Päähajoaa pakkoyrittäjyyteen

...

Mä olen yrittäjäsuvusta. Isäni on yrittäjä henkeen ja vereen. Hänen kokemuksensa yli 40 vuoden yrittäjyyden jälkeen on se, että Suomessa yrittämisestä on tehty liian hankalaa ja riskeistä liian suuret suhteessa menestymisen mahdollisuuksiin. Hän ei kannata enää lapsilleen yrittämistä Suomessa.

Voi ap, sanopa muuta. Olen samassa veneessä. En jaksa hintojen polkemista, yrittämistä yrittämistä yrittämistä ja sitä, että kaikesta v*tun yrittämisestä huolimatta tulot ovat aina vaan 0 euroa. Minä haluan vaan tehdä työtä, elää sillä ja olla onnellinen. Kelpaa vaikka 1500 euron palkka, kunhan sen saa joka kuukausi. 

Kouluttautukaa hoitajiksi. Hyvä palkka, muhkeat vuorolisät ja helppo työ. Töitä riittää

No juu, minä elän pienyrittäjän arkea. En oikein saanut selvää, ap, oletko nyt siis free lancerina (joka voi olla joko työsuhteinen tai yrittäjä muttei mitään siltä väliltä)? Tutustupa laskutusosuuskuntien toimintaan: sellaisen kautta toimiessasi olet palkansaaja mutta toimit itsenäisesti kuin yrittäjä. Sosiaaliturva- ja muut asiat on paljon paremmalla tolalla kuin yrittäjänä.

Työnteko on edelleenkin täysin yliarvostettua.

Mitä osaat tehdä?

Vituttaa vaankatsella K-kaupassa täysiä ostoskärryjä ja muistella vuosien takaista aikaa, kun osti samalla tavalla ruokaa, maisteli viinejä ja teki uusia ruokia. Nyt vahtaan Lidlin tarjouksia. Tarkoitan vain sitä, että vuosien työputken katkettua ilman omaa syytä, cv alkaa näyttää tämän räpiköimisen jälkeen niin huonolta, ettei vakituista duunia enää s, vaikka taito ja palo on jäljellä.

Kaikki tämä vain nakertaa niin ontoksi. Uhrina tässä tietysti määin, mutta jos vaan ei ole oikeaa luonteenlaatua tähän myllyyn.

Ap

Ja ala on mainos ja media. 

Ap

Amen.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 15:45"]

Ja ala on mainos ja media. 

Ap

[/quote]

Auts! 

Varovaisesti kyselen että tulisko uudelleenkouluttautuminen kuuloonkaan?

Niinpä. Yrittämisen ihanuudesta puhutaan lähinnä siksi, että isommat yritykset pääsevät halvemmalla, kun ostavat työtä alihankkijalta eivätkä palkkaa itse, ja valtio säästää rahaa kun ei joudu maksamaan sosiaalitukia yrittäjille.

Muutenkin ärsyttää tässä mailmassa se, että olemalla ahkera ja tekemällä työnsä hyvin ei pärjää. Mitä jos ei vain ole sen enempää annettavaa, sitten pitäisi vain kuolla pois?

Kuten sanoin, olen yrittänyt monenlaisia oman alan ja sen kirotun mukavuusalueenkin ulkopuolisiakin asioita. Nimenomaan yrittänyt, saanut niihin valtion tukeakin, mutta kaikessa tulee koko ajan vastaan juuri luonne ja taloudelliset realiteetit. Mä olen yrittänyt omaksua yrittäjän luonnetta, lukenutkin siitä. Istunut kouluttautumassa.

Se ei vaan sovi mulle. Tajuan kyllä, jos töitä ei ole, tee jotain, äläkä itke. Mitä sen jälkeen kun on tehnyt, tehnyt ja tehnyt? Missä se raja menee? 

Ap

Ja mä tarkoitan sitä, että Suomessa on kasvatettu ja koulutettu ihmisiä yhteen muottiin. Kun ne sitten ovat oikeassa työiässä, pitäisi omaksua jotain mihin ei ole rahkeita. Jos olisin kasvanut yrittäjäperheessä, siinä vauhdissa ja maailmassa, mun aivojen välittäjäaineet olisivat varmasti voiteluöljyä. 

Tähän koko kakkuun kuuluu vielä se, että nuoremmat polkevat hinnat. Niele siinä siinä sitten ammattiylpeys ja tee keikkaa sieltä mistä saat räävittyä. 

Systeemihän on sellainen juttu, että se on koko ajan vetämässä mattoa jonkun alta. Joku sen maton reunassa on, mutta en minäkään osaa sanoa kuka tai mikä. Maailma, olosuhteet, mielikuvat tai uskon loppuminen. Kai tämä aika opettaa nöyryyttä, realiteetteja ja sitä, että hyvinvointiyhteiskunta oli ennen vain sana, nyt se on jotain hyvin konkreettista ja latautunutta. Pohjalle on matkaa, vaikka hetkittäin kokee olevansa siellä.

Ap

työpaikka on cv:n mentyä kuralle joku satumainen onnela.

Ap

Mä en myöskään ymmärrä tätä "ryhdy yrittäjäksi"-hypetystä. Jos postinjakaja jää työttömäksi, niin pitääkö hänen perustaa yhden miehen postinkantoyritys?!

Itse toimin jonkin aikaa yrittäjänä, mutta onneksi sain vakituisen työn. Ahdisti se koko vero- ym. rumba. Miksei asiat vois olla yksinkertaisempia yhden hengen yritykselle? Esimerkiksi kun saat maksun asiakkaalta, niin maksaisit siitä tietyn prosentin suoraan verottajalle ja that's it. Ainakin palveluyrittäjälle se sopisi.

Tämä on hieno ketju.

Oho, no täällä se taaplaa yksi mainosalan yrittäjä. Viimeksi eilen pääsi poru ja ähisin, miksi ihmeessä olen lukenut näin epähyödyllisen ammatin. Silloin taannoin ala oli kultakaivos ja kaikille valmistuneille luvattiin töitä. Nyt on ala pullollaan työttömiä, jotka eivät pääse muihin töihin edes työhaastatteluun asti. Avautumista voisi jatkaa pitkään. Jätän väliin tällä kertaa.