Lue keskustelun säännöt.
Syöpä, mitä tää tarkoittaa?
02.10.2015 |
Anoppi kiidätettiin toissayönä sairaalaan kun oli naapurin ovelle mennyt jahtaamaan avaruusaluksia.
Mies lähti sairaalaan deliriumepäilyt mielessä ja ristikot silmälaseineen viemisinä kainalossa, mutta paikalle saavuttua naamalle läimästiin tieto syöpä eikä toivoa selviämisestä, äitinsä oli eristettynä teholla eikä herännyt vierailuaikana lainkaan. Mies oli niin järkyttynyt ettei tajunnut, muistanut, kuullut puoliakaan mitä hälle selitettiin asiasta joten olisko kellään tietoa mitä tää nyt oikeesti tarkoittaa?
Anoppi siis letkuissa, keuhkot täynnä nestettä, maksa laajentunut ja sieltä röntgenillä löydetty etäpesäkkeitä, viipalekuvaan ei vielä ole päässyt koska vesi keuhkoissa tukehduttaisi vaaka-asennossa, eli odottavat että nesteet saadaan pois jotta koko totuus valkenee. Rinnassa ja kainalossa silmin nähtäviä patteja ja oli sanottu että rouva ei ole voinut olla tätä huomaamatta aiemmin.
Omituiseksi tämän tekee se että sama ihminen oli sairaalassa hengenahdistusten vuoksi jo n. 1,5kk sitten, vuosi sitten myös sairaalakeikka jolloin oli myös sekavassa tilassa lyyhistynyt pihamaalle ja ilmeisesti sama naapuri kuin nyt soittanut lanssin.
Tässä välissä hällä ilmeisesti havaittu myös keuhkoputken tulehduksia pari.
Tuntuu epätodelliselta, onko sillä koko ajan ollut tuo syöpä, miksei sitä ole huomattu, vai onko sairaalahenkilökunnalla vaitiolovelvollisuus jos kielletään kertomasta, miten he sitten nyt saisivat siitä kertoa, onko tilanne tosiaan näillä spekseillä sellainen ettei hoidotkaan enää auta?
Ettehän te tiedä, eikä kukaan tiedä mitä sieltä viipalekuvasta tulee löytymään.
Pakko vaan odottaa, mutta jos joku olisi läpikäynyt samaa lähipiirissään ottaisin neuvoja vastaan vaikkapa siitäkin miten suhtautua asiaan puolisona, tuntuu etten tiedä asiasta mitään ja sanon hölmöjä asioita kun en ymmärrä. Ehkä pitäis vaan olla hiljaa?
Kommentit (10)
Kuulostaa siltä, että syöpä on lähettänyt etäispesäkkeitä, eli levinnyt laajasti kuvauksestasi päätellen. Jos on ollut sekavuuden vuoksi sairaalassa, niin ehkäpä ei ole osattu epäillä syöpää, varsinkin jos iäkkäämmästä henkilöstä on kyse? Syöpä todennetaan yleensä laboratorio tai kuvantamismenetelmien kautta, eli jos ei ole otettu verikokeita tai kuvattu, niin eipä sitä syöpää muuten löydetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti todella vaikea tilanne käsitellä näin yhtäkkisesti, täysin normaalia että on epätodellinen olo.
Syövät ovat niin pirullisen arvaamattomia, voivat olla esim remissio (oireettomassa) vaiheessa ja sitten hyökkiä aggressiivisesti takaisin kehoon.
Voivat myös ilmaantua aika yllättäen kehoon, juuri siksi on syytä tarkastella ja opetella tuntemaan sitä omaa kehoaan esim naisilla juuri rinnat ja kainalot on hyvä opetella tutkimaan ja HETI mennä tutkimuksiin jos jokin kohta arveluttaa.
Hyvä asia tilanteessa on se, että hän (anoppi,syöpäpotilas) on nyt ammattitaitoisen hoidon ympäröimänä ja saa esimerkiksi kunnon kipulääkitystä.
Voi olla että edellisellä kerralla ei ole osattu etsiä niitä silminnähtäviä patteja? Jos on keskitytty vain siihen hengenahdistukseen?
Olen ollut läheisenä samassa tilanteessa eli yks kaks tulee todella pahoja uutisia.
Sinun kannattaa ottaa nyt arki haltuun. Eli kotihommat, mahdolliset lapset ja lemmikkieläimet. Ole kiltti miehellesi eli tarkoitan jos tavallisesti tulee sanottua kengistä keskellä eteistä niin älä sano. Ne on niin pieniä juttuja tämän äidin uutisen rinnalla.
Miehesi saattaa reagoida tekemällä hirmuisesti töitä/liikkumalla paljon/tutkimalla eri asioita syövästä esim. lukemalla nettiä tai jotain muuta.
Olisi varmasti hyvä että miehesi kävisi paljon äitinsä luona. Kysy haluaako hän sinut mukaan. Jos teillä on lapsia kannattaa miettiä että onko heidän ikäisilleen teho-osasto sopiva paikka vai menisivätkö he hoitoon siksi aikaa kun olette siellä?
Onko miehelläsi sisaruksia? Heitä ehkä kutusisin kylään jotta saisivat sisarusten kesken puhua asiasta.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 08:42"]
Voi olla että edellisellä kerralla ei ole osattu etsiä niitä silminnähtäviä patteja? Jos on keskitytty vain siihen hengenahdistukseen?
Olen ollut läheisenä samassa tilanteessa eli yks kaks tulee todella pahoja uutisia.
Sinun kannattaa ottaa nyt arki haltuun. Eli kotihommat, mahdolliset lapset ja lemmikkieläimet. Ole kiltti miehellesi eli tarkoitan jos tavallisesti tulee sanottua kengistä keskellä eteistä niin älä sano. Ne on niin pieniä juttuja tämän äidin uutisen rinnalla.
Miehesi saattaa reagoida tekemällä hirmuisesti töitä/liikkumalla paljon/tutkimalla eri asioita syövästä esim. lukemalla nettiä tai jotain muuta.
Olisi varmasti hyvä että miehesi kävisi paljon äitinsä luona. Kysy haluaako hän sinut mukaan. Jos teillä on lapsia kannattaa miettiä että onko heidän ikäisilleen teho-osasto sopiva paikka vai menisivätkö he hoitoon siksi aikaa kun olette siellä?
Onko miehelläsi sisaruksia? Heitä ehkä kutusisin kylään jotta saisivat sisarusten kesken puhua asiasta.
[/quote]
Miehellä ei ole sisaruksia, miehen isä kuoli syöpään myös vajaa 10 vuotta sitten. Mies ei etsi tietoa netistä missään nimessä, on täysin vastaan tälläisiä omia tutkimuksia, joita taas itse tuppaan tehdä kovinkin.
Mies on siis jo toisen vanhempansa saattanut viimeiselle matkalle saman sairauden viedessä ja nyt vaan totesi että voi vittu mikä rumba taas edessä. Itse en taas tiedä syövästä käytännössä yhtään mitään, enkä muutankaan läheisen menettämisestä. Itsellä kaikki vielä mummoista lähtien elossa, tuntuu sillä lailla omituiselta tilanteelta kun tuntuu että pitäisi osata toimia oikein.
Haluaisin mennä mukaan kyllä katsomaan, mutten toistaiseksi ole vielä koittanut ängetä, nyt ovat sairaan sisarukset ja mieheni vasta käyneet, että josko viikonloppuna uskaltaisi. En vaan tiedä pääseekö sinne muut edes kun on tosiaan eristyksissä, saanut ilmeisesti sairaalabakteerin myös ja on pukeuduttava suojapukuun katsomaan mennessä.
Huhhuh, ihan käsittämätöntä. Koitan nyt olla suht normaali, mies ei mielellään asioista puhu ja tuntuu että välillä koittaa unohtaa hetkeksi ajattelemalla jotain muuta, eilen esim katsottiin peliä, vaikka se kummalliselta tuntuikin.
Osaako joku sanoa miten vastaavissa tapauksissa ihmismieli toimii, tuntuu ettei miehellä ainakaan vielä ole kieltämisvaihe päällä? Oisko vasta iskemässä tajuntaan, sit varmaan tulee kiukku ja lopulta se luovuttaminen ja asian kanssa sinuiksi tuleminen?
Miehellä kesti vuosia päästä yli isänsä poismenosta niin kamalalla tavalla (keuhkosyöpä) nyt pitäis jotenkin osata edes tukea oikein.
AP
Linkkaan tähän kriisin vaiheet. Tällä tavoin ihmismieli toimii mutta toki jokainen on yksilö. Voit lukea tätä niin että mitä miehessäsi tapahtuu ja toisaalta mitä sinussa tapahtuu.
https://www.tukinet.net/aineisto/aineisto_tiedot.tmpl?id=621
Itselläni lähti vuoden sisällä 3 isovanhempaa. Siinä ei ehtinyt edellisen poismenoa hyväksyä kun jo seuraava oli sairaalassa loppusuoralla. Kamalaa hullunmyllyä koko vuosi. He myös olivat ensimmäiset läheiset ihmiset jotka lähtivät.
Uskon että miehesi käy läpi paljon isänsä menetystä tässä samalla. Eli ne samat tunteet ja pelot alkavat pikkuhiljaa hiipimään tajuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että syöpä on levinnyt aivoihin, siksi tuo sekavuus. Osa miehesi surua on myös pelkoa. Kun syöpä on isällä ja nyt äidillä, hän suree jo omaa kohtaloaan.
Läheiseni isällä todettiin keväällä eturauhassyöpä ja sitä hoidettiin. Ei pidetty pahana. Viipakekuva koko kropasta otettiin ja paljon muita tutkimuksia.
Kaiken luultiin olevan hyvin hoidossa, kunnes parin kuukauden päästä löytyi kotoaan kuolleena. Kuolinsyy paksusuolensyöpä, jota ei oltu havaittu. Sen sijaan eturauhassyöpää EI OLLUT ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 09:33"]Luulen, että syöpä on levinnyt aivoihin, siksi tuo sekavuus. Osa miehesi surua on myös pelkoa. Kun syöpä on isällä ja nyt äidillä, hän suree jo omaa kohtaloaan.
[/quote]
Mä luulen kanssa että on levinnyt keskushermostoon/aivoihin. Mun anopilla kun syöpä levisi aivoihin niin meni sekaisin. Oli edellisenä päivänä voinut ihan hyvin, käynyt kävelemässä lenkinkin. Sitten olikin seuraavana päivänä pyörtynyt kotona ja muuttunut uneliaaksi. Lähimuisti meni hetkessä ja puhekyky seuraavaksi. Eli 10 päivää tuosta ennen kuin kuoli. Anopilla oli imusolmukesyöpä jossa hoidoista ei ollut apua. Kaksi vuotta meni kaiken kaikkiaan diagnoosista hautaan. Sytoja ja sädehoitoja sai kyllä mutta ei tosiaan auttaneet.
Ihan tyhmää täällä mitään diagnooseja jaella, mutta rinnoissa ja kainaloissa olevat "patit" viittaisivat kyllä levinneeseen rintasyöpään. Mutta kuten kirjoitettu, ei me voida tietää. Kaikenkaikkiaan kummalliselta kuulostaa, eristykset sun muut? No päivän päätyttyä olette varmasti paljon viisaampia?
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 09:43"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2015 klo 09:33"]Luulen, että syöpä on levinnyt aivoihin, siksi tuo sekavuus. Osa miehesi surua on myös pelkoa. Kun syöpä on isällä ja nyt äidillä, hän suree jo omaa kohtaloaan. [/quote] Mä luulen kanssa että on levinnyt keskushermostoon/aivoihin. Mun anopilla kun syöpä levisi aivoihin niin meni sekaisin. Oli edellisenä päivänä voinut ihan hyvin, käynyt kävelemässä lenkinkin. Sitten olikin seuraavana päivänä pyörtynyt kotona ja muuttunut uneliaaksi. Lähimuisti meni hetkessä ja puhekyky seuraavaksi. Eli 10 päivää tuosta ennen kuin kuoli. Anopilla oli imusolmukesyöpä jossa hoidoista ei ollut apua. Kaksi vuotta meni kaiken kaikkiaan diagnoosista hautaan. Sytoja ja sädehoitoja sai kyllä mutta ei tosiaan auttaneet.
[/quote]
Ihan käsittämätöntä kyllä, tuntuu niin kummalliselta miten ihan yht äkkiä voi käydä näin.
Kyllä tuo sekavuus toi itsellekin mieleen että näinköhän on aivoissakin jo, sen jälkeen alkoi tulla mieleen vatsakivuat ja selkäkivut joista on joskus ohimennen maininnut. Nyt kun alkaa laskea kaikkea yhteen, alkaa näyttää siltä että syöpä on mahdollisesti jo ihan joka paikassa. Tuntuu kummalta kun miehelle ei jää enää ketään, ja itsellä kaikki vielä mummoista lähtien jäljellä. Jotenkin vaan kummaa.
Kiitos tuosta traumaattisen kriisin vaiheet linkistä, tuollaista juuri kaipasin, auttaa jotenkin tulkitsemaan. Pelottaa kyllä että miten tässä käy että kuinka tuo mies kestää tän päivän uutiset. Mitä sitten lienevätkään. Jos jollain lisää ajatuksia, kokemuksia tms niin lukisin mielellään.
AP