Onko teillä usein ystävienne tapaamisen jälkeen tunne..

Minulle tulee. Ihmiset on rasittavia.

Ei ikinä. Sulla on ehkä tasoistasi eli huonoa seuraa.

Kyllä. Siksi en ole nähnyt kavereita yli vuoteen. Tai siis entisiä sellaisia.

No eipä ole tullut tuommosia tuntemuksia, semmosia helpotuksen huokauksia kylläkin, mutta niitä nyt tulee kaiketi jokaiselle joskus jos toisen persoona on väsyttävä.

Jos tulee tuollainen tunne, olet jotenkin kateellinen ystävällesi.

Ja mikä ystävä se yleensä sellainen on, jonka tapaamisen jälkeen tulee ällö olo?

Minulla on aina virkistynyt fiilis, kun tapaan ystäviäni, tosin mulla onkin vain kaksi hyvää ystävää.

Muut ovat pelkkiä tuttuja, joiden kanssa ei olla mitenkään läheisiä, mutta jutellaan ja nähdään eri paikoissa toisinaan.

No ei kyllä ole. Ystäväni ovat niin hyviä tyyppejä ja mukavaa seuraa, että heidän tapaamisestaan jää iloinen fiilis ja seuraavaa näkemistä odottaa innolla.

No ei. Minulla on vain ihania ystäviä vaikka seura joskus väsyttääkin.

Ei. Rakastan ystäviäni.

Jos tällainen tunne tulisi usein, niin en kyllä osaisi tunteen aiheuttaneita enää kutsua ystävikseni. - Toki joidenkin -onneksi hyvin, hyvin pienen osan kokonaisuudesta mutta siis aiemmin läheisempien ihmisten toimet ovat vaikuttaneet niin vastenmielsiltä ja tylsiltä, että olen ottanut tietoisesti etäisyyttä. Mutta sitten on ihmisiä, joiden suhteen tiet ovat vain josssain vaiheessa lähteneet kulkemaan eri suuntiin tai eri tahtiin suhde on hiipunut; kun ei aina jaksaisi olla se, joka on se, joka soittaa ja kysyy ja yrittää pitää suhdetta yllä vaan aattelee, että toinen on kyllä sitten yhteydessä itse, jos haluaa.

Ei kyllä ikinä, päinvastoin. Vaikka harvoin näemme, on kiitollisuus päällimmäinen tunne tapaamisen jälkeen, vaikka muuten introverttinä onkin aina ihana päästä taas omaan rauhaan.

Uskoisin että sinulla ja ystävilläsi ei arvomaailma kohtaa. Esimerkiksi minua ällötti ystäväni, kun hän joi aina liikaa ja oli tunkeilevia. Ja kun elämänsä ongelmat vaikutti sellaisilta että itse sekoittaa pakkaa vaan huonompaan suuntaan ja mikään ei auta niihin. En enää kestänyt sitä että minua vedetään mukaan vähintäänkin sillä perusteella että olen oikeasti yrittänyt auttaa. Ystävyys loppui ja ällötys myös.

Muut ystävät eivät ällötä

Ei. Jos olisi tuollainen tunne niin ei varmasti olisi enää järkeä jatkaa ystävyyttä. Olen kyllä usein väsynyt sen jälkeen kun olen nähnyt ystäviäni, koska olen introvertti ja sosiaaliset kanssakäymiset vievät tosi paljon voimiani. Silti on aina kiva nähdä ja viettä aikaa ystävien kanssa vaikka sen jälkeen tarvitsenkin omaa aikaa.