Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuselle kissalle kaveriksi toinen aikuinen vaiko pentu? ov
02.10.2015 |
Meillä oli 11,5 vuotiaat kissa veljekset, toionen jouduttiin lopettamaan alku viikosta. Ja nyt ollaankin sitten mietitty, että hommataanko tuolle kaveri vaiko ei. Kissa on seurallinen ja oli kaksikosta se alistuvampi puolisko. Tykkää leikkiä jne. Ja nyt tuntuu, että koko ajan pitäisi olla leikkimässä.
Nyt meillä olisi kaksi kissa ehdokasta tiedossa. Toinen on n. 3-4 vuotias leikattu naaras, jonka "ongelmana" on se, että sillä on paskoja kokemuksia toisista kissoista -> toiset ovat sitä höykyttäneet kunnolla edellisissä kodeissa eli ei ole tietoa miten suhtautuu toiseen kissaan. Suurin ongelma on kuitenkin se, että kissa ei ole koskaan ollut koiran kanssa samassa tilassa ja omistaja ei osaa sanoa mitä tuo noista tykkää. Meillä on siis myös koira, joka on koko ikänsä asunut kissojen kanssa eli osaa olla niiden kanssa nätisti.
Toinen vaihtoehto on sitten jussina syntynyt pentu, uros eli samaa sukupuolta, kun meidän leikattu kolli. Tuon plussat olisi sitten se, että tuo on tottunut muihin kissoihin (huushollissa on kaksi aikuista kissaa + pennulla on/oli yhteensä 5 sisarusta) + vanhempi kissa ehkä hyväksyisi paremmin pennun. Pentu luonnollisesti leikkautetaan, kun on sopivan ikäinen. Lisäksi pentu on tottunut joten kuten koiriin (naapurissa on koira).
Eli kumman te ottaisitte?
Kommentit (6)
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:30"]
Ottaisin sen pennun. Sopeutuvat toisiinsa paremmin.
Lyhyesti sanottu mutta totta.
[/quote]
Tuota juurikin mietin, että pentu olisi helpompi hyväksyä, kun aikuinen.
Ainakin koirilla on niin, että pentu on helpompi hyväksyä laumaan, kun vieras aikuinen (toki tuohan riippuu aina ihan yksilöistäkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sanon että pentu. Tosiaan, sopeutuvat toisiinsa helpommin.
t
Pentu. Se sopeutuu aikuisen seuraaan nopeammin. Kaksi vierasta aikuista voi oppia sietämään toisiaan, mutta aikaa se vie. Ja se aika on kaikille kärsimystä. Kissat reagoivat tuollaiseen stressiin pissa- ja kakkavaivoilla ja reviirinmerkkauksella.
Noin vanha kissa ei välttämättä tykkää pennusta. Vilkas ja energinenpentu haluaa leikkiä vanhemman kissan kanssa ja luultavasti jahtaa, härnää ja väijyy sitä kaiken aikaa. Vanhemmalle kissalle pentu voi siis olla todellinen "pain in the ass" lontooksi ilmaistuna.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 18:50"]
Noin vanha kissa ei välttämättä tykkää pennusta. Vilkas ja energinenpentu haluaa leikkiä vanhemman kissan kanssa ja luultavasti jahtaa, härnää ja väijyy sitä kaiken aikaa. Vanhemmalle kissalle pentu voi siis olla todellinen "pain in the ass" lontooksi ilmaistuna.
[/quote]
Tuotakin mietin, mutta sitten taas. Tuo on aina ollut se, joka on esim. härnännyt veljeään painimaan ja härkkimällä härkkinyt, että saa toisen leikkimään (jos toinen siis oli vaikkapa päikkäreillä) ja juuri noita väijymis leikkejä tuo on aina tykännyt leikkiä. Mutta onhan se sitten taas kyllä niin, että pentu on energisempi, kun aikuinen kissa.
Koiran kanssa ei osaa leikkiä, se oli tuon toisen heiniä. Mutta tuntuu, että "koko ajan" pitäisi olla leikkimässä esim. onki lelun kanssa tai kissa sitten riehuu ja riekkuu kissanminttu hiiren kanssa jne.
Alue: Aihe vapaa
Ottaisin sen pennun. Sopeutuvat toisiinsa paremmin.
Lyhyesti sanottu mutta totta.