 4cm mutta hitaasti eteni taas joten oksitosiinille ja saliin. 16 tunnin pääsytä syntyi poika ja ponnistin ehkä 20min. helposti tuli eikä eppareita tikkejä, vain pieni nirhauma.



mulla syynä noihin huonoihin avautumisiin ilmeisesti hyvin arpinen kohdunkaula. ennen ekaa synnytystä mulle tehty 4 operoitntia kohdunkaulalle ja siksi arvet. toisen kanssa taas kohdunkaulan läpi ommeltu lanka on tehnyt arvet.



nyt tällä kertaa toivon että avautuu nopsemmin. mutta jos näyttää että taas jumittaa sihen 4cm niin suosiolla tippaan vaan.



ponnistukset: mulle on puoli-iustuva kylkiasento sopinut hyvin. kokeilin 2 lapsen kanssa pystyä, mutta epiduraali vei tunnon jaloista ja hutera olo. ainakin taysissa kätilö kehotti mua sen verran pystyyn asentoon että ei tullut ponnistettua ylöspäin ainakaan pahasti. ekassa en muista- en muista oikein koko synnytyksestä mitään. tässä synnytyksessä varmaan kokeilen eri asentoja. epparia en pelkää- se oli ekalla kerralla helpotus. kunhan vaan vauva tulis.



________



Tätä päivää: mahan sekaisuus on vaan lisääntynyt. lievää rusehtavaa limaa on tullut. mä alan tosissani ihmetellä että miten ihmeen pitkään mulla voi olla noita klassisia " lähtö tulee kohta" -oireita, ennen kuin synnytän?! siis haloo, viikkotolkulla jo! joillakin kun limatulppa tulee niin kohta poksahtaa. musta tuntuu että minussa taistelee pari vastavoimaa, joista toinen pikistää lisää päiviä ja viikkoja ja toinen synnyttää kovaa kyytiä. siis ihan fyysisesti. henkisesti olen vaan äimänkäkenä. mutta toisaalta niin se on aiemminkin ollut- ei tosin näin pitkään. mikähän luonnonoikku lienen.



huomenna vaihtuu viikko ja jos tämä syntyy samoihin aikoihin kuin edelliset niin synnytykseen viikon päivät. eilen tajusin ton ja veti pikkasen hiljaseks!



mom rv34+6

Pinot on käyty läpi joka päivä, mutta siinä vaiheessa jo niin pitkiä ja kello paljon, että ei ole " jaksanut" kommentoida.Nyt yritän miettiä mistä on ollut juttua.



VAIPOISTA oli ollut ainakin jotain- meillä ollut kummallakin Pampersit. Mulla kun tuo ekologinen puoli lyö ehkä turhankin hitaasti.....täytyy myöntää- eli oon käyttänyt sitä mikä on parhaaksi todettu, ilman miettimistä. Meillä tytöt niin solakkaa mallia, niin tuntuu että ollut ainut joka istunut hyvin. Ekalla kokeiltiin jos mitä, ja tuo jäi sitten käyttöön.kakkoselle istui heti hyvin, joten mitä sitä hyvää vaihtamaan..Joskus tulee ostettua jotain muutakin, Pirkkaa, Lidliä tms. Mutta esikon kohdalla ostin jotain oikein halppis-merkkiä- ja se oli oikeesti painava heti muutaman pissan jälkeen.. Oli siinä vaiheessa vaipanjättöopettelut menossa. Tuntui kyllä nopeuttavan sitä touhua ;). Eli siihen tarkoitukseen voi ostaa vähän ei niin pitäviä. Kestot on ok, jos niitä joku haluaa käyttää. Jokainen taplaa tyylillään =)



Ja vauvapuolelle siirtyessä tosiaan jokainen imettäköön tai ei imettäkö- miten parhaaksi näkee. Itse olen imettänyt kumpaakin noin 5kk, pumpannut tosin pääasiassa. Ja ihan hyvin on sujunut näin. Nyt katsotaan kuinka tällä kertaa.



Ja isi tulee mukaan suunniteltuun sektioon- niinkuin aiemmillakin kerroilla.



Äitiyspolilla kävin tiistaina. Siellä lääkäri totesi viime viikon painoarvion olleen virhe (silloin 1,8kg)- eli näitä sattuu. Nyt oli arvio käsin ja ultralla noin 2,7kg, eli hyvin kasvetaan...... Viikkoja tuolloin siis 34+1. Paineet oli ihan ihmeelliset, 158/49 - alkoi kone huutaa tuota alapainetta. Ihme että on ollut paineinen olo.. Hemo oli noussut peräti 100, joten hyvin pyyhkii. Sektiopäivää kyselin, ja sain " järkytykseksi" kuulla että se saattaapi olla JO 25.10.06! Ja viimeistään kuulemma 01.11.06. Että näin se taas tulee muka yllättäen- eihän näihin ole koskaan aikaa varautua..heh! Mutta ehkä jo reilu pari viikkoa ja meillä on vaavi taas tuhisemassa. Ihmeellistä.



Lasten määrä meillä on sittten täysi- mikä tuo oman haikeuden tähän kaikkeen. Tulee ihan olo että eikö enää koskaan tätä mahaa- vaikka se välistä niin rasittava onkin. ja potkuja, ja kaikkea mikä tähän kuuluu. Mutta näin se on, meillä on lapset sitten tässä. Mulla kolmas sektio, diabetes, ja en lähde omallakaan terveydellä enää kokeilemaan että josko kestäisi arvet ja muu kroppa. Kaksi meillä oli alkujaan haaveissa, sitten tuli vauvakuume kumpaankin ja kolmonen sai luvan tulla. Joten ylimääräistä tässä jo odotellaankin=0



Nyt aamupalaa värkkäämään, pitää tulla pinot kahlaamaan taas illemmalla!



Haltijapipari ja kaveri 34+3

Ekaks gallupit:



Meillä vauva oli molempien toiveissa ja yritys aloitettiin yhteisellä päätöksellä, kuudennella kerralla vasta tärppäsi. Mies tulee synnytykseen mukaan jos vain töistä ehtii... Suurin " pelkoni" onkin se että olen varmasti yksin kotona kun lähtö tulee ja mies on töissä melko pitkän matkan päässä ja sitten täältä on sairaalaan vielä n. 15 km. Peräkylillä tosiaan asustellaan, onneksi synnytyksen aikoihin ei vielä ole kunnon talvea kun täällä tämä teiden kunnossapitokin on mitä on...



Vaipoista en osaa sanoa mitään kun esikoista vasta odotellaan. Kestoilua olin suunnitellut kokeilevani ennen kuin kävin netissä lisätietoa vaipoista lukemassa, sivuilla oli niin paljon eri vaippamalleja yms. etten päässyt perille mistä kannattaisi aloittaa ja hylkäsin toistaiseksi koko ajatuksen. Kertakäyttöisillä siis mennään ainakin aluksi.



Aikaisemmissa pinoissa oli puhetta miehistä ja rakentamisesta... Meillä ei rakenneta taloa mutta koko kesän ja varmaan talvenkin miehen aika ja kiinnostus on suurelta osin ollut autotallissa. Jenkkirauta laitettin viime viikonloppuna seisomaan ja mies oli aivan maassa... Olen kyllä tässä harrastuksessa ihan täysillä mukana itsekin ja yhdessä auto hankittiin ja valittiin mutta jotenkin raskauden aikana olisin toivonut enemmän aikaa/huomiota kuin auto!!! No ensi kesänä mun autoilut jää kyllä vähemmälle kun turvakaukaloa on melko hankala kiinnittää ilman turvavöitä :( Muistanko väärin vai oliko täällä muitakin joilla oli vanhoja autoja???



Tänään meinasin aloittaa vauvan vaatteiden pesun pikkuhiljaa ja käydä palauttamassa avaimet ja työvaatteet töihin.



Sateista päivää taas



Nasketti rv 35 tasan!

Nukuin niin huonosti... selkä kipee, eikä oikeestaan väsyttäny. Sit mies kolisteli aamulla sen verran, että tyttökin heräs tuntia normaalia aikasemmin. Ihan semmonen olo, että tänään tulee taas turhia itkuja. Kävinkin ekat itkut ottamassa tuossa kun luin yhden lokakuisen ihanan synnytyskertomuksen.



Kerhoon pitäis lähtee kohta ja mitään en oo tehny. Kiirus tulee!



Sarafan rv 34 TASAN!

Nasketti : meillä on myös vanha jenkkiauto (-67 Chevelle) ja uudempi jenkki PT Cruiser jolla itse ajelen :) Kyllähän se tuntuu monesti siltä että jään itse tuon vanhemman auton varjoon, isäntä viettää 95 % vapaa-ajastan autotallissa hitsaamassa autoaan. Se on purettuna tallissa ja ensi keväänä pitäisi saada liikenteeseen. Meillä muuten tulee turvavyöt siihen kun sanoin että lapsia en päästä kyytiin jos ei ole vöitä. Voin kuvitella miehesi tunteet kun on joutunut laittamaan " rakkaansa" talviteloille :) Kyllä tuo autoharrastus on ihan oma maailmansa. Oulussa on autokerho jossa on pari naistakin mukana ja he ovat itse rakennelleet ja entisöineet omat autonsa - on aika hienoa jälkeä. Meinasin itsekin innostua kesällä, olisin halunnut ostaa vanhan kuplan mutta onneksi järki voitti ja tyydyn ajamaan tuolla uudemmalla jenkilläni joita muuten tällä hetkellä on Suomessa reksiterissä vain 1315 kpl! Tilasin miehelle eilen isänpäivälahjaksi V8-lehden jotta saa unelmoida talven mittaan. No se autoista...!



Laitoin eilen postiin sairaspäiväraha-anomuksen ja siinä oli mukana todistus työnantajan maksamasta palkasta 6 kk ajalta. Tein valituksen / uudelleenlaskentapyynnön äitiyspäivärahasta viimeisten 6 kk tulojen perusteella. Saa nähdä ottavatko asiaan mitään kantaa, Kelan laskurin mukaan muutosta ei tulisi koska tulot eivät ole merkittävästi isommat mutta ajattelin koittaa kepillä jäätä. Hain kokonaiselta 4 päivältä sairaspäivärahaa koska työnantaja maksaa 6 viikon palkan ja 4 päivää jää uupumaan.



Oma napa : vauva liikkuu ahkerasti ja olen itse mittaillut sf-mittaa joka mielestäni on kasvanut viime viikosta. En vain tullut katsoneeksi mistä kohtaa lääkäri aloitti mittaamisen (häpyluu) ja saan itse mittaamalla ainakin 30 cm, saa nähdä mitä lääkäri saa ensi viikolla ja joudunko äitipolille seurantaan.



MrsCruiser 32+1

Olen ollut jo tänään ahkerana ja käynyt ruokaostoksilla Prismassa. Ihanaa kun saa käydä avaamisaikaan, eikä tarvitse jäädä muiden jalkoihin. Autonkin saa parkkeeratua ihan oven tietämiin, eikä tarvitse kävellä kilometrikaupalla.



Momentti: minäkin ihmettelen, miten tämä kroppa on jo viikkotolkulla tuntunut olevan viikoissa edellä tämän odotuksen suhteen. Tänäänkin oli tosi vaikeata kävellä kauppareissulla kun noiden vihlomisten vuoksi jalat meinasi lähteä alta ja koko alapäätä särkee. Vuotoa tulee täälläkin ihan hirvittävästi, toistaiseksi se on väritöntä, mutta tuntuu, että milloin tahansa voi mennä vedet, varsinkin silloin tuntuu että vedet kohta menee kun vihlaisee oikein kipeästi. Tätä menoa olen kohta vuodepotilaana. Supparit eivät onneksi tee kipeää, kiristävät vain koko vatsan ja salpaavat hengitystä, ellei sitten sitä satunnaista menkkajomotusta lasketa supistuksiksi.



Ms Cruiser: Minulla tuli tänään 60 sairauslomapäivää täyteen ja neuvolan piti lähettää sisäisessä postissa uusi sairauslomatodistus työnantajalle ja samalla Kelan vaatima B-todistus. Pitää vielä soittaa tai meilata esimiehelle, että saikku jatkuu, vaikka hän kyllä sen varmaan tietääkin jo...onneksi tämä saikkulappujen kanssa sämplääminen loppuu tähän, sillä vauvaloma alkaa 13.10...eli ensi viikolla. Silloin voin sanoa olevani jo virallisesti äitiyslomalla.



Viime yö meni heräämättä kertaakaan! Ihmeellistä...olo oli kyllä aamulla paljon virkeämpi, vaikka väsynyt olen vieläkin.



Tänään pitää yrittää siivota, mutta minnekään kauppoihin en ajatellut enää lähteä rehaamaan, ellei se rintareppu sitten saavu tänään postiin. Lapset tietty haen iltapäivällä koulusta.



Haltijapipari: Huh, kylläpä sinulla alkaakin käydä viikot vähiin. Varmasti pistää vähän kauhuksi...itsekin toivon, että vauva syntyisi omalla kohdallani jo viikon 38 tienoilla, siitä eteenpäin odotus on kohdallani ihan tuskaa, painoakin tulee taas varmaan yli kilon /viikko...mutta saa nyt nähdä miten tässä käy. Meillä ei ole vielä turvaistuintakaan, pinnasängystä puhumattakaan, eli pysyisi nyt vielä hetken aikaa siellä yksiössään...



Laitetaanpas pitkää pinoa taas pystyyn, murut!





Kanelisokeri 33+5

Tuomiolla tuli taas oltua ja dokumentoitiin seuraavaa: HB 108 eli Obsidania alan popsimaan, pissa ok, sf-mitta ei ole kasvanut taaskaan yhtään, nyt kuukauden ajan ollut tasan ollut 27 cm. Paineet 116/79 ja painoa 700g/vko josta tosin osa turvotusta. Paino on nyt 75 kg eli 8-9kg tullut kaikkineensa. Pitääpä alkaa seuraamaan tuota suolan määrää. Eilenkin tein lämpimiävoikkareita joissa mm. metukkaa ja suolaista juustoa jne. Nami että hyvää mutta suolaista!



Vaipoista - Meillä on käytetty Liberoa tai Pampersia ja samoilla jatketaan pikkukakkosen kanssa. Muuten, jos joku haluaa nuo äippäpakkauksen kestovaipat niin voin laittaa postissa. Täällä ei niille käyttöä.



Synnytykseen tulee mies mukaan, kyllä hänestä se henkinen tuki tuntuu olevan ja ihan selväpäinen on eli ei hermostu turhista. On ollut mukana mm. niin monessa koiran synnytyksessä apukätilönä, että veri ja muut mönjät eivät tee pahaa. Esikon synnytyksessä ei tosin mennyt kurkkimaan jalkoväliä sen kummemmin.



Turvakaukalo ja vaunujen vertailua tässä olen tehnyt. Pää ihan pyörällä, esim. emmaljungan katalogissa sen miljoon kombinaatiota ja värivaihtoehtoa. Mieskin nauroi, että paksumpi katalogi kuin autoesitteissä. Esikolle hommattiin Emman yhdistelmät jotka olivat sitten ihan sudet (no eipä hinta paljoa päätä huimannut) ja nyt pitää katsella tarkemmin. Eihän sitä tiedä jos pikkukolmonen joskus ilmoittaa tulostaan (sanoo hän joka ennen inhosi lapsia ja vannoi ettei niitä tule ikinä...)



Hauskat torstait muruille!



Masuapina 34+4

sateista torstaita kylläkin. Alkoi aivan hirvittämään, kun luki noita streptokokki -tarinoita, ja mitä ne voivat aiheuttaa vauvoille... nimittäin edellisessä synnytyksessä poikammekin alkoi pitämään synnyttyään ihmeellistä ääntä, niinkuin sellaista että vaikea hengittää. Happikaapissa oli sitten jonkin aikaa ja tilanne normalisoitui. Ei silloin otettu (v. -99) multa mitään kokeita, eikä streptokokista sairaalassa puhuttu. Nyt pitää ottaa puheeksi seuraavassa neuvolakäynnillä, että laittavat sairaalalle jo tietoa, että antavat synnytyksessä ab-tipan valmiiksi, kerran yhden kuurin jo söin rv 26.



Eilen oli kyllä armoton unipäivä! Olisin voinut nukkua puolille päivin ja otin sitten iltapäivä torkut sekä vielä iltailtapäivätorkut. Nukkumaan menin BB:n jälkeen, ärsyttää kun tuohonkin jäänyt mukamaste koukkuun. No kävin näemmä kaverin kanssa vähän hipsuttelemassa ulkosalla ja tyhjentämässä päätä.



Masuasukas möyrii päivittäin useasti, potkut vähentyneet, mutta siis liikekannalla on kovasti. Matot rullautin lapsilla kasaan, kun pitäis alkaa siivoilemaan. Vietätän ne miehellä katoksen alle tuulettumaan, kunhan töistä kotiutuu. Vessat sainkin jo luututtua ja jos keittiöstä alkaisi raivaamaan..



Vielä synnytysgallupeihin: molemmat lapset ovat syntyneet siinä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa sängyssä, jalat tuettuina kätilöiden kylkiin ja välillä sukista repien. Supistukset olleet niin rajuja jo tuossa vaiheessa, että ei ole voinut kuvitellakaan siirtyvänsä esim. jakkaralla, kun tuntunut että itsehän tähän kipuun menehtyy. Nyt minua onkin jo alkanut taas hirvittää tuo kipu, kun olen kokenut sen niiiiiiiiiiiin äärettömän valtavana. Viimeisimmällä ponnistusvaihe ei kestänyt kuin 7 min ja esikoisella 20 min, että siinä ei ole onneksi ajallisesti kauheita tuhrautunut.



Laitoin nyt toiveeksi vesiammeen avautumisvaiheeseen ja sitä jakkaraa olisi mukava kokeilla; en tiedä- kunhan saisi vauvan vain terveenä vähemmillä tuskilla pois.



Meillä tämä jäänee viimeiseksi lapseksi, vaikkakin ikäeroa sisaruksiinsa tulee, mutta toisaalta on ollut niin hellyttävä nähdä niitä pikkuvanhoja iltatähtejä, jotka napottavat äitinsä ja isänsä keskellä ja sanovat vain: niin juttiinsa!!



Minullehan tämän kolmannen kuume tosiaan tuli ja aikansa meni, ennenkuin mieheni lämpeni. Eräätkin väittelyt kerettiin siinä väitellä asian tiimoilta, mutta sitten alkoi tulla ystäväperheisiimme useampia iltatähtejä, niin alkoihan se kuume tulla miehellekin. Ja nyt odotamme yhtä innoissamme!



travel 32+5

Syyssateista huolimatta aivan ihana ilma=)!



Ekax gallupeihin...

Synnytykseen meillä mies tulee mukaan ihan ehdottomasti, oottaa itekkin sitä ihan kamalasti=)!



Tämä esikoinen oli alkuun varmaan lähinnä mun ajatus,mutta onhan se mieskin hyvin lämmennyt ajatukselle ja malttamattomana odottaa näkevänsä vauvan jo. Kovin on mies muuttunut pehmommax=)!



Sairaalaan meiltä tulee matkaa joku 35 kilsaa, suurinpiirtein... Omalla autolla noin puolisen tuntia.



Omaa napaa: Eilen sitte ahkerasti silitin reilu pari tuntia ja illalla kyllä toivoin etten olis niin tehnyt...istumisesta ei tullu oikein mitään kun tonne alapäähän sattu niin kamalasti! Yön sain nukuttua onnex vallan mainiosti,eikä kipuja enää oo. Luultavasti oli vaan huono asento tai jotain...



Nyt kaverin luo kahville=)!



tiitiäinen78 rv32+6

Ensimmäisenä eiliset neuvolakuulumiset.. paineet oli 112/56 ja hemppakin 112. Nousee hitaasti mutta varmasti. Sf-mitta oli 31,5 cm, eli ilmeisesti ihan normi? Hyvin voi äiti ja Beebe. Ainoa mikä laittoi mietityttään oli et painoa ei ole tullut 2 viikossa yhtään! Siis täysin sama mittaustulos kun 2 vk sitten?? Terkka ei ollut huolissaan kun sf kuitenkin kasvanut. Tiedän kyllä että olen ollut sen ajan vähän huonommalla syömisellä, mutta kaippa se vauveli ottaa omansa.



Sitten galluppeja..



Synnytys: Meillä saa mies luvan tulla mukaan ja onkin innostunut asiasta, mutta kuinkahan sen saa irrotettua siksi aikaa raksasta.. ;)



Meillä meni niin, että tuo äijä halusi lapsen, minä itse olisin vielä odottanut hetken aikaa, mutta niin vaan sai mies mitä halusi. Mietityttää kun jotkut saavat tosiaan yrittää vuosikaupalla ja meillä oli kuukauden ehkäisy retuperällä ja niin napsahti heti. Jotan tässä sitä nyt ollaan ja ootellaan. Ei siis ollut tekemällä tehty, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Mies alkoi muutama kuukausi sitten puhumaan että olisi hienoa tehdä kakkonen heti perään pienellä ikäerolla. Totesin vain et jos saadaan tämä ensimmäinenkin nyt pihalle ja katsotaan sen jälkeen. ;)



Sairaalamatkasta: Meillä 55 km että ottaa jo tuo matkakin oman aikansa. Kyllä kai sitä osaa sitten lähteä kun on tarve.



JaaSa: missä vaiheessa teillä oli se työmaa? Koska valmis noin about?



Tässä tällä kertaa, nyt kaupoille ja jotain ruokaa tälle päivälle.

Piti vielä kysymäni että ihan neuvolassako ne noita koko arvioita tekee? Kun ei mulle ainakaan olla koko aikana puhuttu mitään vauvan koosta. 2 Viikon päästä on lääkäri ja se kattoo kuulemma silloin et mahtuuko musta mitään ulos.



Mekku ja Beebe 33+1

vasta täällä päässä. Minkähän vuosisadan univelkoja minäkin nukun pois kun 12 tunnin yöunia olen nukkunut koko viikon?! Ja silloin tällöin myös niitä päiväunia.. Pinoa lukiessani täytyy vaan olla tyytyväinen että saan nukuttua (pääsääntöisesti) vielä hyvin. Olen normaalistikin " pissallaravaaja" joten minulla vessakäynnin jälkeinen uudelleennukahtaminen ei tuota ongelmia.

Masun liikkeet ovat muuttuneet täälläkin sellaiseksi muljahteluksi, ja välistä potkut tuntuvat suoraan virtsarakkoon. Lisäksi kävellessä on välillä tunne kuin joku tuikkaisi sinne sukkapuikolla =( Voisiko vauva alkaa jo laskeutua?

Onko kellään muuten mitään " tieteellistä tietoa" pähkinöistä ja niiden syönnistä raskauden aikana? Minulle on tullut tavaksi tässä koneella istuessa rouskutella pähkinöitä =) Jotenkin järki sanoisi että terveelisempiä ovat kuin karkit mutta rasvaa kai niissä on paljon...

Voisinkin laittaa tämän sadepäivän ratoksi gallupin pystyyn =)

GALLUP: Mitä ruoka-aineita olet himoinnut juuri tämän raskauden aikana?

Minä huomaan itse että banaanijogurttia menee aamuisin useasti, ja pinaattivelliä voisin syödä joka päivä. Ja nyt noita pähkinöitä...=)



Mutta nyt on koetettava repäistä itsensä tästä koneelta ja saatava edes vaatteet päälle.

Voimia muruille!

Remu

Pitkästä aikaa olo on aamusta asti ollut reipas, vaikka olen herännyt jo klo5.30. Siivoillu olen aamusta pikku hiljaa ja laittanut vauvan tavaroita paikoilleen. Täältä myös saa äippäpakkauksen kestot jos joku tarvitsee itse niitä en käytä.



Minulla on myös n.35km matka synnytyssairaalaan ja olen jo paikallista ambulanssia varoitellut että päivällä jos synnytys käynnistyy niin kutsu heille käy (tuttuja ambulanssikuskeja kun asun pienellä paikkakunnalla) =o)



(.) Vauva liikkuu huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin ja supparitkin alkaa olemaan jo himpun verran kivuliaita.



Nyt suihkuun ja asioille =o)



Sateesta huolimatta aurinkoista torstaita muruille =o)





Ilta_tähti rv34+ enää pysy laskuissa =O

Mulla on himo porkkanoihin.. Tässä koneella istuessa saattaa mennä useampi porkkana, saa nähdä kuinka keltainen kohta olen =o)

Ei tästä tuu mitään! :) Alakerrassa juilii niin kovaa etten meinaa saada edes jalkoja liikkumaan normaalisti, vaan tavallaan heitän ne lonkkien yli...joo, toi on aika outo vertauskuva mutta...

Kävely tekee todella kipeää. Välillä tuo kipu tuntuu säteilevän vatsaankin asti. Tänään on onneksi neuvola, katsotaan saanko mitään vinkkejä noihin viiltelyihin. Pelottaa vain että ne tekevät jotain tuonne kohdunkaulalle/suulle. Kunpa olisivat vain vähän ärtsympiä liitoskipuja.

Tänään ehdinkin käymään tutkituttamassa jo sydämeni (fyysisen :) kunnon. Kaikki ok :) Sydänultran tekivät.

Jännittää vähän tuo neuvola...

Paljonkohan on tullut kiloja lisää, viimeksi kun punnittiin niin yhteistulokseksi saatiin +13kg...

Eiköhän nyt päästä jo viidentoista paremmalle puolelle ... :O

Lisää kuulumisia sitten neuvolan jälkeen :D

Poika on sitä mieltä että isin tilillä on 70¿ eikä suostu uskomaan että siellä on reilusti enemmän :D Ikää 4v... ;) On ihana poika, maailman paras ;) Juuh, nyt ruokaa noille uroksille ennen mun neuvolaa...



Swehina rv 34+4

VAUVATOIVEILU: Eiköhän tämä kolmaskin ole meidän molempien yhteinen tuuma. Tai voi olla, että minä enemmän lapsia olen halunnut, mutta yhteisesti on päätetty, jotta saapi tulla. Tästä eteenpäin joutunen käyttämään enemmän kuin suostuttelua, jos lisää lapsia mielin... =P



MIELIHALUT: Eipä suurempia mielitekoja ole ollut. Paitsi ehkä kananmunat, joita aiemmin en ole liiemmin syönyt. Nyt on sitten maistunut. Jogurttia ja mysliä menee, mutta enpä sanoisi, että mitään erityisesti himoitsen.



Jassoo... nyt pitää rientää, mutta palailen taas...



TalviSalama + Tiitiäinen 36+0

mä kävin jo kaupassa ja muuten tää aamu onki menny bb:tä väijyen.



eilen illalla oli kyl nii outoo ku vauva pallotteli tuolla mahassa. sit ku menin sänkyyn makoilee niin tuli sellanen oikeen kouristus. tais olla ihan ihka oikea supistus. tosin se kesti vaan hetken ja tuli vaan kerran. voi vaan ihmetellä miten niitä oikeita supistuksia kestää sit kun se synnytys todella alkaa. oon meinaa jotenki kipuherkkä yksilö :D



siitä synnytyksestä, en oikeen tiiä mitä oon miettinyt ja ajatellut siitä kun jotenki jäin ihmettelemään sitä kun oltiin siellä synnytyskeskustelussa ja se kätilö kysy mieheltä että kestääkö se verta. nyt mä sit tajusin et kas miksi se sitä kysy :D mulla on kyl niin pitkät piuhat nykyään ettei oo tosikaan. en tajuu mistään mitään. pitää miettiä viikkoja :D



jaa mieliteot :D heh.. karkki ja suklaa on ihan ehdottomassa nousussa. en ennen oo kovinkaan paljoa niitä syönyt. nyt taas melkeen kokoajan tekis mieli. samoin tulinen ruoka. tai noi nachot ja salsa. ei toi hot enää riitä, pitäis olla ihan super hot! pullat ja munkit on kans aika pop, niitäkään en oo ennen oikee välittänyt maistella mut nyt!!



kiloja on tullut kyllä sen mukaan, painan jotain 78kg !!! eli sitä painoo on tullut jo 15 kiloo ainakin. enää en enempää haluaisi, tosin eipä paljoo mun halut siihen meinaa kun vauvan pitää kuitenkin kasvaa. tälläsenä lyhyenä noi kilot on jotenki pahempia vielä. jos oisin vaikka yli 160cm ni ois lohduttavampaa.



mieliala heittelyt !! *huokaus* eilen illalla luin tota mun opaskirjaa ja siinä oli kuva miten vauvan jalka kasvaa. jostain viikosta 13 aina yntymään saakka, tuli tippa linssiin.

en muista kerroinko jo siitä kun tossa eräs ilta mietin kun vauva on ihan yksin täällä masussa ja niin pitkään. mua alko itkettää miten se kestää ja jaksaa yksin pimeässä ilman leikkikaveria =/ mieheni hieman lohdutteli että ei se sitä muista ja imi hymyään. tuli ihan paha olo ja mieli vauvan puolesta. kaksosilla on sentään toisensa...



huomenna alkaa 36 viikko.. 28 päivää vielä :) koita pikkunen kestää, kohta saat leikkikaverin :)



jeps.. muille vuoroa..



ootellaan 35+6

Eka G:t, ettei unohdu...



Synnytys: Esikoisen synnytys käynnistyi suppareilla, heti tulivat tosi tiheään ja lähdettiinkin sairaalaan 40 minuuttia ekan supparin jälkeen. Vastaanotossa olin 5cm auki, saliin, kalvot puhki ja kohdunkaulanpuudute (joka epäonnistui, ei kai mulla enää mitään kaulaa ollut silloin jäljelläkään...), sen jälkeen 7cm auki. Salissa oltiin vajaa 2h ennen kuin aloin ponnistaa, ponnistin kyljelläni ja mies oli siinä tukena, eli häntä nojasin/puristin ponnistaessa. Viimeisen ponnistuksen tein puoli-istuvassa asennossa. Synnytyksen keston oli ekasta supparista vauvan syntymään 3h ja vartti. Ponnistin 13 minuuttia, eppari tehtiin. Ja vauva oli sen vähän vajaat 4,7kg.



Ja matkaa sairaalaan on 7km, esikoisen aikana vain 2km. Ajassa menee nyt 10-20 minuuttia riippuen siitä, mihin aikaan päivästä/yöstä tulee lähtö.



Omaa napaa... Olo on mullakin (kuten näköjään muillakin...) sellainen, että on kuin mentäisiin jo yliaikaa. Mihinkään en taivu ja ihan sama mitä tekee, niin jostain vihloo... Jos ei alapäästä niin sitten selästä. Itsekin toivoisin kovasti tämän syntyvän ennen laskettua aikaa, mutta toisaalta tiedän, ettei niin tule käymään. Jotenkin luotan aika kovasti siihen, miten äidilläni ja siskoillani on menneet nämä asiat, eikä meidän suvun naisilla siis ole ollut tapana synnyttää ennen aikojaan. Siinä joko hyvin lasketun ajan tietämillä tai sitten pari viikkoa yli :) Mutta itse aion kyllä itkeä sen käynnistysajan äitipolikäynnillä. Mieluummin synnyttäisin samankokoisen tai vaikka vähän pienemmänkin vauvan kuin mitä esikoinen oli!



Mutta ei kai tässä muuta... Tänään pitää jaksaa illalla (kun saan mieheltä auton) lähteä vielä kaupungille hankkimaan kummipojalle ja esikoisen kaverille synttärilahjoja. Viikonloppu onkin sitten taas yhtä menemistä, kun la on kummipojan synttärit ja su ne kaverin synttärit. Ja seuraavana viikonloppuna pitäisi sitten juhlia tuota omaa poikaa :) Toivottavasti ne juhlat kuitenkin ehditään juhlia, sitä ennen ei muuten meidän vauva saa syntyä ;)



Marrastoive rv 36+4

SYNNYTYKSISTÄ: Ekassa raskaudessa ei ollut kuin noita harjoituss suppareita. Synnytys käynnistyi rv39+1 supistuksin, illalla klo23. Aamulla 7 aikaan oltiin sairaalassa ja olin silloin 3cm auki. Ilokaasun turvin mentiin. Sain kohdunkaulan puudutteen kun olin 8cm auki ja tyttö syntyi n.klo 13 puoli-istuen ponnistaen.



Vain harjoitus suppareitakin tässä raskaudessa. Toista tyttöä käynnisteltiin cytotec murusilla lievän toksemian vuoksi rv40+0, toisen murusen jälkeen klo16 alkoivat supistukset. klo 20 olin auki 1cm. vedet menivät klo23.30 ja olin 4 cm auki. Lähdettiin saliin, sain epiduraalin, mies ehti juuri paikalla ja klo 0.30 olin 10cm auki. Ponnistin jälleen puoli-istuen ja tyttö syntyi n.01.00.



Ja kolmannessakin raskaudessa vain harjoitussuppareita. Rv 41+3 heräsin yöllä 03 kipeisiin supistuksiin. 06 nousin ylös ja herätin miehen. 8 aamulla oltiin sairaalassa. Käyrät jne. sisätutkimus ja olinkin jo 7cm auki. Saliin ja iloakaasua kehiin klo 9. klo 10 olin 10cm auki, yritin ponnistaa jälleen puoli-istuen, mutten osannut :O Sängyn pääty nostettiin ylös ja nojasin niihin sekä tyynyihin, olin siis polvillani. Näin ponnistus onnistui, tosin pettymyksekseni ilokaasu otettiin pois ja koin tuon vaiheen todella kipuliaana. Tyttö syntyi kuitenkin 20 ponnistelujen jälkeen. Tuo oli minusta hyvä ponnistusasento!



Ja pitihän muihinkin gallupeihin vastailla, mutta tytöt heräs päikkkäreiltä, moikka!



äitikki rv 32+4

Molemmat pojat ovat syntyneet suht nopeasti (ensimmäinen 8h, toinen 4 h), synnytykset alkaneet supistuksilla. Molemmilla kerroilla ensimmäisen varsinaisen synnytyssupistuksen on tunnistanut aivan selvästi erilaiseksi kuin harjoitussupistukset. Molemmilla kerroilla sain epiduraalin joka toimi todella hyvin, en ole tuntenut oikeastaan mitään kipuja. Ensimmäisen kanssa (4.2 kg) iso episiotomia + repesin jkv, joten alapää oli kipeä viikon pari (itse episiotomian leikkaamista en tuntenut lainkaan). Vessassa käyminen oli vaikeaa aluksi.



Toisen kanssa ei mitään leikkaamisia tai repeämisiä (4.0 kg) ja olinkin aivan kunnossa heti synnytyksen jälkeen. Puolentoista vrk ikäisen vauvan kanssa oltiin MadDonaldsissa ja leikkipuistossa.....



Nyt nämä harjoitussupistukset ovat välillä, varsinkin iltaisin, mielestäni aika napakoita, niin että välillä miettii että ovatko nämä ihan oikeita... mutta tulevat vaan siis yksittäisinä silloin tällöin.



Toinen gallup: mitään erityisiä mielihaluja ei ole ollut. Ruoka kyllä maistuu, ja painoa tullut 16 kg.



Mari 34+6