ihastuksesta yli..

olen 25 vuoden paremmalla ikävuodella ja ihastunut tosi harvoin, mutta aina aika voimakkaasti. Minulla oli tässä ystävä, jonka tuntenut jo useamman vuoden ja vuoden vaihteessa sitä tuli kaikenlaista vihjailtua ja muuta. asuin tällöin vielä kauempana mutta olin muuttamassa lähemmäksi erinäisistä syistä.

Tämä ystäväni kuitenkin ihastui palavasti erääseen tyttöön, tämä säätö oli varmaan alle kuukaudessa ohi. tietty tämä satutti minua, kuitenkin kun olen pitempään ollut kaveri, niin koitin tukea niinkuin ystävien kuuluu. Ajattelin että hän tarvitsee aikaa toipua tästä jutustaan, mutta se oli virhe... Meillä oli vielä tätä silmäpeliä ja kaikenlaista viestittelyä joka päivä, monta vuotta ollaan melkein joka päivä jostain puhuttu viestien kautta kaikenlaista, koska asuin niin kaukana. Kuitenkin ilman minulle mainintaa tai mitään, vaikka yleensä kertookin, hän olikin löytänyt jo toisen... hän vain ilmoitti että hän vissiin seurustelee, joskus väin vähään aikaa aikaisemmin kun olin päättänyt että koitan jutella asioista kun hän oli tulossa käymään luonani. tämä suhde alkoi niin että se oli vain jotain kevyttä, mutta tyttö sanoi hänelle, että hän joko alkaa seurustelemaan hänen kanssaan tai pistää välit kokonaan poikki.... yritin hyväksyä asiaa vaikka se niin raastoi sisuskalujani, mutta kuukausien jälkeen minun piti tietää mitä sattui, eikä ollut fiksua. Kuulema hän olisi ollut tosiaan kiinnostunut ja muuta, mutta yhtäkkiä vain meni säädön kanssa vakavaksi ja hän päätti yrittää tätä tosissaan, kun hän oli kyllä itkenyt että tuo hylkäisi hänet kokonaan. toivoin että vastaus olisi ollut niinkin yksinkertainen että olin vain tulkinnut asioita oikein että olin yksin asian kanssa, mutta nyt tietää vielä että asiat vain meni ristiin. Siltikin tunnen tässä että olen surkea ja huonompi ihminen kun ei minua lähestytty kaikesta huolimatta. En vain osaa rakentaa omaa onneani. En pysty kuin pohtimaan entä jos asioita, mutta siinä ei ole järkeä. he kun on jo muuttamassa yhteen tämän noin 6 kk seurustelunsa jälkeen (en ole varma milloin tämä kaikki alkoi), pitäisi sen jo minulle kertoa että eteenpäin mut ei. Minun muu elämä kärsii ja olen epätoivoinen päästäkseni tästä sotkusta yli.

hän on ollut se minun tukiystäväkin ja tosiaan kun joka päivä jotain viestiä, niin tosi hankala päästä niistä. yritän tässä ainakin väliaikaisesti, ellei kokonaan laittaa välejä poikki, koska se on joka kerta niin kivuliasta ajatellakaan häntä.

olisiko kellään neuvoa tai lohdun sanoja, miten saisin elämäni raiteilleen, en halua että joku persoona pilaisi minun kehitystäni ihmisenä enää arjessa ja urallisesti ja ihmissuhteissa..