Pakkoajatukset, en kestä enää tätä uudestaan!

Otahan puheeksi lääkärillä tuo asia ja pyydä lääkitys. Syön itse neuroleptia päivittäin pakkoajatuksiin ja ahdistukseen ja ero entiseen on huomattava!

Se on vain ajatus! Sä et sekoa etkä tee mitään lapsellesi. Se on oikeasti vain paska ajatus. Suutu sille ajatukselle! Sano sille että painuu vittuun häiritsemästä sua! Pakkoajatukset usein tulevat kilteille ihmisille. Älä anna sille tyhmälle ajatukselle valtaa. Sä selviät ja toi menee ohi vielä.

Et ole ainoa. Ja niistä voi myös päästä eroon. SSRI-lääkitys auttaa.

Ota yhteyttä perheneuvolaan. Et todellakaan ole ainoa noista ajatuksista kärsivä. Tiedosta ja hyväksy se, että myös kielteiset tunteet äitinä ovat arkea ja ihan hyväksyttäviä. Ajatukset ja tunteet eivät ole vaarallisia, vain teot. Älä yritä liikaa olla täydellinen, rakastava ja iloinen äiti, koska äitiys on myös paljon muuta. Väsymys pahentaa negatiivisia ajatuksia, kuten tiedätkin. Ole terveen itsekäs ja jätä lapsi muiden hoitooon välillä, jotta saat levätä. Pyydä isovanhemmilta, ystäviltä, lapsen kummeilta hoitoapua. Kodinhoitajiakin annetaan taas myös lapsiperheille, ei pelkästään vanhuksille. Ota selvää asiasta. 

Ne, joilla pakkoajatuksia on, nimenomaan eivät toteuta niitä.
Mieli etsii pahimmat skenaariot, jotta keho kokee Taistele tai pakene -reaktion ---> paniikki ja ahdistus
Hoe itsellesi "tämä ei ole todellista, mieleni vain tekee temppuja".

Väsymys, ja varsinkin pitkittynyt väsymys, on oikeasti vaikea tila elimistölle niin fyysisesti kuin henkisesti. Minulla ei ole lapsia niin en tiedä, mutta olisiko sinun mahdollista saada jotain lastenhoitoapua joskus, että saisit aikaa itsellesi ja levättyä oikein kunnolla?

Pakkoajatuksia on ollut minullakin. Olin silloin lähes täysin uneton ja stressasin töissä. Joulun aikaan kaikki kulminoitui, ja näin mielessäni monia kertoja päivässä hirvittäviä asioita (kuinka kuristan koirani joululahjanarulla, kuinka puukotan miestäni useita kertoja rintaan, kuinka kaivan isäni silmän irti jälkiruokalusikalla tms...). Luin netistä, että ajatusten täytyy antaa tulla ja mennä. Älä pidättele niitä. Mieti onko ajatuksessasi järkeä ja tekisitkö oikeasti niin. Ja sitten anna ajatusten mennä.

Tarvitsisit lepoa.

ap: Kiitos ihanan tsemppaavista vastauksista! Minulta löytyy ahdistukseen lääkitys (traumaperäinen stressihäiriö) ja traumaterapeutti tietää myös tästä. Väsymys ehdottomasti pahentanut fiilistä ja siihen päälle stressit parisuhteesta ym...

Ap sun täytyy hakea tasapainoa, rauhallista tunnetta jostain, monesti kun tunteet myllertää samaa rataa koko ajan niin jää tai saatraa jäädä jumiin tiettyjen tuntemuksien keskelle, aloita ehdottomasti joku joogan/venyttelyn tapainen harrastus => juoksu liikunta kaikki mitkä nostaa js kohottaa mielialaa on hyvästä! Venyttely ja keslittyminen siihen monesti laukaisee jo stressiä ja vie levotonta oloa ja ajatuksia pois! Äläkä mittaa itseä siitä näkökulmasta, että oletko kiltti...Älä ressaa! Tsemppiä!!!!

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 05:49"]Ap sun täytyy hakea tasapainoa, rauhallista tunnetta jostain, monesti kun tunteet myllertää samaa rataa koko ajan niin jää tai saatraa jäädä jumiin tiettyjen tuntemuksien keskelle, aloita ehdottomasti joku joogan/venyttelyn tapainen harrastus => juoksu liikunta kaikki mitkä nostaa js kohottaa mielialaa on hyvästä! Venyttely ja keslittyminen siihen monesti laukaisee jo stressiä ja vie levotonta oloa ja ajatuksia pois! Äläkä mittaa itseä siitä näkökulmasta, että oletko kiltti...Älä ressaa! Tsemppiä!!!!
[/quote] Ja mitä se haittaa jps on huonolla tuulella tai ärsyyntynyt, ei se oo vakavaa...ja nuo ajatukset on tosiaan pelkoja vain ...mutta eikö tärkeintä ole tiedostaa kuka sinä olet itse ihmisenä :) Älä pelkää turhaan jotain ajatuksia, tai älä jää niiden vangiksi...Suosittelen oikeasti joogaa ja liikuntaa...siis kaikkea mikä kohottaa mielialaa! Ja ystävien näkemistä jne.siis kaikkea normaalia mikä saa ajatukset muualle! Kun mielisla on hyvä, tasainen ja koholla, niin turhat ajatuksetkin painuu pois!! Oot hyvä äiti aivan varmasti! Suhtaudu itseen myös vähän kevyemmin :) ...Ei haittaa vaikka välillä suututtaa, se on ihan normaalia!

Minulle tulee joskus tunne, että olisi todella helppoa tehdä jotain tyhmää tai kamalaa, ja sitten alan pelätä että teen niin. Olen tulkinnut tämän niin, että aivot turhan innokkaasti etsivät riskejä ympäristöstä, ja yrittävät ennaltaehkäistä niitä. Lapsenkin kohdalla mietn mitä pahaa voisi sattua, vaikken pelkää itse satuttavani. Uskon ap, että mielesi pyrkii tunnistamaan riskejä estääkseen pahoja asioita, ja väsyneenä sitten olet ylikierroksilla.

Sitä väsymystä kannattisi kyllä pyrkiä vähentämään. Riippumatta kaikesta siitä, mitä sanotaan lapsentahtisuudedts jne, 11-kuukautisen vuavan ei enää kuulu heröillä puolentoista tunnin välein. Onko iltapala sopivan tukeva? Eihän lapsella ole mitään allergiaa, joka herättäisi yöllä? Miksi saat omaa aikaa vasta lapsen nukkumaan mentyä (missä sen isä on) ja tarvitsetko sitä todella enemmän kuin unta, jos unen puute saa aikaa väkivaltaisia pakkoajatuksia - oma aika on tärkeää, mutta uni on vielätärkeämpää, voin kertoa molempien puutteesta kärsineenä. Saatko lainkaan liikuntaa, pystyttekö käymään esim vaunukävelyillä? (Mun lapsen kanssa ei pystynyt, koska se alkoi itkeä isoon ääneen aina vaunuissa ollessaan. Rintarepussa se kulki paremmin, mutta lopulta oli aika painava) 

pyri kaikin keinoin nukkumaan enemmän. tuossa on nimittäin se ongelma, että pitkittyessään se jää päälle. Pakkoajatukset pahenee, unettomuus kroonistuu ja jonain påivänä otteesi todellisuudesta heltiää. Tai huomaat, kuten minä, että kirjasto lähettää sulle 1500euron laskun aika sitten uusimatta jääneistä lainoista.

Mulla auttoi myös tuo mantra... se on vain ajatus se menee ohi. Joskus se kestää tunteja joskus minuutteja, mutta ihan varmasti tulee aika jolloin päässäni on muita ajatuksia.

Toisaaltaan sitä ajatusta ei kannata kieltää koska se vain ruokkii lisää sitä ajatusta. Eli anna sen tulla rauhassa ajatuksiisi kuuntele sitä ja kestät sen. Sitten siirrät ajatuksesi muualle, sitä pitää harjoitella paljon... siis todella paljon.

Ja sun pitää saada nukuttua. Uni on kaikkein tärkeintä!

-kun ahdistaa, niin onko suurin syy univelka ja se että vauva on niin kiinni sinussa?

-kun ahdistaa miksi ajattelisit että pitäisi tehdä jotain pahaa?

-vauvavuosi saattaa olla rankka, anna itsellesi oikeus myöntää että olet väsynyt sen vuoksi

-vauvasi on kohta vuoden, kuinka pitkään imetät? Imetyksen myötä äidin hormonit voi vaikuttaa äidin mielialaan (en tiedä onko tutkittu, mutta ainakin käytännössä siltä se tuntui). 

-pyydä vauvanhoitoapua niin ehdit hengähtää ja keskustele ammattilaisen kanssa. 

-näe muita äitejä ja lapsia kerhoissa tai muualla, niin näet miten toisetkin elävät vauva-arjessa ja ehkä lapsesi nukkuu paremmin kun päivällä on ollut enemmän tekemistä.

ap: Vauva "heräilee" yöllä pelkästä tottumuksesta, saattaa ottaa yhden imaisun rinnasta ja jatkaa unia. Kiinteitä syödään, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Olen ajatellut imettää niin pitkään kuin hyvältä tuntuu.

Liikun 5krt viikossa, mutta siitä kun toisinaan tullut pakollinen paha, seuraa huono omatunto, jos en jaksa liikkua. Olen siis saattanut viimeisillä voimillani vetää päivän urheilut...

Tämä saikin alkunsa kun herätys oli ollut aikaisin ja touhusin koko päivän, alkoi väsyttämään ja fiksuna päätin tehdä urheilusuorituksen lepopäivän sijaan, että virkistyisin. Voimathan ne meni ja jonkun ajan päästä päähän iski ajatus, että mitä jos nyt tulisi tarve satuttaa lasta esim. seksuaalisesti. Säikähdin hulluna ja väsyneenä en kyennyt torjumaan ajatusta järjellä, vaan takerruin siihen ahdistuen lisää ja lisää. Sitten ajatuskierre olikin valmis.. Nyt sitten ahdistuksissaan miettii pienistäkin asioista, että mitä jos nyt tuleekin semmoinen fiilis jne...

Onneksi muiden seurassa saan ajatukset välillä pois.. Mutta yksin ollessa välillä oikeen kiusaa itseään ajattemalla. Mies on pitkiä päiviä töissä ja nyt olisi vielä edessä asumusero..

[quote author="Vierailija" time="29.09.2015 klo 07:55"]Minulle tulee joskus tunne, että olisi todella helppoa tehdä jotain tyhmää tai kamalaa, ja sitten alan pelätä että teen niin. Olen tulkinnut tämän niin, että aivot turhan innokkaasti etsivät riskejä ympäristöstä, ja yrittävät ennaltaehkäistä niitä. Lapsenkin kohdalla mietn mitä pahaa voisi sattua, vaikken pelkää itse satuttavani. Uskon ap, että mielesi pyrkii tunnistamaan riskejä estääkseen pahoja asioita, ja väsyneenä sitten olet ylikierroksilla.
[/quote]

Tässä yksi pakkoajattelija. Minulla kierre lähtee juuri noin liikkeelle. Keksin tai näen jotakin millä hullu voisi satuttaa muita tai itseään tai tehdä muuten vain jotakin täysin normien vastaista.

Siitä se lähtee. En vain uskalla ajatella, että tämä on vain hölmö ajatus. Pelottaa niin paljon se, että tulisin sittenkin hulluksi ja jotakin tapahtuisi.

Minulla on SNRI-lääkitys + bentsot ja ne ovat leikanneet pois pahimmat ajatuskierteet, mutta silti näitä on liiaksi asti.

Kunpa joskus voisi vaikka kävellä kauppakeskuksen toisessa tai kolmannessa kerroksessa ilman, että ajatukset ovat siinä keskellä olevassa kuilussa.

Stockmann, kamppi, ... :(

Tuleeko ero johtuen sun oireiluista?

Hae lapsille päiväkotipaikka ja palaa työelämään. Sinulle kotiäitiys ei selvästikään sovi. Tähän ei liity mitään arvolatausta- sinulle se nyt vaan ei sovi.

Kysykää siltä ajatukselta miksi. Miksi satuttaisin? Kuvittele ajatus vaikka limahirviölapseksi, jota pitää opettaa tavoille. Kyseenalaista sen tekemät ehdotukset. Kuvittele, että kysyt miksi satuttaisin, ja kuvittele sen jälkeen, että tuo hirviö on hölmistynyt, eikä keksi yhtään järkevää syytä miksi sinun pitäisi toteuttaa se hänen ehdotus. Sitten hengität muutaman kerran syvään ja totea tuolle hirviölapselle, että jos ei ollut mitään järkevää sanottavaa, menet jatkamaan omia hommiasi ja keskityt niihin hommiisi.

Lopeta imetys. Tee unikoulu. Psyyke on tällä hetkellä liian kovilla. En ole huolissani että satuttaisit ketään vaan siitä ettet pian jaksa enää. Sinun on pakko levätä ja rentoutua nopeasti. Ota neuvolaan yhteys ja kerro öistä. Ajatuksista ei tarvitse jos et halua. Nyt unta ja lepoa, kiireellä! Nyt on äiti tärkeämpi kuin imetys tai täydellinen suoriutuminen äitiydestä!

Lopeta ajatustesi pelkääminen. Tajua, että ne ovat VAIN ajatuksia. Ne eivät voi satuttaa sinua eikä lastasi, eivätkä ne voi pakottaa sinua tekemään mitään mitä et pohjimmiltaan halua. 

Itselläni on koko ikäni ollut pakkoajatuksia, jotka usein liittyvät rakkaimpieni satuttamiseen. Välillä mielessä pyörii ihan elokuva siitä miten vaikka puhkon lapseni silmät saksilla tai tungen koirani mikroon ja paistan kunnes räjähtää. Toki näihin mielikuviin liittyy mukana ahdistavia tunteita. Mutta ei nuo minua haittaa silti, eivät tee elämästäni kokonaisuudessaan ahdistavaa, koska tiedän, että ne on vain mielen automaattista pyörittelyä, joka ei mitenkään uhkaa ketään.

Ja tiedän, että itse aina päätän, minkä ajatuksen haluan toteuttaa ja en. Näinhän se on joka asiassa. Esim. jos mieleen tulee että tekisipä mieli jäätelöä, niin jos on päättänyt laihduttaa, niin sitä silti päättää että en kuitenkaan sitä nyt syö. Samoin jos mieleen tulee joku hirvittävä mielikuva julmuuksista, sitä itsestäänselvästi sanoo, että tietenkään en ikinä tuollaista tekisi enkä tee. Sitten se mielikuva menee nopeasti ohikin, kun taas jos sitä alkaa pelkäämään, tilanne voi kehittyä paniikkikohtaukseksi asti.