Ahdistuneisuushäiriöiset: Miten pärjäätte tällä hetkellä (tämä maailmantilanne)
Ja kysymys on suoraan ahdistuneisuudesta muutenkin kärsiville, en ole trolli ja toivon asiallista keskustelua.
Eli ahdistuneisuudesta kärsivät ja helposti ahdistuvat oletteko kokeneet tämän sodan, siitä uutisoinnin ja keskustelun Suomen muuttuneesta turvallisuustilanteesta pahentavan ahdistuneisuuttanne?
Itselläni muutenkin kuormittavan talven jälkeen ahdistus on pahentunut rankasti sodan alkamisen jälkeen. Perusahdistus on jatkuvana päällä (mieli askartelee koko ajan asian kanssa) ja sitten tulee välillä lähes paniikinomaisia oloja, kuten nyt (sydän hakkaa, kädet kylmänhikiset, tiheä hengitys, todella ahdistunut mieliala) Ahdistus paheni selvästi vielä kun Venäjän tekemät hirveät sotarikokset ja julmuudet siviilejä kohtaan paljastuivat. Jotenkin vain tuntuu, ettei mieli pysty käsittelemään niitä kun menee niin yli nuo kauheat teot.
Nyt vain olen päivä päivältä ahdistuneempi ja tuntuu, etten pysty hallitsemaan sitä. Koko ajan mietin vain, että pitäisikö jo siirtyä jonnekin turvallisempaan paikkaan vai pystynkö elämään ahdistukseni kanssa täällä.
Ei ole leikin, eikä naurun asia. Oikeasti olen huolissani.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Pakko säännöstellä uutisvirtaa. Sen kyllä huomaa kun saturaatiopiste on saavutettu, sitten vaan uutiset pois silmistä niin kauaksi aikaa kun tuntuu että jaksaa taas.
Sitten ihan perus ahdistuksenhallintamenetelmiä. Syvään hengittely, kylmäaltistus, mindfullnessia. Ja sitten tekee joka päivä jotain iloa aiheuttavaa.Tsemppiä!
Kiitos vastauksesta ja tsemppiä myös sinulle ♥️
-Ap
Parannuskeino: Älä lue uutisia, jos ei pää kestä.
Kummallista kyllä, oma ahdistuneisuushäiriöni on ollut siedettävämpi kun tuli ensin korona ja tämä sota. Ikään kuin tavalliset ihmiset olisivat joutuneet minun maailmaani, ja en ole enää niin yksin. Itseasiassa korona tai sota ei minua ahdista.
Ennen kävin päivittäin Iltasanomien ja Iltalehden sivuilla. Olen lopettanut kyseisillä sivuilla käynnin. En jaksa enää sitä mustapohjaista etusivua, joka lähtee latautumaan, kun yrittää mennä lukemaan juttuja.
En myöskään seuraa enää uutisia tv:stä. On pakko suojella omaa jaksamista edes jotenkin.
Myönnän, että olen kyllä liikaa kiinni uutisissa eli teen varmaan virheen, kun tarkkailen koko ajan, että mitä tapahtuu. Luin eräältä mielenterveyssivulta, että sekin on eräs keino yrittää hallita ahdistusta, että yrittää kontrolloida tilannetta pysymällä koko ajan perillä siitä, mitä tapahtuu. Se ei tietysti ole mahdollista ja pahentaa vain ahdistusta. Tuntuu, että uutisointi sodasta ja arvuuttelut Suomen tilanteesta kiihtyy päivä päivältä, mikä tietysti on ihan luonnollista, kun tapahtuu. Eihän se uutisten vika ole jos minä ahdistun niistä.
-Ap
Yleistynyt ahdistus itsellä, alussa sota ahdisti enemmän, kun luin liikaa uutisia. Nyt luen vain lähinnä otsikot ja satunnaisesti koko uutisen. Mitään videopätkiä en katso.
Olen yrittänyt keskittyä mieltä kohottaviin asioihin, ajatusten keskittämiseen niihin (harrastukset) sekä omaan hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kyllä, oma ahdistuneisuushäiriöni on ollut siedettävämpi kun tuli ensin korona ja tämä sota. Ikään kuin tavalliset ihmiset olisivat joutuneet minun maailmaani, ja en ole enää niin yksin. Itseasiassa korona tai sota ei minua ahdista.
Jotenkin vilpittömästi kiva kuulla, että sinulla on kääntynyt noin päin. Kaikkea hyvää sinulle! ♥️
Ahdistaa ja paljon. Tieto siitä, että sotatilassa ei pääse maasta työvelvollisuuden takia pois, aiheuttaa tosi hirveää ahdistusta.
Huonosti. Painajaisia, pelkotiloja, haluja satuttaa itseäni (viiltelin jo ja haavat ei mene umpeen), paniikkikohtauksia, ruokahaluttomuutta…
Osa ahdistuksesta tosin liittyy rankkaan terapiaan ja siellä käsiteltäviin traumoihin.
Olo on paska. Tsemppiä teille muille ❤️
Joku ammatilainen sanoi että nyt on kaikki ihan hyvin, kyllä me sitten pystytään reagoimaan jos jotain sattuu. Eli ei nyt etukäteen olla sodan uhreja ☺
Vierailija kirjoitti:
Kummallista kyllä, oma ahdistuneisuushäiriöni on ollut siedettävämpi kun tuli ensin korona ja tämä sota. Ikään kuin tavalliset ihmiset olisivat joutuneet minun maailmaani, ja en ole enää niin yksin. Itseasiassa korona tai sota ei minua ahdista.
Sama kokemu. Minuakaan ei sota tai korona ahdista. Nyt muut tietävät, millaista minulla on aina ollut.
Traumatausta: kuoleman uhkaan totuin viimeistään viisivuotiaasta alkaen.
Odotan sodan alkamista innolla. Saa ainakin jotain tekemistä tähän tylsään elämään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kävin päivittäin Iltasanomien ja Iltalehden sivuilla. Olen lopettanut kyseisillä sivuilla käynnin. En jaksa enää sitä mustapohjaista etusivua, joka lähtee latautumaan, kun yrittää mennä lukemaan juttuja.
En myöskään seuraa enää uutisia tv:stä. On pakko suojella omaa jaksamista edes jotenkin.
Tuli tuosta mieleen, että minulla tuntuu juuri lisäävän ahdistusta ne synkän mustalle pohjalle latautuvat ”kauhu-uutiset”, jotka on korostettu punaisella värillä. Minun pitäisi saada hallintaan niiden uutisten jatkuvaa tarkkailua tai ainakin vähentää sitä. Tv-uutisia en katso ollenkaan, mutta niitä en ole katsonut muutenkaan moneen vuoteen, enkä muutenkaan telkkua. Kiitos vastauksesta ja voimia sinulle! ♥️
-Ap
Yksi vinkki on myös että pysyt kaukana myös tästä palstasta. Jotkut täällä puhuvat että Venäjä on pian hyökkäämässä tänne ja pelottelevat että kannattaa lähteä pian pakoon. Uutiset ja tämä palsta on myrkkyä ahdistukselle. Itseänikin ahdistaa jo ihan tarpeeksi kun kaikkea tätä negatiivisuutta ja pelotteluja ei vaan pääse melkein pakoon.
Vierailija kirjoitti:
AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA
Pysy sinä poissa, jos ei ketjun aihe tunnu omalle
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ja paljon. Tieto siitä, että sotatilassa ei pääse maasta työvelvollisuuden takia pois, aiheuttaa tosi hirveää ahdistusta.
Ymmärrän täysin. Itsellänikin sanottakoon, että hyvinkin epävarmaa, että pääsisikö pois ja kyllä se tekee ihan hirveän olon. Ihan, kuin olisi vankina. Lisää tosi paljon ahdistusta ja sen kanssa eläminen sitten päivästä toiseen on tosi raskasta. Paljon voimia ♥️
Ahdistus vaihtelee minulla. Nyt aloin setvimään kotiani ja tein pienen ”varmuusvaraston”: kuivaruokaa vähän enemmän, vettä, lääkkeitä, ostin latausakun puhelimelle ja patteriradion. Tämä konkreettinen toiminta vähän auttoi. Lahjoitan tavaroita kierrätykseen. Kun koti on selkeämpi, se jotenkin heijastuu mieleen. Kannattaa myös lähteä kotoa vaikka johonkin harrastukseen tai pienelle reissulle niin saa muuta ajateltavaa. Minunkin tulee seurattua liikaa uutisia. Yritän ajatella myötätuntoisesti että sekin on normaalia. Minua ahdistaa kun ei tiedä mitä sotatilanteessa pitäisi tehdä. Ja myös se että minulla on poikia jotka joutuisivat sotimaan. Läheiset eivät juuri puhu tästä sotapelosta. Voi olla, että joillekin kieltäminen tai välttely on helpompi tie ja väheksytään (ainakin netissä) meitä ahdistuvia, koska ei haluta nähdä sitä heikkoutta ja pelkoa jota pinnan alla myös heillä voi olla.
Pakko säännöstellä uutisvirtaa. Sen kyllä huomaa kun saturaatiopiste on saavutettu, sitten vaan uutiset pois silmistä niin kauaksi aikaa kun tuntuu että jaksaa taas.
Sitten ihan perus ahdistuksenhallintamenetelmiä. Syvään hengittely, kylmäaltistus, mindfullnessia. Ja sitten tekee joka päivä jotain iloa aiheuttavaa.
Tsemppiä!