Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakkoajatukset, en kestä enää tätä uudestaan!
28.09.2015 |
Takana 11kk pätkittäin nukuttuja öitä, illasta joutuu nipistämään omaa aikaa siten, että nukkumaan pääsee klo 23 ja lapsi herättää jo 6-6.30. Vauva saattaa herätä jopa puolentunnin välein rinnalle.
Todella ahdistavista pakkoajatuksista (tai oikeastaan pakkoajatuksena pelko, että haluaisin yhtäkkiä satuttaa lastani) kärsin lapsen ollessa 6kk. No ne onneksi loppuivat kun sain nukkua aamuisin pitkään kun toinen heräsi lapsen kanssa.
Nyt ne pirulaiset ja ahdistus tulivat takaisin! Vedin itseni ihan piippuun ja yliväsyneeksi. Lisäksi lapsen kanssa kävi tilanne, jossa säikähdin lapsen puolesta pahasti, minkä uskon herkistäneen entisestään. Ensin tuli ahdistus ja epätodellinen olo, sitten iski pelkotilat. Väsyneenä vaikea kertoa järjellä asioita ja pysyä nykyhetkessä kiinni. Kun pelko iskee niin huomaan vaipuvani omiin ajatuksiini ja kun saan itseni takaisin siihen hetkeen niin ajatukset tuntuvat järjettömiltä.
Miten saan tilanteen taas hallintaani!?! En halua taas ahdistua ja pelätä hirveitä asioita! Olen luonteeltani kiltti, enkä voisi satuttaa kärpästäkään. Pelkään siis vain muuttuvani yhtäkkiä ihmiseksi, joka haluaisi satuttaa lastaan ja koko ajatus saa minut paniikin valtaan ja ahdistumaan. Ennemmin tekisin itselleni jotain kuin lapselleni!
Kertokaa kiltit, etten ole ainoa tämmöisten kanssa kamppaileva! En todellakaan kaipaa ilkeitä kommentteja, kiitos! Läheiseni tietävät näistä, heille onneksi olen voinut puhua, mutta he eivät tunnu jaksavan enää kuunnella uudestaan samoja ressaamisiani..
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap: Kaipaisin yhä kokemuksia samankaltaisista tilanteista.. Tuntuu, että tulen kohta hulluksi tämän kanssa!
Voiko pakkoajatuksena olla pelko jostain? Minulla kokoajan painaa pelko, että kiinnostuisin yhtäkkiä lapsestani seksuaalisesti väärällä tavalla. Ihan hirveä ajatus ja ahdistaa kun kokoajan pelottaa, että "mitä jos nyt" "entä nyt" jne.. Ennemmin kuolisin kuin satuttaisin lastani, mutta tämä pelko ei anna periksi!! Välillä helpottaa, mutta sitten taas alkaa.. Terapeutin kanssa keskustelimme, että tämä voi olla jotain, jota itse olen kokenut lapsena (epäilys asiasta).
Kertokaa kokemuksia! Pää leviää tämän kauhean ajatuksen takia! En siis koe pakkoajatuksia itse teoista vaan pelkään, että alkaisin tehdä sellaista. Ihan hirveä olo! Tiedän, ettei kukaan voi pakottaa tekemään mitä ei halua, mutta tuohon kun pelko sanookin, että mitä jos yhtäkkiä tulisikin halu tehdä
Oikeesti, neuvoja? ;-(
Alue: Aihe vapaa
ap: Asumusero tulee minun halustani, tällä hetkellä voimat ei riitä ylläpitämään parisuhdetta kotona yllä vaan voimat menevät itseeni ja lapseen. Työelämä ei ole minulle tällä hetkellä vaihtoehto, koska olen sairauslomalla, juurikin vähäisten voimieni ja toipumismatkan takia.
Tätä ennen tosiaan minulla ollut useampi kuukausi (5kk) ilman tälläisiä pakkoajatuksia ja fiilis oli muutenkin hyvä kun sain parisuhdeasiat liikkeelle ja lapsen kanssa olimme vanhempieni luona hetken, joka mahdollisti minulle paremman nukkumisen. Eli levolla ehdottomasti hyvä vaikutus, kun on voimissaan niin kykenee laittaa vastaan näille peloille ym.