Lue keskustelun säännöt.
En selviä äitiydestä
29.09.2015 |
(nyt saa laittaa sitten kunnolla tulemaan paskaa niskaan koska aloitukseni ärsyttää ihan varmasti palstan täydellisiä äitejä)
Lapseni on 10kk. Kai ihan tavallinen, ei erityisen vaikea. Nukkuu huonosti, mikä on kai ihan tavallista. Esim. herää kerran yössä, tosin uudelleen nukuttamiseen saattaa mennä yli kolmekin tuntia. Itse olen ollut aina huonosti nukkuva, esim. viime yönä heräsin kolme kertaa ennen kuin lapsi heräsi. Nukuttamiseen meni tällä kertaa vain 1,5h. Olen kuitenkin aina todella vihainen kun lapsi ei nuku ja pinna palaa tosi nopeasti. Kahdesti on tullut jo kiroiltua ja lukuisia kertoja jätettyä lapsi huutamaan omaan sänkyynsä. Varmaan jättäisin huutamaan pidemmäksi aikaa, mutta pakko mennä rauhoittelemaan jotta mieheni saa nukuttua. En ole nukkunut viime talven jälkeen kunnon sängyssä vaan kiertänyt vierashuoneen laverisängyssä ja pienellä sohvalla, koska en pysty nukkumaan miehen kanssa samassa huoneessa hänen kuorsauksensa takia
Kuukausien huono nukkuminen alkaa näkyä jo fyysisestikin, mulla on ihottumaa, hiuksia lähtee niin että suihkun lattiakaivo meni tukkoon, nenästä tihkuu verta, tuntuu että näkö sumenee enkä saa aikaiseksi oikein mitään perus kotihommien lisäksi. Välillä lepopulssi on sadan kieppeillä. Henkisellä puolella menee vielä huonommin. Mulla on olo, ettei mulla ole oikein mitään tunteita enää. Lapsesta ajattelen, että on ihan söpön näköinen mutta vaikka kuinka yritän en pysty sanomaan että rakastaisin. Mieheäni kohtaan en myöskään tunne mitään ihmeempiä ja seksi ei kiinnosta yhtään.
Elämä on pelkkää vaipanvaihtoa, vaatteidenvaihtoa, pyykkäystä, syöttämistä, siivoilua, kaupassakäyntiä. Kun sitten pääsen pariksi tunniksi yksikseni vaikka kaupungilla on paska äiti- fiilis kun en halua olla kotona viettämässä perheaikaa ja halailemassa lastani. Jatkuvasti tuntuu että olen joku kakkosluokan kansalainen kun olen vaan kotona.
Kommentit (33)
Mulla on hiukset lähteneet jo kertaalleen, siitä muistona muutaman sentin "et hiukset" Käyn vauva kerhossa ja juomassa lapsen kanssa. Usein jouduin vaan lähtemään kesken pois kun lasta väsyttää ja/ tai kouluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 11:00"]Mulla on hiukset lähteneet jo kertaalleen, siitä muistona muutaman sentin "et hiukset" Käyn vauva kerhossa ja juomassa lapsen kanssa. Usein jouduin vaan lähtemään kesken pois kun lasta väsyttää ja/ tai kouluttaa.
[/quote] siis kiukuttaa
Huh! Jaksamista. Muutama ajatus:
Nuo oireesi kuulostivat pahoilta - ja samanmoista oirelistaa on mm. homeoireissa. Eli eihän se vierashuone ole esim. kellarissa tai onko jotain muuta syytä epäillä kodin sisäilmaa? Sairastaako lapsi paljon?
Hankkikaa tosiaan sinulle ihan oma sänky - tai laita vaihteeksi miehesi sinne laverisohvalle! Tai: laita miehesi lääkäriin miettimään apua kuorsaukseen.
Onhan kaikki mahdolliset konstit käytössä, jotka auttavat sinua nukahtamaan? Esimerkiksi kunnon pimennysverhot myös siellä vierashuoneessa? Onko lämpötila sopiva? Itse murehtin vauvavuotena, etten herää lapsen itkuun - ja sitten valvoin ja heräilin ihan turhan takia, kun en osannut rentoutua. Tähän auttoi, kun viritimme itkuhälyttimen huoneiden väliin. Sellainen malli, jossa voi säätää herkkyyttä, niin, että linja aukeaa vasta kun lapsi itkee, muttei kohise koko aikaa tai reagoi lapsen kyljen kääntämisiin yms. Itseäni häiritsee myös pienikin melu, esim. kellon tikitys tai sähkölaitteen "humina", joten otan reilusti patterit pois tai johdon irti seinästä - kannattaa myös miettiä, onko näiden paikka lainkaan siellä makuu/vierashuoneessa, jos häiritsevät.
Nyt oikeasti mies auttamaan! Mies voi hyvin hoitaa esimerkiksi pe-la välisen yön (olettaen, että on päivätöissä), niin että sinä lähdet vaikka hotelliin nukkumaan.
Muistan itse ajan, jolloin lapsi heräsi keskellä yötä, eikä meinannut nukahtaa millään uudelleen. Hermothan siinä menee! Meillä paras ratkaisu oli, että unohdin "tavallisen päivärytmin" siinä kohti ihan kokonaan. En siis edes yrittänyt nukuttaa vauvaa, vaan laitoin valot reilusti päälle, nousiin ylös, laitoin lapsen leikkimään ja touhuilin itse jotain: viikasin pyykkejä, luin jotain, katsoin telkkaria. Hetken päästä laitoin molemmille yöpalaa. Usein n. tunnin valvomisen ja yöpalan jälkeen vauvaa alkoi nukuttaa uudelleen ja sitten olikin hyvä mennä nukkumaan ja nukkua aamulla pitkään. Näin sain itseni pidettyä yöllä paljon rauhallisempana kuin yrittämällä pakkonukuttaa vauvaa, joka ei vain nuku.
Oletko aina ollut noin huono nukkumaan, vai onko tilanne muuttunut paljon pahemmaksi? Heräätkö murehtimaan jotain? Voisiko olla syytä miettiä esimerkiksi masennuksen mahdollisuutta? Siihen saa lääkkeitä, eikä se ole maailmanloppu. Joten mars lääkäriin, jos ongelma on nyt vasta tullut.
En siis käy juomassa lapsen kanssa vaan jumpassa... ap
Kiitos vastanneille :) Paljon olikin vastauksissa sellaista mikä on tuttua, mutta tuli uuttakin.
Mies on normaalipainoinen mutta tupakoi paljon. Tupakointia ei tule lopettamaan se on ihan varmaa. Äitiysneuvolastakin tarjottiin hänelle henkilökohtaista psykologin ohjausta lopettamisen tueksi, muttei mennyt. Kuorsaus ainakin pahenee tupakasta. Nukshtamislääkettä olen miettinyt, mutta en uskalla ottaa koska en voi olla lääketokkurassa jos vauva herää. Asuntomme ei pitäisi olla homeessa, kyseessä uusi kerrostalo jossa esim ilmastointi pelaa hyvin ( raikas huoneilmaan, ikkunat eivät huurru jne). Vauvan kanssa pyrin harrastusten lisäksi ulkoilrmasn päivittäin edes kävelemällä parin kilometrin päähän kauppaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 10:52"]Aijaa. Minulla on kolme alle 4 vuotiasta, kaikki kotihoidossa. Välillä ketuttaa, mutta muuten menee ihan ok. Yhden kanssa oli helppoa :)
[/quote]
Joo ja mulla viisi eikä edes ketuta välillä, vähänkö oon parempi kuin sinä! Huoh...
Vielä lisää:
Olen aina ollut huono nukkumaan ja herään tosi helposti. Esim. koskaan ei ole tuottanut vaikeuksia alkaa heti kellon soitua touhottamaan eli en tarvitse mitään venyttelyaikaa sängyssä tai torkuttelua. Tää on tietenkin huono juttu kun tapahtuu keskellä yötä. Nyt olen siirtynyt nukkumaan parvekkeelle, koska herään pieneenkin äännähdykseen enkä pysy nukkumaan vaikka tiedän että mieheni hoitaisi lapsen. Ja toisaalta käy niin, että mies tulee jonkun jan päästä herättämään mua kun ei pysy enää hereillä. Hän on öisin niin väsynyt että pelkää nukuttaa lasta sylissä. Meillä on myös sellainn makuuhuone, ettei sänkyä saa turvallisesti niin että lapsi voisi nukkua vieressä. Liikkuu unissaankin tosi paljon, eli voi nousta seisomaankin silmät kiinni.
Olen myös nukkumatavoiltani sellainen etten tykkää nukkua "keinotekoisesti pimeässä" eikä valoisuus haittaa. Tämä on myös yksi syy miksen voi kuorsauksen lisäksi nukkua mieheni kanssa. Hän haluaa nukkua pilkkopimeässä, lämpimässä (varmaan joku 23-25 ois hyvä) ja seisovassa ilmassa. Itse taas nukun mielellään verhot auki (tykkään katsoa tähtiä/pilviä ennen kuin nukahdan), viileässä (ehkä 16-20 jos ollaan sisätiloissa) ja ikkuna auki. Mies nukkuu alushoususillaan, joten kuorsauksen ei voi käyttää tennispalloa tms. Myöskään mitään epämukavaa kuten nenälaastaria tai pahanmakuista (suihkeet) ei suostu käyttämään.
Päivällä lapsi on säännöllinen eli välillä menee päiväkausia että nukahtaa esim. aamupäikkäreille klo 9. Päiväunien aika ja pituus ei juurikaan muutu yövalvomisen takia vaan ne ovat aika vakio. Päivärytmi on meillä jotakuinkin tällainen
Yöherääminen klo 23-04 välillä. Nukuttamiseen menee 30min-3h30min. Usein juo maitoa mutta välillä sitä menee tosi vähän eli 20ml-2dl
Aamupuuro klo 6.30-7.30 (viime aikoina aamusyömiset hankaloituneet ja voi olla että syö ekan kerran vasta lounaalla)
Tässä välissä leikkiä
Aamu-unet klo 8.30-9.30 alkaen 1-1,5h (joskus välipla ennen nukahtamista)
Lounas klo 10-11.30 välillä
Lounaan jälkeen leikkiä/harrastus ja/tai kauppareissu-rataskävely.
Välipala klo 13-14.30 välillä
Iltapäikkärit klo 14-15 alkaen 1-2h
Leikkiä
Päivällinen klo 16-17 välillä
Isä tulee kotiin klo 17.30-19.30 välillä. Leikkii usein isän kanssa hetken. Joskus välipala n klo 18
klo 18.30-19 kylpy joka toinen päivä
n klo 19.00 iltapuuro
n klo 19.30 nukkumaan (isä nukuttaa syliin usein)
Lapsi on ollut kerran flunssassa, silloinkin korkein kuume oli 38 astetta sekin kerran mitattuna
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sua ap, kuulostaa tosi rankalta! Mulla oli vähän samantyyppisiä tuntemuksia ja oireita. Meilläkin toinen lapsi nukkui vähän ja osittain huonostikin. Kehoni sekosi - niin kuin selvästi sinullakin - ja hain apua Helsingin uniklinikalta Kannelmäestä. Tuo, että et itse pysty nukahtamaan, vaikka voisit, viittaa siihen, että sinulla saattaa olla sama ongelma: kehosi on voinut seota jo fysiologisesti liiasta valvomisesta. Sain itse unilääkkeitä (joissa kuitenkin herää vauvan heräämisiin, auttavat unessa pysymisessä). Kannattaisiko sinun harkita myös sellaisia? Hae ainakin ihan lääketieteellistä apua!
Henkiseen puoleen: Olisi varmasti hyvä, että voisit tehdä omia asioitasikin. Nyt kuulostaa, että olet antautunut vain äitiydelle. Oletko harkinnut osittaista töihin menoa, opiskelua, harrastuksia tms. "omaa"? Se varmasti auttaisi jaksamaan myös äitiydessä paremmin!
Ensihätään kannattaa järjestää sulle mahdollisuus nukkua edes yhdet, pitkät yöunet. Pyydä nukahtamislääkettä, jos luulet, ettet muuten saa nukuttua, ja mies tai joku muu hoitaa lapsen. Jos et voi nukkua kotona, mene hotelliin tai yökylään, tai pyydä miestä menemään lapsen kanssa vaikka mummolaan. Lupaan, että maailma näyttää sata kertaa valoisammalta, kun saa edes ne yhdet unet, ja sitten jaksaa paremmin miettiä, mitä muuta voisi tehdä, että jaksaisi paremmin.
Mä olen aika "huono nukkuja", ja lasten ollessa pieniä unettomuus pääsi todella pahaksi. En nukahtanut joka yö ollenkaan, tai en enää lapsen heräämisen jälkeen saanut unta. Pelkkä nukahtaislääke ei auttanut, menetti parin yön jälkeen tehonsa, ja auttaa vain todella satunnaisesti käytettynä, mutta yhdessä sen ja miehen avun kanssa alkoi pikkuhiljaa helpottaa...
Puolison kuuluu nyt tukea sua ja auttaa sillä tavalla teidän koko perhettä. Pyydä myös rohkeasti ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on yksilöllisiä, joku voi haluta nukkua turvassa lähellä vanhempaa vaikka vanhempi itse haluaisi nukkua ilman häiriötä pienestä tuhisijasta. Oikea unirytmi täytyy myös löytää, voisiko lapsen laittaa unille hieman myöhemmin. Myös pissahätä voi herättää.... Ja nälkä jos iltapala syödään aikaisin. Usein lapsi myös vaistoaa äidin tunnetilan ja ärtymyksen. Koita itse relata illalla ja olla miettimättä millainen yö tulee taas.... Molemmat hyvillä mielin nukkumaan, haleja ja pusuja. Yö voikin olla positiivinen yllätys...
Tuntuu absurdilta lukea tätä ketjua ja tuota velojen elämäntarkoituksen ihmettely-ketjua peräkkäin. Masennus, järjetön väsymys, puheavat allergiat, sairaudet ja puutostilat, rakkaudettomuus omaa lasta kohtaan, kuihtuva parisuhde ja olematon seksielämä, psykologilla käynti ym. on aivan peruskauraa äideille näemmä, mutta jos sanot olevasi elämääsi tyytyväinen, onnellinen ja mielekästä elämää elävä vela, niin auta armias mikä paskamyrsky tulee niskaan kun eihän kukaan sitä voi haluta, vaan onnetonkin ja äidin rikkova pikkulapsiaika on aina parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko rauta-arvosi kunnossa? Jos tulee verta nenästä, voi olla hemoglobiinikin liian alhainen. Itsellä auttoi väsymykseen myös rautalisä.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 10:52"]
Aijaa. Minulla on kolme alle 4 vuotiasta, kaikki kotihoidossa. Välillä ketuttaa, mutta muuten menee ihan ok. Yhden kanssa oli helppoa :)
[/quote]Epatiaa ainakin voisit vielä opetella, jos muuta haastetta ei ole!