Miehet ahdistaa, koska tulin raiskatuksi..
Eli siis, mun tuttu käytti mua hyväksi n. vuosi sitten, ja aluksi luulin että oisin ok, mutta näköjään en…
Mun on tosi vaikea puhua tästä kenenkään tutun tai kaverin kanssa, koska hävettää ja ahdistaa. Mutta tuntuu että on pakko purkaa jollekkin anonyymisti, koska nämä ajatukset häiritsee elämääni ihan liikaa.. En voi alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa, koska tuntuu että olen ihan likainen ja ällöttävä, enkä halua että joku kiva mies joutuu olemaan mun kanssa. Kuka vaan ansaitsee paremman tyttöystävän.. En voi harrastaa seksiä kenenkään kanssa, josta alan välittämään.. Mutta tän raiskauksen jälkeen olen koittanut ns. päästä yli traumoista hommaamalla jotain yhdenyön juttuja(tiedän ihan vitun tyhmää.. jotenki kuvittelin että ne auttais), ne vielä menee jos juon tarpeeksi, mutta en ikinä pystyis näkemään niitä tyyppejä uudestaan ja ällötän itteäni. Olen kyllä ne lopettanut jo jonkun aikaa sitte kun ahdisti liikaa..
Miesten seksihimot ahdistaa ja ällöttää, inhoan lukea netissä kiimasten miesten kommentteja ja vitsejä seksiin liittyen.. Jos juttelen jonku miehen kanssa ja se ehdottaa edes vitsillä jotain intiimimpää, niin menen lukkoon ja heivaan sen. Tämä paheni kun päästin yhden miehen lähelle tässä kesällä, seurusteltiin n. kuukausi, mutta mun tunteet loppu siihen, kun kerroin tästä hyväksikäytöstä meidän ensimmäisen seksikerran jälkeen(aloin itkemään..). Sanoin että tarvin aikaa, mutta se oli jo heti tunkemassa seisokkia mun reittä vasten kiimasena seuraavan kerran ku oltiin mun kämpällä kahestaan.. -_- Käskin sen häipyä, ja juteltiin myöhemmin mutta silti sen seura ahdisti niin paljon että jätin sen. Ja seurustelu/seksikammo vaan paheni, en kestä!!
En tiiä mitä teen, haluisin jotain vertaistukea tai neuvoja tai ihan mitä vaan, en kestä olla yksin näiden ajatusten kanssa enää.. Ennen oli paljon miespuolisia kavereita muta nykyään en voi luottaa, vaikka tiedän ettei kaikki ole raiskaajia.. Mutta tämä yksi joka olikin, en olisi ikinä uskonut siitä..
Kommentit (7)
No niin, ei olekaan pakko olla kenenkään kanssa, enkä nyt haluakaan vähään aikaan.. Mutta kuitenkin olen koko elämäni haaveillut parisuhteesta ja perheestä, tämä idioottiko raiskari nyt pilasi mun unelmat? Haluan päästä yli tästä että voin olla taas se ihminen joka olin ennen tätä..
-op
Voi ap, olen pahoillani, voimia sinulle. Pystyn hyvin ymmärtämään kammosi miesten korostuneen seksuaalisia puheita ja haluja kohtaan.
Itseänikin ällöttää miesten monesti ihan "eläimellinen" seksuaalisuus ja sellainen tilannetajun ja hienostuneisuuden puute. Ja minä en sentään ole joutunut kokemaan mitään yhtä traumaattista kuin sinä. Tämä epäsuhta minun ja miesten (myös oman mieheni) haluissa ja niiden ilmituomisessa ovat ajaneet minut vuosien haluttomuuskierteeseen. Kirjoituksesi kohta "seisokin painaminen reittä vasten" etenkin sai inhon väristyksen minussa aikaan, koska itsekin lohtua ja hellyyttä tarvitessani olen saanut mieheltä tällaisen hellyydenosoituksen :(
Mä olen kokenut raiskausyrityksen ja mies pakotti suuseksiin. Tästä jo 4-5 vuotta ja edelleen kaikki seksiin liittyvä ahdistaa. Olen biseksuaali, seksi sekä miesten että naisten kanssa tuottaa itseinhoa ja nykyään välttelen sitä.
mulla ei edes paha kokemus mutta en tiedä miten päästä yli:(
Menkää terapiaan jos mahdollista ja tutustukaa tukinainen.fi.
Itse luulin päässeeni yli, mutta oireilun mm yliseksuaalisella käytöksellä. Sitten sain gynekologisen syövän. Syöpäleikkaukset "aktivoivat" mielen pohjaan jonnekin menneet traumat ja aloin nähdä painajaisia raiskauksesta ja vältellä ihmisten ilmoilla liikkumista ym. Nyt terapiassa.
Kyllähän miehet aika seksikeskeisiä on, varsinkin nykyään kun virikkeitä on niin paljon. Sinun ei kannata yrittääkään etsiä ketään tai mennä treffeille, koska sitä samaa sieltä tulee kumminkin, ja sitten ahdistut entistä enemmän. Tiedän tämän koska saman kokenut itsekin. Ahdistuksen lisäksi on myös viha. Vihaan miehiä, koska ne todella ovat törkeitä urpoja näissä jutuissa.
Tarvitset tilaa ja aikaa parantua. Hanki ammattiapua ja vertaistukea. Miehiä ei tarvitse kavereina pitää, jos ei se tunnu hyvältä enää.
Miksi et anna itsellesi aikaa? Mikään pakko ei ole olla jonkun kanssa.