Lue keskustelun säännöt.
En halua olla enää kaverini kanssa, kun on niin eri elämäntilanne
02.10.2015 |
Olemme muutenkin etääntyneet, että en ole mikään hylkääjä ihan elämäntilanteen takia. Mutta kolme lasta vaikuttaa, kun ainoa mahdollisuus nähdä on käydä heillä siinä älämölössä, joka on täynnä syöttämistä, kiljumista ja seuraavaa syöttämistä ja lentäneen ruuan siivoilua. Ei siinä pysty oikein jutella. Ja kun kaverin jutun aiheet on niitä koti- ja lapsiaiheita, ei meillä ole oikein mitään yhteistä enää. Silti hän ehdottelee näkemisiä! En ymmärrä mitä niistä kumpikaan saa...miksei hän hanki äitikavereita?
Kommentit (28)
No älä sitten ole. Ymmärrän toki vertaistuen samanlaisissa elämäntilanteissa, mutta olen hyvin surullinen ihmisistä, joiden ystävyys toteutuu vain elämäntilanteiden tasolla. Minusta eri elämäntilanteissa olevat ystävät ovat suuri rikkaus! Toki se sisältää ajatuksen siitä, että minua ja ystävääni yhdistää lähtökohtaisesti henkiset asiat eikä lapsien lukumäärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ette taida olla ystäviä. Kavereita tulee ja menee elämäntilanteen ym. ulkoisten asioiden mukaan.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:08"]
No älä sitten ole. Ymmärrän toki vertaistuen samanlaisissa elämäntilanteissa, mutta olen hyvin surullinen ihmisistä, joiden ystävyys toteutuu vain elämäntilanteiden tasolla. Minusta eri elämäntilanteissa olevat ystävät ovat suuri rikkaus! Toki se sisältää ajatuksen siitä, että minua ja ystävääni yhdistää lähtökohtaisesti henkiset asiat eikä lapsien lukumäärä.
[/quote]Minusta tuollasiin "henkisiin asioihin" perustuva ystävyys on tavattoman pinnallista. Se tapahtuu lähinnä ihmisen omassa mielessä. Tällaiseen "ystävyyteen" uskovat ihmiset voivat pitää ystävinään ketä tahansa, jopa kerran kahdessa vuodessa nähtäviä tutun tuttuja. Todellisesta ystävydyestä näillä ei ole hajuakaan. Todellinen ystävyys on syvällisempää ja konkreettisempaa, yhdessä tekemistä ja jakamista.
Oletko puhunut tuntemuksistasi suoraan? Sanonut, että haluaisit tavata joskus ihan vain kaksin ja jutella muustakin kuin koti- ja lapsiaiheista, joiden jakamisessa et koe olevasi kovin hyvä, kun sinulla ei itselläsi ole lapsia? Nosta kissa pöydälle. Jos teillä on ollut aiemmin hyvä ystävyys, niin kyllä se vamraan palautuu. Ei tuota pikkulapsivaihetta onneksi kovin kauaa kestä.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:12"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:08"]
No älä sitten ole. Ymmärrän toki vertaistuen samanlaisissa elämäntilanteissa, mutta olen hyvin surullinen ihmisistä, joiden ystävyys toteutuu vain elämäntilanteiden tasolla. Minusta eri elämäntilanteissa olevat ystävät ovat suuri rikkaus! Toki se sisältää ajatuksen siitä, että minua ja ystävääni yhdistää lähtökohtaisesti henkiset asiat eikä lapsien lukumäärä.
[/quote]Minusta tuollasiin "henkisiin asioihin" perustuva ystävyys on tavattoman pinnallista. Se tapahtuu lähinnä ihmisen omassa mielessä. Tällaiseen "ystävyyteen" uskovat ihmiset voivat pitää ystävinään ketä tahansa, jopa kerran kahdessa vuodessa nähtäviä tutun tuttuja. Todellisesta ystävydyestä näillä ei ole hajuakaan. Todellinen ystävyys on syvällisempää ja konkreettisempaa, yhdessä tekemistä ja jakamista.
[/quote]
Miten erotat henkisyyden ja syvällisyyden? Itse tarkoitin kommentilla sitä, että ystävyyden juuret ovat näiden kahden ihmisen välisissä keskusteluissa, eikä siinä, että mikä kyseisen ihmisen elämäntilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:12"]
[/quote]Minusta tuollasiin "henkisiin asioihin" perustuva ystävyys on tavattoman pinnallista. Se tapahtuu lähinnä ihmisen omassa mielessä. Tällaiseen "ystävyyteen" uskovat ihmiset voivat pitää ystävinään ketä tahansa, jopa kerran kahdessa vuodessa nähtäviä tutun tuttuja. Todellisesta ystävydyestä näillä ei ole hajuakaan. Todellinen ystävyys on syvällisempää ja konkreettisempaa, yhdessä tekemistä ja jakamista.
[/quote]
Minulla taas ei ole aikaa eikä halua ystävystyä ihmisten kanssa, joiden kanssa en pysty puhumaan elämään liittyvistä asioista. Tuon henkiset asiat voi varmasti määritellä monella eri tavalla, itselleni se tarkoittaa itsensä kehittämistä ja kasvamista ihmisenä. Ystäväni ovat samanhenkisiä, luemme paljon ja kesksutelemme paljon oivalluksista ja siitä, mitä olemme oppineet tai tajunnet. Äh, en osaa tätä varmaan oikein kunnolla selittää. Mutta ytävät ovat sieulunsisaria, joiden kanssa on helppo jutella ja jakaa asioita. Toki teemme yhdessä myös konkreettisia juttuja, harrastamme liikuntaa, kulttuuria, ruuanlaittoa, matkoja jne. mutta kaiken ytimessä on keskustelu, huumori ja yhdessä viihtymninen.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:20"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:12"]
[/quote]Minusta tuollasiin "henkisiin asioihin" perustuva ystävyys on tavattoman pinnallista. Se tapahtuu lähinnä ihmisen omassa mielessä. Tällaiseen "ystävyyteen" uskovat ihmiset voivat pitää ystävinään ketä tahansa, jopa kerran kahdessa vuodessa nähtäviä tutun tuttuja. Todellisesta ystävydyestä näillä ei ole hajuakaan. Todellinen ystävyys on syvällisempää ja konkreettisempaa, yhdessä tekemistä ja jakamista.
[/quote]
Minulla taas ei ole aikaa eikä halua ystävystyä ihmisten kanssa, joiden kanssa en pysty puhumaan elämään liittyvistä asioista. Tuon henkiset asiat voi varmasti määritellä monella eri tavalla, itselleni se tarkoittaa itsensä kehittämistä ja kasvamista ihmisenä. Ystäväni ovat samanhenkisiä, luemme paljon ja kesksutelemme paljon oivalluksista ja siitä, mitä olemme oppineet tai tajunnet. Äh, en osaa tätä varmaan oikein kunnolla selittää. Mutta ytävät ovat sieulunsisaria, joiden kanssa on helppo jutella ja jakaa asioita. Toki teemme yhdessä myös konkreettisia juttuja, harrastamme liikuntaa, kulttuuria, ruuanlaittoa, matkoja jne. mutta kaiken ytimessä on keskustelu, huumori ja yhdessä viihtymninen.
[/quote]
Samaa mieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaveri naimisissa, asuntolaina ja lapsi. Kaikki miehen tapaamisesta lähtien tapahtunut neljän vuoden sisällä. Tällästä hitaasti syttyvää kauhistuttaa tuo vauhti :D vaikka onhan sitä toki jotkut vielä nopeampaakin edenneet.
Jotenkin vain niin "kamalaa" että elävät sellaista aikuisten ihmisten elämää, kaikki tapahtunut niin nopeasti ja yllättäen. Mutta siis takanahan tässä on se, että ollaan niin eri elämäntilanteissa. Enhän minä voi ollettaa, että kaverini tekisi asiat samaan tahtiin minun kanssani. :D Jotenkin itsellä vaan asuntolainta ja lapsi saa tukan nousemaan pystyyn. Tosin hänellä elämäntilanne on ollut otollinen näille ratkaisuille.
Mutta siis tuntuu siltä, että mitä puhuttavaa meillä on, saammeko enää kumpikaan toisiltamme mitään? Mua ei kauheesti vauvajutut kiinnosta ja hänestä varmaan mun asiat tuntuu vähäpätöisiltä.
Tämä ongelma taitaa itseasiassa olla suurilta osin omassa päässäni. Tuntuu siltä, kun omanikäiset ottaa lainaa ja tekee lapsia, että myös minulta odotetaan sitä. Enkä minä tahdo! Ainakaan vielä pitkään aikaan. Ovat mulle niin suuria päätöksiä, että haluan käyttää niihin aikaa ja oikeasti miettiä niitä. Mulla on varmaan joku aikuistumiseen liittyvä kriisi menossa... Olen 26 v.
Minä taas olen kokenut, että pelkkään samanlaiseen elämäntilanteeseen perustuvat ystävyyssuhteet ovat pinnallisia ja lyhytkestoisia. Harvoin on mitään todella yhteistä syvempää puhuttavaa, niin että voisi jutella luottamuksellisestikin, ja ne usein päättyvät töihinpaluuseen eli elämäntilanteen muuttumiseen. Antoisimpia ovat ystävyydet, jotka kestävät kaikkien ja kaikenlaisten elämänvaiheiden yli. Sinäkin voit olla ihana tuulahdus muusta maailmasta pikkulapsivaihetta elävälle ystävällesi. Mikä pettymys, kun et olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnalliset ihmiset kaipaavat suhteissaan konkretiaa; samaa elämäntilannetta, yhteistä tekemistä ja arkista vertaistukea. Syvälliset ihmiset kaipaavat sielunkumppanuutta, oivalluksia ja aina voidaan jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:12"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:08"] No älä sitten ole. Ymmärrän toki vertaistuen samanlaisissa elämäntilanteissa, mutta olen hyvin surullinen ihmisistä, joiden ystävyys toteutuu vain elämäntilanteiden tasolla. Minusta eri elämäntilanteissa olevat ystävät ovat suuri rikkaus! Toki se sisältää ajatuksen siitä, että minua ja ystävääni yhdistää lähtökohtaisesti henkiset asiat eikä lapsien lukumäärä. [/quote]Minusta tuollasiin "henkisiin asioihin" perustuva ystävyys on tavattoman pinnallista. Se tapahtuu lähinnä ihmisen omassa mielessä. Tällaiseen "ystävyyteen" uskovat ihmiset voivat pitää ystävinään ketä tahansa, jopa kerran kahdessa vuodessa nähtäviä tutun tuttuja. Todellisesta ystävydyestä näillä ei ole hajuakaan. Todellinen ystävyys on syvällisempää ja konkreettisempaa, yhdessä tekemistä ja jakamista. [/quote] Miten erotat henkisyyden ja syvällisyyden? Itse tarkoitin kommentilla sitä, että ystävyyden juuret ovat näiden kahden ihmisen välisissä keskusteluissa, eikä siinä, että mikä kyseisen ihmisen elämäntilanne on.
[/quote]Eihän elämäntilanteisiin liittyvää ongelma ollut ollut tässä mikään periaatteellinen ongelma vaan käytännöllinen: kaverin elämäntilanne tekee mahdottomaksi käydä niitä syvällisiä ja henkeviä keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymärrän. En mäkään jaksa vakiintuneena kolmen lapsen äitinä kuunnella sinkkuystävän baarireissuja ja panokavereitten arvosteluja.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:41"]
Ymärrän. En mäkään jaksa vakiintuneena kolmen lapsen äitinä kuunnella sinkkuystävän baarireissuja ja panokavereitten arvosteluja.
[/quote]Mielenkiintoinen kaveripiiri sinulla. Kertoo myös sinusta paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:41"]
Ymärrän. En mäkään jaksa vakiintuneena kolmen lapsen äitinä kuunnella sinkkuystävän baarireissuja ja panokavereitten arvosteluja.
[/quote]Mielenkiintoinen kaveripiiri sinulla. Kertoo myös sinusta paljon.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:12"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:08"] No älä sitten ole. Ymmärrän toki vertaistuen samanlaisissa elämäntilanteissa, mutta olen hyvin surullinen ihmisistä, joiden ystävyys toteutuu vain elämäntilanteiden tasolla. Minusta eri elämäntilanteissa olevat ystävät ovat suuri rikkaus! Toki se sisältää ajatuksen siitä, että minua ja ystävääni yhdistää lähtökohtaisesti henkiset asiat eikä lapsien lukumäärä. [/quote]Minusta tuollasiin "henkisiin asioihin" perustuva ystävyys on tavattoman pinnallista. Se tapahtuu lähinnä ihmisen omassa mielessä. Tällaiseen "ystävyyteen" uskovat ihmiset voivat pitää ystävinään ketä tahansa, jopa kerran kahdessa vuodessa nähtäviä tutun tuttuja. Todellisesta ystävydyestä näillä ei ole hajuakaan. Todellinen ystävyys on syvällisempää ja konkreettisempaa, yhdessä tekemistä ja jakamista. [/quote] Miten erotat henkisyyden ja syvällisyyden? Itse tarkoitin kommentilla sitä, että ystävyyden juuret ovat näiden kahden ihmisen välisissä keskusteluissa, eikä siinä, että mikä kyseisen ihmisen elämäntilanne on.
[/quote]Eihän elämäntilanteisiin liittyvää ongelma ollut ollut tässä mikään periaatteellinen ongelma vaan käytännöllinen: kaverin elämäntilanne tekee mahdottomaksi käydä niitä syvällisiä ja henkeviä keskusteluja.
[/quote]
En minä lähtisi nyt ympäristöä syyttämään, jos kaksi aikuista ihmistä ei kykene keskustelemaan elämänsä asioista. Tuossahan on vain tapahtunut se klassinen: kohdataan pikemminkin äitiyden/sinkkuuden tasolla kuin sydämien tasolla. Olen itse ollut lukuisat kerrat yksin viettämässä lapsiperheessä aikaa. Toki lapset pyörivät mukana ja touhuilemme tarvittavat ohella, mutta samalla keskustelemme elämämme asioista ja ihmetyksistä molempien elämäntilannetta kunnioittaen ja arvostaen.
Meillä jokaisella on monia rooleja, kuten äiti, puoliso, ystävä jne. Ystävien kanssa kohdataan ystävinä, puolison kanssa puolisona jne. Ap:n kertomuksessa ystävä on nyt vain ensisijaisesti äiti ja ap on ihmeissään, kun ystävän rooli on kadonnut.
Tavallaan ymmärränkin aloittajaa. Jos kaveri on niin syvällä siinä pelkässä lapsiperhearjessa, ettei pysty enää olemaan mistään muusta kiinnostunut tai puhumaan muusta, niin kyllähän se ystävyys jää yksipuoliseksi. Onko kaveri enää kiinnostuntu esimerkiksi ap:n kuulumisista vai puhuuko pelkästään omien lastensa kuulumisista? Kykeneekö kaveri enää puhumaan vaikka ajankohtaisista asioista joita on tapahtunut vai onko pää täynnä pelkkiä puhjenneita hampaita? Kyllähän se käy ystävyyden päälle, jos oikeasti se keskutelu alkaa pyöriä vain ja ainoastaan toisen osapuolen yhden elämänalueen ympärillä.
Omassa kaveripiirissä on kyllä perheenäitejä ja heille on ollut suorastaan helpottavaa, kun on kavereita joiden kanssa voi keskustella aivan muusta kuin pelkistä lapsista. Totta kai lapsistakin puhutaan, mutta pointti onkin siinä että myös ne lapsettomien menemiset ja kuulumiset ovat yhtä tärkeällä sijalla ja perheellisilläkin on muutakin elämässään kuin ne lapset ja kaikesta muustakin puhutaan. Lapsia käsitttelee keskustelusta ehkä pyöreästi 20-30 %.
Toisaalta sitten jos lapseton ei yhtään ole kiinnostunut toisen elämän arjesta, eikä siitä saisi puhua vaan oletetaan että elämänsisältö olisi jotain pelkkiä baarireissujen muistelemista, niin eihän siitäkään mitään tule.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:58"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:39"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:19"] [quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:12"][quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 11:08"] No älä sitten ole. Ymmärrän toki vertaistuen samanlaisissa elämäntilanteissa, mutta olen hyvin surullinen ihmisistä, joiden ystävyys toteutuu vain elämäntilanteiden tasolla. Minusta eri elämäntilanteissa olevat ystävät ovat suuri rikkaus! Toki se sisältää ajatuksen siitä, että minua ja ystävääni yhdistää lähtökohtaisesti henkiset asiat eikä lapsien lukumäärä. [/quote]Minusta tuollasiin "henkisiin asioihin" perustuva ystävyys on tavattoman pinnallista. Se tapahtuu lähinnä ihmisen omassa mielessä. Tällaiseen "ystävyyteen" uskovat ihmiset voivat pitää ystävinään ketä tahansa, jopa kerran kahdessa vuodessa nähtäviä tutun tuttuja. Todellisesta ystävydyestä näillä ei ole hajuakaan. Todellinen ystävyys on syvällisempää ja konkreettisempaa, yhdessä tekemistä ja jakamista. [/quote] Miten erotat henkisyyden ja syvällisyyden? Itse tarkoitin kommentilla sitä, että ystävyyden juuret ovat näiden kahden ihmisen välisissä keskusteluissa, eikä siinä, että mikä kyseisen ihmisen elämäntilanne on. [/quote]Eihän elämäntilanteisiin liittyvää ongelma ollut ollut tässä mikään periaatteellinen ongelma vaan käytännöllinen: kaverin elämäntilanne tekee mahdottomaksi käydä niitä syvällisiä ja henkeviä keskusteluja. [/quote] En minä lähtisi nyt ympäristöä syyttämään, jos kaksi aikuista ihmistä ei kykene keskustelemaan elämänsä asioista. Tuossahan on vain tapahtunut se klassinen: kohdataan pikemminkin äitiyden/sinkkuuden tasolla kuin sydämien tasolla. Olen itse ollut lukuisat kerrat yksin viettämässä lapsiperheessä aikaa. Toki lapset pyörivät mukana ja touhuilemme tarvittavat ohella, mutta samalla keskustelemme elämämme asioista ja ihmetyksistä molempien elämäntilannetta kunnioittaen ja arvostaen. Meillä jokaisella on monia rooleja, kuten äiti, puoliso, ystävä jne. Ystävien kanssa kohdataan ystävinä, puolison kanssa puolisona jne. Ap:n kertomuksessa ystävä on nyt vain ensisijaisesti äiti ja ap on ihmeissään, kun ystävän rooli on kadonnut.
[/quote]Minä en ainakaan pysty keskustelemaan, jos kolme lasta roikkuu koko ajan toisen jaloissa. Ei tuollaisessa hullunmyllyssä tapaamisesta tule yhtään mitään.
On ihan normaalia, että elämäntilanteiden muuttuessa myös ystäväpiiri muuttuu. Aina joku ystävyys on pysyvää, mutta iso osa kaveruuksista perustuu samaan elämäntilanteeseen - ollaan samalla luokalla, samassa koulussa, samassa osakunnassa, opiskellaan samaa alaa, ollaan samassa työpaikassa, on saman ikäiset lapset, harrastetaan samassa joukkueessa jne.
Ihmiset myös muuttuvat elämäntilanteiden myötä. Perheen perustaminen voi muuttaa ihmistä niin, että kiinnostukset ja arvot on erilaiset kuin ennen ja sitäkin kautta joku ystävyys voi jäädä. Sitten vielä tuo, että kolmen lapsen äiti ei välttämättä pysty lähtemään joka viikko kaupungille (eikä ehkä haluakaan) ja toisaalta lapseton ei jaksa sitä, että koko ajan syötetään lasta tai komennetaan tai juostaan sen perässä tai vaihdetaan vaippaa. Eikä tarviikaan. Kumpikin elää omanlaistansa elämää. Ei muakaan kiinnosta hevoset enkä jaksa mennä tallille roikkumaan vain siksi, että ystäväni elämä on siellä ja hän ei halua tehdä muuta kuin hoitaa hevosia ja luoda lantaa ja ratsastaa.
Joskus yhteydenpito voi tauon jälkeen taas lisääntyä, kun vaikka se lapsetonkin saa lapsen tai toisen lapset kasvaa isommiksi tai tilanne muuten taas muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 12:17"]
Ei muakaan kiinnosta hevoset enkä jaksa mennä tallille roikkumaan vain siksi, että ystäväni elämä on siellä ja hän ei halua tehdä muuta kuin hoitaa hevosia ja luoda lantaa ja ratsastaa.
[/quote]Hyvä vertaus. Tältä minusta juuri tuntuu joiden äitiytyneiden kavereideni seurassa.
Näin siinä käy, jos vanhemmalla ei ole ollenkaan halua jatkaa ystävyyttä. Onneksi kaikki eivät ole tuollaisia.