Numero- vai lukutaidottomuutta?

Professori emeritus Kaarle Kurki-Suonio kirjoitti Arkhimedes lehden numerossa 4-5/2012.

"Joskus muinoin, kun itse oli toimittajana, fysiikan hyvän kielen ja terminologian ylläpitoa ja kehittämistä pidettiin Arkhimedes lehden tärkeänä tehtävänä. Äidinkielen tarkastajana toimi silloin, pelkästä harrastuksestaan, professori Matti Sadeniemi, silloisen Suomen Akatemian kielitoimiston, sittemmin Nykysuomen laitoksen johtaja. Muistan monia hänen kanssaan käymiäni keskusteluja siitä, miten asioita voidaan esittää sekä kielellisesti että fysikaalisesti oikein. Itse toimin termipoliisina, kun olin jo silloin mittayksikkökomiteassa.

En tiedä, missä määrin julkaisijaseurat pitävät nykyisin tätä tehtävää tärkeänä, kiinnostaako se nykyistä toimituskuntaa ja liittyykö artikkelien hyväksyntään mitään kielellistä ja terminologista tarkistusta. Ruotsin kielestä en osaa sanoa mitään, mutta suomen osalta ote näyttää höltyneen.

Tähän jupinaan antoi sysäyksen Arkhimedes lehden numeron 2/2012 kaksi terminologista virhettä, jotka eivät omana aikanani olisi läpäisseet tarkistusta.

Erinomaisessa artikkelissa SI-järjestelmän kehityksestä ja tulevaisuudesta on SI-perusyksiköiden uusissa määritelmissä käytetty sanaa "numeroarvo", kun oikea termi on "lukuarvo". Kirjoittaja pahoitteli lipsahdusta ja toivoi, ettei virhe pääsisi siirtymään määritelmien viralliseen kieliasuun.

Puhuminen numeroista, kun tarkoitetaan lukuja, on melko yleistä. Siihen turtuu. Sekaannus johtunee siitä, että englannin sanojen "digit" ja "number" merkitysten työnjako on erilainen kuin suomen vastaavien sanojen "numero" ja "luku". "Number" kantaa osin molempia merkityksiä, mutta "numero" tarkoittaa ensisijaisesti merkkiä tai identifioivaa tunnusta ilman määrällistä merkitystä. Ei esimerkiksi puhelinnumeron suuruus lukuna merkitse mitään. Lukumäärän ja luvulla ilmastava suuruuden ilmaisee aina luku, ei koskaan "numero", vaikka se englanniksi onkin "number".  Siksi suureilla on yksikköön liittyvä lukuarvo eikä numeroarvo.

Sekaannus ulottuu myös merkkejä tarkoittaviin sanoihin "ykkönen", "kakkonen" ym. Esimerkiksi gradun käsikirjoituksesta sain joskus lukea "ykköstä pienemmistä" taitekertoimista. Miten verrata taitekerrointa kirjoitusmerkin kokoon?"

Olen itsekin pohdiskellut asiaa ja jopa aikonut kirjoittaa siitä. Vaikka Kaarle yllä olevalla kirjoituksella tyhjensikin pajatson ainakin eturessua myöten, niin muutama rautalangasta väännetty esimerkki.

1 voi tarkoittaa seuraavia asioita.

1 = numeromerkki (0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9).  Sen nimeäminen "ykköseksi" (kakkoseksi, kolmoseksi, jne.) selkeyttää  asiaa, en tosin tiedä, kuinka hyväksyttävää tämä käytäntö on oikeakielisyyden kannalta.

1 = numero, jossa on yksi numeromerkki. Esimerkiksi äänestysnumero (tosin numeroa 1 ei yleensä käytetä tässä yhteydessä).  Numerot voivat olla loogisessa järjestyksessä, kuten vaikka lähtönumerot hiihtokilpailussa tai sitten hyvinkin satunnaisessa, kuten arvotut lottonumerot.  Sanan numero käyttö tässä yhteydessä usein selkeyttää asiaa. Lähtönumero, puhelinnumero, kadun numero.

1 = luku, joka tarkoittaa lukumäärää tai jonkin suureen arvoa yhden merkitsevän  numeron tarkkuudella. Siis 1 kissa tai 1 kg sokeria.  Yhdellä numeromerkillä ilmaistavat lukumäärät kirjoitetaan yleensä suorasanaisessa tekstissä sanana, eli yksi kissa.

Hämmennetään vielä vähän soppaa. John Allen Paulos julkaisi vuonna 1988 kirjan Innumeracy, joka suomennettiin nimellä Numerotaidottomuus. Kyseessä oli tietysti lukuihin liittyvästä ymmärryksen puutteesta kertova kirja, mutta Lukutaidottomuus olisi sekin ollut harhaanjohtava nimi. Tällä "sekaannuksella" on pitkät historialliset juuret. Kaisa Häkkisen mukaan: "Lukea-verbin alkuperäinen merkitys on nimenomaan ’laskea, luetella’. Lukutaito on paljon myöhempää perua kuin tämä suomalais-ugrilainen verbi".

Näillä alkuun. Asiasta enemmän kiinnostuneille Jukka Korpelan mainiossa  Nykyajan kielioppaassa.