Miksi häpeän mieheni ammattia?

Sitä sinun täytyy itse miettiä.

Tsiisus.. Mun mies on metsäkoneenkuljettaja ja pirun ylpeä siitä<3

Mä oon titteliltäni 'Village Idiot' eli firman VI. Tuon tämän aina esiin illallisilla, kun tapaamme suurjohtaja ystäviämme naisen kanssa. Hän on ekonomi, koulusta Börje Af Hjalmarstad Univärsitet, eli käynyt huippuyliopiston.

Itse en ajattele muista mitään pahaa, tai vähättele kenenkään amisduunia. Mutta kieltämättä tunnen aina ylpeyttä, kun minulta kysytään mieheni ammattia/koulutusta ja saan kertoa että hän on DI. Eli ymmärrän yskän.

Vain ammattirikollisena toimivaa miestä on syytä hävetä.

Minulla on vähän päinvastainen häpeä, häpeän sitä että olen tällä hetkellä korkeakoulussa ja päätymässä ns. "parempiin" töihin. Tähän tosin vaikuttaa se, että ehdin tehdä vajaa 15 vuotta töitä duunarina, ennen korkeakoulua. Arvostan paljon käsillä tekemistä ja maalaisjärjen käyttöä ja kokemuksesta tiedän, että fyysinen työ on rankkaa ja palkkakin on monilla aloilla kehno. Tunnen oloni jotenkin pyrkyriksi ja ihmiseksi joka koittaa päästä helpommalla, kun opiskelun avulla saavuttaa mm. paremman palkan ja statuksen. Olen myös aiemmin ajatellut, että korkeakoulun opinnoissa tarvitsisi älliä enemmän, nyt vuoden opiskeltuani, olen huomannut että perus ahkeruus ja kiinnostus riittää kohtalaisiin arvosanoihin. Tuntuu ylipäätään ikävältä ajatella, että moni kaltaiseni köyhistä oloista tuleva luulee jo yläaste iässä, että korkeakoulut on saavuttamattomissa. Onneksi nykyään on muitakin väyliä korkeakouluihin, kun pääsykokeet tai todistusvalinta.

Mielenterveyden ongelmat ovat moninaisia. Paraneminen on mahdollista, kun ne itse tiedostaa ja myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei ole häpeän aihe. Mieheni on rakennusmestari ja se on ihan kunniallinen ja hyvä ammatti. Minulla on hyvä mies, eikä hän ole sosiaalipummi ja maksaa veronsa.

Mieheni on muurari ja olen hyvin ylpeä hänestä. Parempaa ja ahkerampaa miestä saa hakea. Hän tosin menetti työnsä ja joutuu olemaan mainitsemasi sosiaalipummi. Suomalainen rakentaja ei saa enää töitä.

Vaimoni on lisensiaatti. Itse olen vain DI.

Niin, olet tehnyt siitä asiasta ongelman vaan itsellesi. Kukaan ihminen ei ole toista parempi, oli ammatti mikä hyvänsä.

Kyllä minäkin lemppasin yhden varteenotettavan miehen vain ammatin takia, oli roskakuski. Minua vain niin hävetti kertoa, mitä mies tekee työkseen.

Näin käy kun on heikko itsetunto ja arvottaa ihmisiä ulkokultaisten asioiden kautta.

Tai vaikkei itse arvottaisi niin häpeilee ja luimistelee, jotta näyttäisi hyvältä omissa piireissään.

Ehkä kannattaa hankkia alempiluokkaisia tuttuja? Rohkeasti vain lähipubiin missä on muutkin amistaustaisia. Siellä voi saada jopa kunnioitusta, jos miehesi on esim. sähkömies, koska sähkötekniikka on useimmille matalakoulutetuille jotain käsittämätöntä ja henkilö joka hallitsee sen on vähän kuin joku akateemikko meidän normaalien keskuudessa.