En jaksa ulkonäkökeskeisiä ihmisiä
Vaatteet pitää olla merkkikuteita, hikipajoissa nyplättyä laatua. Iho täydellisen meikin peitossa, tukka pitkä, värjätty ja loppuunkäsitelty, mutta ah, niin elinvoimainen. Kallist hajuvesi tuoksuu ja merkkilaukku keikkuu olalla, kun astellaan Niken lenkkareissa kohti jumppasalia. Treenataan, jotta ollaan terveitä ja hyvinvoivia eli toisin sanoen kilokalorit minimiin ja salilla kyykkyjä niin että pakarat repeää, kahden tunnin juoksulenkkejä, puistojumppaa, joogaa, pumppia jne. Trikoot päällä lenkkarit jalassa aina valmina spurttaamaan. Yöunet minimiin, jotta ehtii salille ennen töitä. Lounaaksi salaatti, päivälliseksi salaatti, protskumoskaa huikopalaksi. Smoothie sunnuntaiaamun salin jälkeen palkitsee. Karkkia ja suklaata salaa omassa kotona Sinkkuelämää katsellessa. Sen jälkeen sormet kurkkuun ja nukkumaan.
Maailman tärkein asia on se, miltä näyttää.
Kommentit (14)
Heh, siskoni on tuollainen. Sillä on rikas mies tähtäimessä. Kuitenkin sisko on kiva ihminen tuon kuoren alla. Näen tuon jonkinlaisena höpsönä harrastuksena. Sisko tuntuu kuitenkin nauttivan elämästään ja sehän on pääasia. Se näkee mut varmaan jo ihan elähtäneenä vanhana setänä. Olen 9 vuotta vanhempi. Aina meillä on kuitenkin hauskaa, kun tavataan. Sillä on hyvä huumorintaju ja sekin on kokenut kaikenlaista. Osaa nauraa itselleenkin. Mun puolesta sisko eläköön kuten tahtoo, jos on tyytyväinen. Nyt se on. Sama pätee muihinkin. Ihmiset on myös sen verran moniulotteisia, että kuoren alla voi piillä vaikka mitä.
Onneksi jokainen voi valita seuransa. Ei muakaan kiinnostaisi olla esim. kaveriporukassa, jossa keskustellaan ainoastaan ulkonäöstä. Jokainen silti eläkööt elämäänsä ihan niinkuin itse haluaa. Kaikki ei voi olla samanlaisia.
Omasta ulkonäöstä huolehtiminen on mielenkiinnonkohde siinä missä autotkin. Mielestäni sinä olet todella kapeakatseinen, kun kuvittelet, että ihminen joka on tiukka dieetistään&urheilusta sekä huolitellun näköinen ei voisi olla kiinnostava ihminen. Pidän ulkonäöstäni huolen mutta minulla ei ole yhtäkään ystävää, jonka kanssa voisin esimerkiksi puhua kauden muotinäytöksistä. Ystäväni eivät ole yhtä 'pinnallisia' kuin minä mutta siitä huolimatta tulemme hyvin juttuun. Uskoisin sen johtuvan siitä, että kohdistan pinnallisuuteni vain itseeni enkä muihin.
Myös tämä lauseesi: "Karkkia ja suklaata salaa omassa kotona Sinkkuelämää katsellessa. Sen jälkeen sormet kurkkuun ja nukkumaan." on todella ajattelematon. Bulimisella käytöksellä korvataan tyhjiötä elämässä. Oksentaminen myös vaatii eräänlaista itsevihaa. Siitä vitsaileminen on alhaista.
Mitä sä selität? Onko sulla jotenkin paha olla? Tiesitkö, että on myös ihmisiä jotka elää terveellisesti ja treenaa myös muunkin kuin sen ulkosen olemuksen takia? Joo, on kiva näyttää hyvältä (kannattas sunkin joskus kokeilla) mutta terveellisesti elämisessä on myös muita hyviä puolia, kuten energinen ja hyvä olo jonka myötä jaksaa olla myös ystävällinen ja mukava muita ihmisiä kohtaan. En haluaisi yleistää mut aika usein ainakin mua kohtaan törkeästi käyttäytyneet ihmiset on ollu just niitä jotka eivät pidä ulkonäöstään huolta.
Kaikilla vastaantulijoilla näyttää nyt olevan kellertäväksi vaalennettu pitkä polkka, pornonkiiltävää huulikiiltoa, kädessä logolaukku, ranteessa kamalasti helyjä ja kaulassa merkkihuivi. Onko tuo sitä suomalaista sopuliblogityyliä?
Mä en jaksa arvioida ihmisiä enää ulkonäön perusteella. Kyllä sen sitten aika nopeasti huomaa keskustellessa, minkä asioiden ja intressien parissa ihminen elää. Mielestäni tuo ulkonäköön, vaatteisiin, meikkeihin, kuntosaliin jne liittyvät keskustelut kuuluu teini-ikään. Silloinhan se on aika tärkeä aihe ja oikeastaan ainoa, mikä teini-ikäistä, epävarmaa ihmistä voi kiinnostaa sillä hetkellä. Sehän liittyy vähän kumppanin hakuun ja kiinnostuksen herättämiseen.
Nyt parikymppisenäkin mulla on paljon ystäviä, itse mukaanlukien, jotka panostavat ulkonäköön ja hyvinvointiin, mutta ei se ainakaan mielenkiintoisten keskustelunaiheiden top 20 ole. Olen myös huomannut, että mielenkiintoisimmat ja sosiaalisimmat ihmiset ovat juuri niitä, jotka ovat huoliteltuja ja terveitä. Se, että ymmärrät ja tiedostat kuuluvasi sosiaaliseen ympäristöön ja olevasi yksi jäsen kanssaeläjistäsi, saa myös kiinnittämään huomiota omaan olemukseen ja ulosantiin - niin ulkoisesti kuin henkisesti. Mielestäni ne ihmiset, jotka eivät liiku tai omaa terveyttä edistäviä harrastuksia eivätkä panosta ulkonäköön, ovat usein tylsiä ja sosiaalisesti lahjattomia/sisäänpäin vetäytyneitä ihmisiä. Näillä ihmisillä ei oikein ole mitään annettavaa muille. En myöskään pystyisi keskustelemaan vakavasti politiikasta, maailman tapahtumista, yhteiskunnallisista ilmiöistä tai henkilökohtaisesti tärkeistä asioistani sellaisen ihmisen kanssa, joka arvioi muita ihmisiä vain ulkonäön perusteella. Kyllä kaikkien pitäisi tajuta, että on ulkonäkö ja päänsisäiset ajatukset erikseen.
Valitettavasti nykypäivänä näitä löytyy pilvinpimein! Itse en ole ja edelleen sisin on tärkein.
Pitäisi muistaa se kultainen keskitie.
On eri asia olla terve kuin tyjäpää.
Aloittajalla on ongelma. Jokainen voi miettiä missä se on
Hieman pinnallista arvottaa ihmisiä ulkonäön perusteella...
Joo ja kavereille ei riitä muuta asiaa kun jonkun silikonimallin instagram tili.
Inhottava aloitus. Olen vuosia näyttäytynyt muille "pinnallisena ja ulkonäkökeskeisenä", koska nuoruuden ylipaino ja muiden ikävät kommentit saivat aikaan järisyttävän epävarmuuden, jota lähdin kompensoimaan laihduttamisella, meikkaamisella, pukeutumisella ja ylipäänsä sillä että näyttäisin tarpeeksi hyväksyttävältä muiden silmissä.
Olen kuitenkin korkeakoulutettu ja luen mm. yli 100 kirjaa vuodessa, joten turha toivo lokeroida minut tiukkaan määritelmään etteikö minun kanssani normaali jutteleminen onnistuisi tai etten olisi sivistynyt sen takia, koska mua kiinnostavat uutuus huulikiillot tai kivan väriset urheilutopit...
Ja oman kokemuksen mukaan ne ei-ulkonäkökeskeisiltä näyttävät kiinnittävät yhtä lailla huomiota pintaan, tai millään muulla en osaa selittää kaikkia niitä ikäviä haukkuja mitä sain nuorempana samanikäisiltä miehiltä.
Joo, se tuntuu monella jotenkin pakolliselta ja onnettomalta se meno. Hymyttömiä, kauniita laitettuja nuoria naisia - onko heillä koko ajan mielensä perukoilla "kelpaanko varmasti?" Olen miettinyt, että ehkä tämä on tulosta siitä, että nykyajassa on vaikea pärjätä. Vaikka saisi hyvän opiskelupaikan, ei se lämmitä, kun hyvä työpaikka ja menestys ei ole läheskään taattu. Ulkonäköään voi kontrolloida, salilla tehty työ näkyy oikeasti.