Mikä häissäsi harmittaa jälkikäteen tai mikä niissä oli parasta?
Kun mietit häitäsi näin jälkikäteen, niin järjestäisitkö ne edelleen samalla tavalla vai harmittaako niissä jotkin asiat? Mikä häissäsi taas oli parasta eli kenties sellaista, että jos jostain syystä saisit järjestää hääsi uudelleen, niin haluaisit sitä samaa?
Kommentit (17)
Joo, vaimon valintaan olisi voinut käyttää enemmän aikaa.
Häistä on aikaa kohta 24v. Aika monta juttua tekisin tällä tiedolla toisin, onhan aika jo eri kuin silloin. Mut jälkikäteen eniten jäi harmittamaan päällepäsmännyt kaaso. Ihanin muisto häätanssista. Myös hääkuvat onnistuivat.
Parasta oli kaikki.
Maistraattivihkiminen - ei olla kirkollisia ihmisiä. Poissa se kirkossaolemisen tekopyhyys.
Vieraita alle 10 - ei jonotusta, ei pönötystä, ei tuntemattomia. Vain tärkeimmät ihmiset.
Alkumaljoja ja ruokajuomia lukuunottamatta alkottomat häät - ei ördäystä, ei riitoja.
Juhlat hienossa ravintolassa meren rannalla - ei ongelmia ruoanlaitosta, esillepanosta, tarjoilusta, tilasta, siivouksesta.
Ammattikuvaaja mukana - ei ketään puolituttua pakotettuna hommaan amatöörinä
Ei leikkejä tai typerää showta - muutamat spontaanit puheet ja iloista juttelua ja naurua koko ilta.
Juhlapaikan sijainti lähellä - ei tuntien ajelua suuntaansa, ei vieraiden majoitusta, menivät kimppataksilla kotiinsa yöksi.
Jokaisella toivottavasti on omannäköiset häänsä. Meillä ne olivat täysin meidän näköiset.
Harmittaa: sulho, parasta: sulhon kaveri ;)
Menisin uudelleen vihille samallatavalla kun 21v sitten. Pieni metsäkirkko ja juhlapaikka, läheisimmät ihmiset mukana.
Harmittaa että mua jännitti niin kovasti ja oon melkein kaikissa kuvissa kuin peura ajovaloissa. Musta ei myöskään oo yhtään yksinkuvaa, olisi kiva jos aikanaan olisi saanut kerrankin kauniin profiilikuvan. Hääkakku oli tosi kuiva. Meillä oli suklaasuihkulähde mutta en jaksanut enää syödä enempää.
Hyvää oli tunnelma ja tarjoilut oli runsaat. Aikataulutus ja ohjelma oli onnistuneet eikä ollut mitään nolouksia tai liian pitkiä puheita tms. Päällimmäisenä on muisto superhauskasta päivästä.
Harmittaa eniten kehnot valokuvat. Oli todella, todella väärä paikka säästää.
Ja no, ei ne siis mitään "enolla on ihan hyvä digipokkari"-tasoa ole, vaan ihan palkatun harrastelijakuvaajan ottamat, mutta silti jotenkin vähän vihlaisee nähdä muiden oikeasti hienoja kuvia.
Harmittaa että olin niin humalassa, että menin laittamaan exälleni että rakastan häntä edelleen.
Muuten en muuttaisi mitään (pienet häät hääyönä, pieni juhla jne), mutta ehkä laittaisin jollekin vieraalle hyvän kameran käteen ja opastaisin kuinka käyttää sitä. Eli valokuvauspuoli oli kännyjen varassa ja se vähän söi kuvien laatua. Toisaalta me ei kauheasti omia kuvia pidetä seinillä eikä ihmisten kuvia muutenkaan.
Minulla harmitti se että kun emme kehdanneet lähteä siitä papin porukasta pois kun anoppi on tosi uskovainen .Siksi muut vieraat joutuivat meitä odottamaan kauan ja keksimään keskenään olemista ja ilman hääparia mukana heidän seurassaan.En tarkoita että se meistä olisi ollut kauheeta vain mietin niitä vieraita.
Ukko39 kirjoitti:
Parasta oli kaikki.
Maistraattivihkiminen - ei olla kirkollisia ihmisiä. Poissa se kirkossaolemisen tekopyhyys.
Vieraita alle 10 - ei jonotusta, ei pönötystä, ei tuntemattomia. Vain tärkeimmät ihmiset.
Alkumaljoja ja ruokajuomia lukuunottamatta alkottomat häät - ei ördäystä, ei riitoja.
Juhlat hienossa ravintolassa meren rannalla - ei ongelmia ruoanlaitosta, esillepanosta, tarjoilusta, tilasta, siivouksesta.
Ammattikuvaaja mukana - ei ketään puolituttua pakotettuna hommaan amatöörinä
Ei leikkejä tai typerää showta - muutamat spontaanit puheet ja iloista juttelua ja naurua koko ilta.
Juhlapaikan sijainti lähellä - ei tuntien ajelua suuntaansa, ei vieraiden majoitusta, menivät kimppataksilla kotiinsa yöksi.
Jokaisella toivottavasti on omannäköiset häänsä. Meillä ne olivat täysin meidän näköiset.
Tarkenna hieman: te olitte siis ravintolassa syömässä ja aikaa kului koko ilta. Miten monta erilaista annosta söitte tai mitä teitte siinä ruokailun välillä, jotta saitte koko illan kulumaan? Me ei onnistuttu käyttämään kuin 2,5 h koko juhlaan puheineen kaikkineen. Jotenkin kade olo - teillä kiva pieni porukka ja istutte iltaa ihanassa ravintolassa tuntitolkulla ilman, että tarjoilija ryhtyy hienovaraisesti häätämään ulos.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa eniten kehnot valokuvat. Oli todella, todella väärä paikka säästää.
Ja no, ei ne siis mitään "enolla on ihan hyvä digipokkari"-tasoa ole, vaan ihan palkatun harrastelijakuvaajan ottamat, mutta silti jotenkin vähän vihlaisee nähdä muiden oikeasti hienoja kuvia.
Sama juttu. Kaverin kaveri, itseoppinut. En tiennyt että kuvaa niin paskalla kalustolla.
Vierailija kirjoitti:
Muuten en muuttaisi mitään (pienet häät hääyönä, pieni juhla jne), mutta ehkä laittaisin jollekin vieraalle hyvän kameran käteen ja opastaisin kuinka käyttää sitä. Eli valokuvauspuoli oli kännyjen varassa ja se vähän söi kuvien laatua. Toisaalta me ei kauheasti omia kuvia pidetä seinillä eikä ihmisten kuvia muutenkaan.
Ei hirvitys. Kiva siinä olisi vieraaksi tulleella huomata, että koko tilaisuus menee kuvatessa. Onneksi ette tehneet tuota ja toivottavasti kukaan muu ei teekään.
Itse en tekisi omissa häissä mitään toisin. Me mentiin vihille kertomatta kenellekään etukäteen, ainoastaan esimiehille sanottiin, että saatiin palkallinen vapaa.
Parasta oli ja on edelleen se, että häät olivat ja ovat minun, miehet ja viranomaisten välinen asia.
Yhdessäolomme ei ole mikään salaisuus mutta olemme molemmat hyvin yksityisiä ihmisiä emmekä ole oikein koskaan olleet kovin innostuneita parisuhteemme asioiden jakamisesta muiden kanssa.
Enemmän aikaa aamun laittautumisiin. Lisäksi aikataulutusta vähän fiksaisin ja haluaisin ehkä myös videokuvaajan.
Kaikki leikit ja nolot hassuksi tarkoitetut asiat on hirveintä.
Parasta on runsas, monipuolinen ja herkullinen tarjoilu.
Vapaa hengailu musiikin soidessa ja ruokaa nauttien on parasta.