Miten mies suhtautuu naiseen, jolla on ikäviä elämänkokemuksia?

No itekki oppinu ettei miehille kannata kertoa mitää negatiivista. Saat ite vaa 💩 niskaa ko oot kelvannu kokea tai tuntea jotain ikävää

Olento nimeltä mies esiintyy monissa muodoissa ja eri miehet suhtautuvat eri tavoin. Tietenki kaikki riippuu kaikesta jne.

Kaikki miehet eivät pysty käsittelemään hankalia asioita, vaikka näennäisesti olisivat aikuisia. Mutta empatiaan kykenevä ihminen kyllä yleensä ymmärtää ja osaa lohduttaa sekä samaistua tilanteeseen. Voi olla totta tuo että miehesi otti itteensä ja kokee tulleensa petetyksi, koska luuli sinusta parempaa. Ja nyt olet kuin särjetty sydän ja "viallinen".

Itse ehkä kertoisin aroista asioista sitten myöhemmin, kun molemmat jo tuntevat toisen hyvin. Jos noista asioista kertoo liian varhaisessa vaiheessa, niin ne saattavat liikaa vaikuttaa toisen muodostamaan mielikuvaan, vaikka varmasti parempi on että asioihin suhtaudutaan enemmän menneisyytenä eikä nykyisyyden määrittäjänä.

Joo, ei tosiaan ainakaan seksuaalisesta väkivallasta kannata puhua kuin oikeasti sellaisen kanssa johon luotat 100%. Miehet pitää sitä manipulointina ja luulee, että syytät kohta niitäkin. Tai sitten pitävät huts una.

Tulevat mustasukkaiseksi jostain raiskauksesta ja käyttävät myös aikansa hoitaakseen sinulle sitten vielä pahempia traumoja. Kun mies kysyy jotain elämästäsi niin kannattaa aina vastata että on mennyt erinomaisesti. Kohtelevat silloin ihan hyvin.

No juuri tuosta syystä kerroin, koska niitä ääliöitä on jotka kokevat tällaisen ihmisen olevan "viallinen".

En mä ole mitenkään viallinen. Ap

 Osa ihmisistä on eri tasolla ettei tule tuota. Vihainen luonne varmaan kerää kipinää pariksi päiväksi.

Nii, aina kannattaa kieroilla ja valehdella kaikesta. Hyvä naiset!

Onhan se ärsyttävää kuunnella uhriutumista asiasta mikä on tapahtunut vuosia sitten eikä sille enää mitään voi

Harmittaa lähinnä se, oliko tuo liikaa.

Seurusteltu ollaan kyllä jo pidempään.

Mutta nuo ovat sellaisia asioita, joista on pakko vähitellen kertoa. En halua hävetä yhtään enää mutta en myöskään kantaa toisen ahdistusta. Ap

Ei se ole uhriutumista. En vaan voi viedä tätä miestä tapaamaan tiettyjä perheenjäseniäni, jos hän ei tiedä taustaani kunnolla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onhan se ärsyttävää kuunnella uhriutumista asiasta mikä on tapahtunut vuosia sitten eikä sille enää mitään voi

Tämä on aika hyvä esimerkki luonnevikaisen ajatusmaailmasta. Kun kerrot luonnevikaiselle jonkun aran asian tai puhut jostain ikävästä sattumasta elämästäsi niin luonnevikaisen reaktio on pitää kertojaa manipuloitsijana tai uhriutujana. Tämän on selkeä red flag ja tällaisesta ihmisestä kannattaa hankkiutua eroon.

Vähän kaiken näköisiä reaktioita tullut vastaan kun olen kertonut ikävistä elämänkokemuksista. Saan paniikkikohtauksia seksin aikana joten ollut vähän pakko kertoa hyväksikäyttö kokemuksista kumppaneille. Nykyinen miesystäväni osasi suhtautua niin hyvin että olen pystynyt hänelle enemmänkin avautumaan ja osaa jo tunnistaa alkavan paniikkikohtauksen merkit ja rauhoittaa mut jo ennenkun paniikki ehtii kunnolla päälle. On tosi ymmärtäväinen ja rakastava, osaa kuunnella ja olla tukena, eikä hänen näkemyksensä musta ole mitenkään muuttunt. Toki on surullinen siitä mitä olen joutunut kokemaan, mutta ei näe mua sen takia jotenkin heikkona tai vähempiarvoisena tai pelastettavana vaan tasavertaisena kumppanina. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän kaiken näköisiä reaktioita tullut vastaan kun olen kertonut ikävistä elämänkokemuksista. Saan paniikkikohtauksia seksin aikana joten ollut vähän pakko kertoa hyväksikäyttö kokemuksista kumppaneille. Nykyinen miesystäväni osasi suhtautua niin hyvin että olen pystynyt hänelle enemmänkin avautumaan ja osaa jo tunnistaa alkavan paniikkikohtauksen merkit ja rauhoittaa mut jo ennenkun paniikki ehtii kunnolla päälle. On tosi ymmärtäväinen ja rakastava, osaa kuunnella ja olla tukena, eikä hänen näkemyksensä musta ole mitenkään muuttunt. Toki on surullinen siitä mitä olen joutunut kokemaan, mutta ei näe mua sen takia jotenkin heikkona tai vähempiarvoisena tai pelastettavana vaan tasavertaisena kumppanina. 

Kuka hullu tulee alapeukuttamaan tällaista kommenttia?

Vähän ohis, mutta kerran päätin kertoa hetken mielijohteesta yhdelle tyypille (ei mikään kunnon suhde ehkä siksi päätinkin repäistä) yhdestä aika henkilökohtaisesta kokemuksesta,josta en oikeastaan kenellekään ole kertonut. Tulos oli; en usko sua. No, se siitä avautumisesta. En ollut loukkaantunut lähinnä huvittunut, että kerran kun päätät kerto, niin ei edes uskota.

Mun kohdalla on suhtauduttu yhtä lukuun ottamatta ihanasti. On lohdutettu, oltu myötätuntoisia ja kuunneltu. Pidetty myös rohkeana ja vahvana, kun selvinnyt niin hyvin (oma kokemus on kyllä toinen).

Yksi tollukka oli vain hiljaa ja kysyi aiheutinko tapahtumia itse. 🤦‍♀️ Annoin sille vihkosen naisen kokemasta väkivallasta ja siten, että siitä avattuna sivu, missä on yleisimmät myytit ko.asiasta. Yksi yleisin myytti on tuo "nainen provosoi miestä". Älytöntä sikskin, että mulla oli siis sairas vainoaja, jonka kanssa en ollut parisuhteessa. Sitten sanoin sille tollukalle heipat.

Musta sun kannattaa jutella asiasta miehen kanssa, se on ainoa tie hyvään suhteeseen.

Ihmiset suhtautuu asioihin eri tavalla. Minusta tuo voiko omalle puolisolle jakaa myös niitä ikävämpiä juttuja on aika oleellista parisuhteen kannalta. Jos mies ei osaa suhtautua menneisyyden traumoihin niin tuskin osaa myöskään olla tukena sitten kun tulevaisuudessa tulee elämässä vastoinkäymisiä ja tarvitsisi puolison tukea. 

Pystyit avautumaan traumaattisista kokemuksistasi, mutta et pysty kysymään mieheltä, mitä tämä avautumisesta ajattelee? Ja Vauvasta pitäisi sitten löytyä vastaus?

Voi olla että se on suuttunut ja vihainen siitä asiasta, kun kokee "naisensa" näin loukatuksi, häpäistyksi. Tuo mustasukkaisuus myös voi pitää paikkansa, vaikka ei sillä tavanomaisella tavalla, kun tämä on vähän erilaista mustasukkaisuutta.