Missä vaiheessa tapailunne muuttui seurusteluksi?

Noin kuukauden kuluttua tapaamisesta mieheni ehdotti, että alettaisi seurustella. Sen jälkeen esim. tavattiin toistemme vanhemmat.

Ja ei todellakaan voi olettaa seurustelevansa, jos mitään ei ole sovittu! Minulle joskus nuorena kävi pitkittyneen kesäromanssin kanssa niin, että hän oli puhunut yhteisille tuttaville että seurustelemme. Mitään sellaista ei todellakaan oltu sovittu, ja mies ei kaikilta osin myöskään niin käyttäytynyt. Ei ollut ihan vakava suhde -materiaalia muutenkaan.

Meillä reilu kuukausi ensi tapaamisesta. Tavattiin ensimmäisen kerran sattumalta (ei treffit), ja heti syttyi kipinä :) ei tosin sitten nähty kolmeen viikkoon, kunnes tavattiin ohimennen, ja seuraavalla viikolla mentiin "treffeille" (oltiin menossa samaan tapahtumaan erikseen, ja mentiinkin sitten yhdessä.) Mulla kesti aika kauan vielä tonkin jälkeen tottua ajatukseen, että nyt me seurustellaan, vaikka oltiin alusta asti vain toistemme kanssa. Jälkeenpäin otin asian puheeksi neljä kuukautta tapaamisesta, koska ajattelin, että asiasta voisin puhua ihan että tietää mihin suuntaan suhde menossa, jolloin mieskin sanoi mieltäneensä meidät pariksi jo melko alusta asti :) en tiedä millanen tilanne Ap:llä, mutta tapaile ensin rauhassa ja ota sitten puheeksi jos pidät sitä tarpeellisena, kyllähän toisesta yleensä huomaa onko mielessä seurustelu vai satunnainen tapailu.

Me emme seurustelleet lainkaan. Olimme olleet jo muutaman vuoden työtovereita. Kun tajusimme tilanteen, että kohta kumpikin olisi yksin, muutimme yhteen samantien. Tunsimme hyvin toisemme ja luotimme, että elämä kantaa, ei kyllä erityisemmin harkittu asiaa. Tässä nyt on oltu sitten 38 vuotta naimisissa onnellisesti,ja on lapsia ja lapsenlapsia.  Ehkä ymmärtää paremmin toista kun on samalla alalla ja arvostaa samoja asioita.

Kyllä ekojen treffien jälkeen oli selvää, että seurustellaan. Ei siihen aikaan (1999) edes mitään tapailua harrastettu. Missään vaiheessa ei tarvinnut keskustella siitä, seurustellaanko vai ei. Se kuuluu teineille, sellainen "alaksä olee mun kaa". 

Emme jahkailleet muutenkaan. Ensimmäisen vuoden aikana ehdittiin mennä naimisiin, muttaa yhteen, minä tulin raskaaksi ja teimme kaupat ensimmäisestä yhteisestä perheasunnosta. Tuntuu järkyttävältä tämä nykytouhu, jossa kuukausitolkulla tapaillaan (=katsellaan jos jotain parempaa sattuisi kohdalle).

Olen jo ottanut puheeksi tapaillaanko muita ja tämä mies sanoi että ei halua tapailla ketään muuta. Ollaan tapailtu kuukausi. Mies sanoo tykkäävänsä musta paljon ja soittelee joka päivä. En tiedä uskallanko ottaa seurustelua puheeksi, pelkään että mies säikähtääkin ja karkaa.
Ap

Siinä vaiheessa kun molemmat oli kertonut puolisoilleen.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:50"]

Tässä on nyt sekoitettu kahta asiaa. Sen jälkeen, kun ollaan oltu 10 vuotta yhdessä (tai vaikka vähemmänkin) niin tietenkin katsotaan, että seurusteltu on ensitapaamisesta asti. Sen sijaan nyt ap taisi ajaa takaa sitä, että missä alkavan suhteen kohdassa itse kukin koki seurustelevansa. Eivät ne myöhemmin naimisiin menevätkään aina sitä ihan heti ensitapaamisella osaa ennustaa.

Itse tiesin seurustelevani ja olevani menossa naimisiin kahden tapaamisen jälkeen vähän aikaa asiaa makusteltuani. Netitse ja puhelimitse oli silloin tunnettu vähän yli kuukausi.

[/quote]

Kyllähän se asia ratkeaa siinä ekoilla treffeillä. Jos aletaan seurustella, niin tavataan uudestaan. Jos ei aleta seurustella, niin ei tule niitä toisia treffejä. 

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

Meillä oli vuoden ajan seksisuhde. Tosin se oli sellainen, että muiden kanssa ei ollut lupa panna, mutta emme seurustelleet tai edes tapailleet. Pari kertaa syötiin lounasta yhdessä. Sitten tehtiin yön yli reissu yhdessä ja se meni aika kivasti. Asia jäi muhimaan ja tästä 2 kuukauden kuluttua oli tokat treffit, oikeastaan tasan vuosi seksisuhteen alkamisesta. Siinä sitten päätettiin, että katsotaan nämä kortit loppuun :) Nyt seurusteltu 1,5 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:01"]

No mutta jos tapaat miehen jossain ja menette treffeille niin et varmaan oleta heti seurustelevasi vaikka et tapailisikaan muita? Ap

[/quote]

Ei tietenkään ennen treffejä voi tietää. Mutta treffien aikana selvitetään, aletaanko seurustella vai ei. Treffien jälkeen joko seurustelet tai sitten et. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:32"]

Kyllä ekojen treffien jälkeen oli selvää, että seurustellaan. Ei siihen aikaan (1999) edes mitään tapailua harrastettu. Missään vaiheessa ei tarvinnut keskustella siitä, seurustellaanko vai ei. Se kuuluu teineille, sellainen "alaksä olee mun kaa". 

Emme jahkailleet muutenkaan. Ensimmäisen vuoden aikana ehdittiin mennä naimisiin, muttaa yhteen, minä tulin raskaaksi ja teimme kaupat ensimmäisestä yhteisestä perheasunnosta. Tuntuu järkyttävältä tämä nykytouhu, jossa kuukausitolkulla tapaillaan (=katsellaan jos jotain parempaa sattuisi kohdalle).

[/quote]

No jopas! Kun olin nuori 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla, ihan takuulla tapailtiin. Myös 1990-luvulla, kun olin avioliittoni jälkeen sinkku, tapailtiin. Aina on ollut tapana ensin katsoa, ettei tarvitse katua.

Ei mulla ole mitään tarvetta katsella ympärilleni tai paneskella muita, mutta eihän kukaan voi olettaa yksien treffien perusteella seurustelevansa? Kyllä mä ainakin juoksisin karkuun jos joku puhuisi ekoilla treffeillä seurustelusta. Ei ainakaan nykyaikana noin tehdä, ellei sitten olla aiemmin vaikka juteltu kauan netissä yms.
Ap

Siinä vaiheessa kun aloimme seurustelemaan.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:37"]

No jopas! Kun olin nuori 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla, ihan takuulla tapailtiin. Myös 1990-luvulla, kun olin avioliittoni jälkeen sinkku, tapailtiin. Aina on ollut tapana ensin katsoa, ettei tarvitse katua.

[/quote]

En tiedä missä piireissä olet liikkunut, mutta ei minun tuttavapiirissä ollut sellaista, että maanantaina treffataan Matti, keskiviikkona Keijo, perjantaina Pekka ja lauantaina Lauri. Ja tätä oltaisiin jatkettu niin kauan, että joku alkaa kiinnostaa enemmän kuin ne muut. Tätähän se tapailu on. Kyllä minun tuntemat ihmiset oli 80- ja 90-luvuilla ihan yksiavioisia. Jos eivät olleet, sitä sanottiin pettämiseksi eikä miksikään tapailuksi. 

Kuka nyt ylipäätään suostuisi tuollaiseen kuvioon, että tapailee jotain miestä, joka on kiinnostunut muistakin naisista? Eihän tuossa ole järjen häivää. Kyllä jokainen haluaa olla se ainoa nainen, jonka kanssa mies haluaa olla. Eikä niin, että jos mies ei löydä parempaa, niin tyytyy sitten minuun ja se olisi minulle ok.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:43"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:37"]

No jopas! Kun olin nuori 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla, ihan takuulla tapailtiin. Myös 1990-luvulla, kun olin avioliittoni jälkeen sinkku, tapailtiin. Aina on ollut tapana ensin katsoa, ettei tarvitse katua.

[/quote]

En tiedä missä piireissä olet liikkunut, mutta ei minun tuttavapiirissä ollut sellaista, että maanantaina treffataan Matti, keskiviikkona Keijo, perjantaina Pekka ja lauantaina Lauri. Ja tätä oltaisiin jatkettu niin kauan, että joku alkaa kiinnostaa enemmän kuin ne muut. Tätähän se tapailu on. Kyllä minun tuntemat ihmiset oli 80- ja 90-luvuilla ihan yksiavioisia. Jos eivät olleet, sitä sanottiin pettämiseksi eikä miksikään tapailuksi. 

Kuka nyt ylipäätään suostuisi tuollaiseen kuvioon, että tapailee jotain miestä, joka on kiinnostunut muistakin naisista? Eihän tuossa ole järjen häivää. Kyllä jokainen haluaa olla se ainoa nainen, jonka kanssa mies haluaa olla. Eikä niin, että jos mies ei löydä parempaa, niin tyytyy sitten minuun ja se olisi minulle ok.

[/quote] Niin ja tiistaina Timo ja Sunnuntaina Simo tai Sulevi....

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:35"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 20:50"]

Tässä on nyt sekoitettu kahta asiaa. Sen jälkeen, kun ollaan oltu 10 vuotta yhdessä (tai vaikka vähemmänkin) niin tietenkin katsotaan, että seurusteltu on ensitapaamisesta asti. Sen sijaan nyt ap taisi ajaa takaa sitä, että missä alkavan suhteen kohdassa itse kukin koki seurustelevansa. Eivät ne myöhemmin naimisiin menevätkään aina sitä ihan heti ensitapaamisella osaa ennustaa.

Itse tiesin seurustelevani ja olevani menossa naimisiin kahden tapaamisen jälkeen vähän aikaa asiaa makusteltuani. Netitse ja puhelimitse oli silloin tunnettu vähän yli kuukausi.

[/quote]

Kyllähän se asia ratkeaa siinä ekoilla treffeillä. Jos aletaan seurustella, niin tavataan uudestaan. Jos ei aleta seurustella, niin ei tule niitä toisia treffejä. 

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?

[/quote]

Se että deittailu ei ole vielä seurustelua, paitsi pakkomielteisten takertujien mielestä. Useammatkaan treffit eivät vielä tarkoita seurustelua, vaan deittailijat voivat samanaikaisesti deittailla muitakin. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:37"]

No jopas! Kun olin nuori 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla, ihan takuulla tapailtiin. Myös 1990-luvulla, kun olin avioliittoni jälkeen sinkku, tapailtiin. Aina on ollut tapana ensin katsoa, ettei tarvitse katua.

[/quote]

En tiedä missä piireissä olet liikkunut, mutta ei minun tuttavapiirissä ollut sellaista, että maanantaina treffataan Matti, keskiviikkona Keijo, perjantaina Pekka ja lauantaina Lauri. Ja tätä oltaisiin jatkettu niin kauan, että joku alkaa kiinnostaa enemmän kuin ne muut. Tätähän se tapailu on. Kyllä minun tuntemat ihmiset oli 80- ja 90-luvuilla ihan yksiavioisia. Jos eivät olleet, sitä sanottiin pettämiseksi eikä miksikään tapailuksi. 

Kuka nyt ylipäätään suostuisi tuollaiseen kuvioon, että tapailee jotain miestä, joka on kiinnostunut muistakin naisista? Eihän tuossa ole järjen häivää. Kyllä jokainen haluaa olla se ainoa nainen, jonka kanssa mies haluaa olla. Eikä niin, että jos mies ei löydä parempaa, niin tyytyy sitten minuun ja se olisi minulle ok.
[/quote]
Edelleenkään tässä ketjussa ei ole kyse monien ihmisten tapailusta, menkää muualle jauhamaan siitä. Kyse on siitä ettei yksikään normaali ihminen varmasti ajattele seurustelevansa ensitreffeillä, vaan että ensin tapaillaan ja tutustutaan ja sitten aletaan seurustelemaan! Mistäs voit tietää millainen se tyyppi on vai alatko kutsumaan poikaystäväksesi ihan millaista vaan narkkia tai sadistia?
Ap

Muistaakseni parin kuukauden viikoittaisten treffien jälkeen virallitettiin seurustelu. Mies ihan kysyi suoraan että tapailetko vielä muita. Vastasin heti että en ja hän samoin, sitten sovimme olevamme tyttöystävä ja poikaystävä.
Nyt yli 5v suhdetta takana :)

Sellaiset miehet jotka kuvittelevat jo ekojen treffien olevan avioliittolupaus ovat saatanan pelottavia takertujia ja yleensä vainoavat eksiään.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2015 klo 21:33"]Olen jo ottanut puheeksi tapaillaanko muita ja tämä mies sanoi että ei halua tapailla ketään muuta. Ollaan tapailtu kuukausi. Mies sanoo tykkäävänsä musta paljon ja soittelee joka päivä. En tiedä uskallanko ottaa seurustelua puheeksi, pelkään että mies säikähtääkin ja karkaa.
Ap
[/quote]

Minulle ja poikaystävälleni taisi molemmille olla aikaa selvää jo ensitreffeillä, että meistä tulee pari. Toisilla treffeillä hän otti puheeksi sen, onko muita ihmisiä vielä kuvioissa ja molemmat todettiin, ettei haluta muita tapailla. Tuo on oikeastaan ainoa keskustelu, mitä koskaan käytiin aiheeseen liittyen. En nyt seurusteluksi sitä siinä vaiheessa tietenkään kutsunut, mutta näin jälkikäteen kaikki meni niin omalla painollaan, että aikalailla ensitreffeistä lähtien ollaan käytännössä seurusteltu. Enkä missään vaiheessa edes stressannut sitä, että seurustellaanko vai tapaillaanko vai mitä. Eli ei sitä asiaa välttämätyä tarvitse sen kummemmin ottaa puheeksi edes.

Minusta on ihan fiksua puhua tämäkin asia läpi. Se tuntuu ehkä vähän hölmöltä ja teiniltä, mutta senhän voi jo sanoessaan ilmaista: tämä tuntuu nyt vähän hölmöltä kysyä, mutta seurustellaanko me? ;D Ei siinä mitään karkuun juoksemista kannata pelätä, jos toinenkin on tosissaan se haluaa sitä yhtä paljon. Miehen "säikähtämistä" ei pidä alkaa pelätä, silloin ei koskaan saa sellaista rakkautta osakseen kuin itse antaa, onhan lähtökohtaisesti hullua ajatella että jos toinen todella tykkää ja haluaa PARISUHTEEN niin se sitten säikähtää jos sitä ehdottaa?