MÄ HALUAN SEN MIEHEN!!!

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:14"]

Ei tästä vaan tule mitään, en mä pysty unohtamaan sitä. Mä haluan niin paljon olla sen lähellä ja pitää sitä hyvänä. Joka kerta kun nähdään, mä vaan sulan. Se on niin niin niin ihana.

Mikähän helvetinmoinen sotku tästäkin tulee...

[/quote]

Sotkun määrän ja laadun päätät sinä. Jätä rauhaan niin ei tule sotkua ollenkaan.

Mies 77

[/quote]

No nyt on nähty päivä, kun olen Miess 77:n kanssa kerrankin samaa mieltä! =D

Nainen 77

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 11:14"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 11:12"][quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:56"] [quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:14"] Ei tästä vaan tule mitään, en mä pysty unohtamaan sitä. Mä haluan niin paljon olla sen lähellä ja pitää sitä hyvänä. Joka kerta kun nähdään, mä vaan sulan. Se on niin niin niin ihana. Mikähän helvetinmoinen sotku tästäkin tulee... [/quote] Sotkun määrän ja laadun päätät sinä. Jätä rauhaan niin ei tule sotkua ollenkaan. Mies 77 [/quote] Aivan. Tiedän tämän. Sen sotkun takia mitään ei ole tapahtunut, mutta tää tilanne vaan jatkuu ja jatkuu viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Mietin vaan kuinka järjettömän kauan tätä täytyy kestää, kun pahemmaksi tuntuu vain menevän. Miten tästä pääsee ulos, vai kannattaako sitä edes yrittää? Pitäisikö vaan luovuttaa ja tosiaan erota? Olen usein elämässäni toivonut, että olisi joku auttava numero, joku Jumalan kuuma linja, jonne saisi soittaa ja josta saisi aina oikean ratkaisun. Voisi olla aika kalliskin, ei haittaisi. Mulla on vaan tää av. ap [/quote] miehesi ansaitsee paremman! Eli eroa ja äkkiä!

[/quote]

Joo, ihan samaa mieltä.

ap

Se 40 vuotta (jos tarkoitit ikää eikä aikaa tästä 40 vuoden päähän) nyt ei ole niin kaukana, eli jos menisi sillä ohi niin olisin onnellinen.

Omatunto tässä pistelee oikeastaan vain lasten vuoksi. Minä olen heidät tähän maailmaan halunnut ja saattanut, minun kuuluu pitää heistä huolta. Lasten puolesta tiedän, mikä on oikein. Kuinka pitkälle se lasten hankkimisen sitten kuuluu omaa elämää kahlita, se on toinen juttu.

ap

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:14"]

Ei tästä vaan tule mitään, en mä pysty unohtamaan sitä. Mä haluan niin paljon olla sen lähellä ja pitää sitä hyvänä. Joka kerta kun nähdään, mä vaan sulan. Se on niin niin niin ihana.

Mikähän helvetinmoinen sotku tästäkin tulee...

[/quote]

Sotkun määrän ja laadun päätät sinä. Jätä rauhaan niin ei tule sotkua ollenkaan.

Mies 77

[/quote]

No nyt on nähty päivä, kun olen Miess 77:n kanssa kerrankin samaa mieltä! =D

Nainen 77

[/quote]

Aika hieno tunne! Meistä tulee vielä tällämenolla kaverit! ;)

Mies 77

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:56"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2015 klo 10:14"]

Ei tästä vaan tule mitään, en mä pysty unohtamaan sitä. Mä haluan niin paljon olla sen lähellä ja pitää sitä hyvänä. Joka kerta kun nähdään, mä vaan sulan. Se on niin niin niin ihana.

Mikähän helvetinmoinen sotku tästäkin tulee...

[/quote]

Sotkun määrän ja laadun päätät sinä. Jätä rauhaan niin ei tule sotkua ollenkaan.

Mies 77

[/quote]

Aivan. Tiedän tämän. Sen sotkun takia mitään ei ole tapahtunut, mutta tää tilanne vaan jatkuu ja jatkuu viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Mietin vaan kuinka järjettömän kauan tätä täytyy kestää, kun pahemmaksi tuntuu vain menevän. Miten tästä pääsee ulos, vai kannattaako sitä edes yrittää? Pitäisikö vaan luovuttaa ja tosiaan erota?

Olen usein elämässäni toivonut, että olisi joku auttava numero, joku Jumalan kuuma linja, jonne saisi soittaa ja josta saisi aina oikean ratkaisun. Voisi olla aika kalliskin, ei haittaisi.

Mulla on vaan tää av.

ap

[/quote]

Omatunto kertoo aika usein oikean ratkaisun. Siinä on vain ongelma että monet eivät pidä omantunnon ratkaisuista ja jättävät sentähden kuulematta. Kyllä se ohi menee, 40 vuotta noin aluksi ja ei puristele läheskään niin paljoa. Väärät valinnat ja toisten liittojen rikkomiset tai varattujen kanssa sähläämiset, sydänten särkemiset ei välttämättä unohdu siinäkään ajassa. Ei ainakaan siltä vahingon kärsineeltä osapuolelta. Sinulta voi unohtua jos paadutat omantuntosi riittävästi. Sä tiedät kyllä mikä on oikein! Suurinta pelkuruutta mitä on olemassa on se että tietää mikä on oikein mutta ei tee sitä...

Mies 77