Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistuneisuushäiriöiset: Miten pärjäätte tällä hetkellä (tämä maailmantilanne)
08.04.2022 |
Ja kysymys on suoraan ahdistuneisuudesta muutenkin kärsiville, en ole trolli ja toivon asiallista keskustelua.
Eli ahdistuneisuudesta kärsivät ja helposti ahdistuvat oletteko kokeneet tämän sodan, siitä uutisoinnin ja keskustelun Suomen muuttuneesta turvallisuustilanteesta pahentavan ahdistuneisuuttanne?
Itselläni muutenkin kuormittavan talven jälkeen ahdistus on pahentunut rankasti sodan alkamisen jälkeen. Perusahdistus on jatkuvana päällä (mieli askartelee koko ajan asian kanssa) ja sitten tulee välillä lähes paniikinomaisia oloja, kuten nyt (sydän hakkaa, kädet kylmänhikiset, tiheä hengitys, todella ahdistunut mieliala) Ahdistus paheni selvästi vielä kun Venäjän tekemät hirveät sotarikokset ja julmuudet siviilejä kohtaan paljastuivat. Jotenkin vain tuntuu, ettei mieli pysty käsittelemään niitä kun menee niin yli nuo kauheat teot.
Nyt vain olen päivä päivältä ahdistuneempi ja tuntuu, etten pysty hallitsemaan sitä. Koko ajan mietin vain, että pitäisikö jo siirtyä jonnekin turvallisempaan paikkaan vai pystynkö elämään ahdistukseni kanssa täällä.
Ei ole leikin, eikä naurun asia. Oikeasti olen huolissani.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus vaihtelee minulla. Nyt aloin setvimään kotiani ja tein pienen ”varmuusvaraston”: kuivaruokaa vähän enemmän, vettä, lääkkeitä, ostin latausakun puhelimelle ja patteriradion. Tämä konkreettinen toiminta vähän auttoi. Lahjoitan tavaroita kierrätykseen. Kun koti on selkeämpi, se jotenkin heijastuu mieleen. Kannattaa myös lähteä kotoa vaikka johonkin harrastukseen tai pienelle reissulle niin saa muuta ajateltavaa. Minunkin tulee seurattua liikaa uutisia. Yritän ajatella myötätuntoisesti että sekin on normaalia. Minua ahdistaa kun ei tiedä mitä sotatilanteessa pitäisi tehdä. Ja myös se että minulla on poikia jotka joutuisivat sotimaan. Läheiset eivät juuri puhu tästä sotapelosta. Voi olla, että joillekin kieltäminen tai välttely on helpompi tie ja väheksytään (ainakin netissä) meitä ahdistuvia, koska ei haluta nähdä sitä heikkoutta ja pelkoa jota pinnan alla myös heillä voi olla.
Tässä oli hirmu hyviä asioita ja vinkkejä. Kiitos niistä ♥️ Itsekin olen yrittänyt nyt suunnata ahdistustani ihan konkreettiseen tekemiseen siinä kylläkin vielä aika huonosti onnistuen, kun jumitan vain enimmäkseen paikoillani ja seuraan liikaa noita uutisia. Ja yleensäkin jumitan liikaa kotona. Huomaan, että jos olen jossain ihmisten parissa ja juttelen muiden kanssa niin olo on parempi. Tulee tunne, että me kaikki ihmiset olemme saman asian äärellä. Minullakin läheiset eivät paljon puhu asiasta ja vaikka olisivatkin ahdistuneita niin pystyvät paremmin peittämään sitä ja heillä toimintakyky pysyy paljon normaalimpana. Itsekin yritän vähän esittää vahvempaa, kuin olen, etten näytä kaikkea ahdistusta, mutta tavallaan se pahentaa, kun yrittää pitää sen omana tietonaan tai salata sitä. Jaksamista sinulle ja laitan ”muistiin” nuo kirjoittamasi asiat ♥️
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samalla tavalla kuin aiemmin. Omassa elämässä on riittävästi vatvomista. En seuraa uutisia liian tiheästi, ettei ahdistus pahene. Enemmän kyllä tunnen surua ja masentuneisuutta siitä, millaisessa jamassa maailma on.
Alue: Aihe vapaa
Sen huomaa siitä mitä ajattelee ensimmäisenä herättyä että onko liikaa stressiä jostakin.