Lue keskustelun säännöt.
Opiskelen yliopistossa, koulutusvalinta kaduttaa!
27.09.2015 |
Opiskelen ensimmäistä vuotta yliopistossa ulkomailla. Lukion jälkeen pidin välivuoden ja lähdin toteuttamaan pitkäaikaisia unelmiani ja muutin nykyiseen asuinmaahani tekemään erinäisiä pätkätöitä. Vuoden päästä hain opiskelemaan paikalliseen yliopistoon ja yllätyksekseni pääsikin sisälle.
En voi kuitenkaan olla ajattelematta miten elämä olisi hyvin erilaista jos asuisin edelleen vanhempieni luona kotikaupungissani, opiskelisin siellä yliopistossa ja hakisin sitten vaikka maisterivaiheeseen nykyiseen kotimaahani. Ei olisi opintolainaa, ei taloudellista stressiä, ei stressiä vieraalla kielellä opiskelusta. Lisäksi täällä asuessani olen särkenyt sydämeni kahdesti tosi pahasti ja elo ei ole muutenkaan ollut juhlaa: tulin huijatuksi vuokra-asioissa ja menetin paljon rahaa, näin muutamia mainitakseni.
Tietenkään en enää aio jättää koulua kesken ja tehdä tuollaista peruutusliikettä, mutta itken usein ajatellen miten erilaista ja helpompaa elämä voisi olla jos olisin tehnyt toisin. Kotona asuessa olin paljon huolettomampi, onnellisempi ja aikuistuminen ja vastuunotto on saanut minut epävarmaksi ja alakuloiseksi sekä ennen kaikkea stressaantuneemmaksi. Olen tehny typeriä asioita ja isoja virheitä täällä asuessani. :(
Miten tästä katumuksesta pääsisi yli tai edes ympäri? En osaa nauttia täällä olosta yhtään, vaikka miljöö ja kaupunki onkin ihana. Se ei ole ongelma vaan se miten en selvästi ollut valmis lentämään pesästä isoon maailmaan vaan tein tyhmiä virheitä joka saralla.
Kommentit (13)
Älä huoli, siinä sitä aikuistuu! Minäkin olen hieman samassa tilanteessa, olen yhä samassa maassa vanhempien kansaa, mutta olen vasta 16 ja etäisyyttä heihin on se 400 km.
Toisinaan kadun valintaani, mutta silloin kannattaa palauttaa mieleen miksi alunperin halusin tänne missä nyt opiskelen.
Toisinaan tuntuu että en millään selviä asiasta X mutta jotenkin sitä aina selviää. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule Suomeen ja mene äitis helmoihin.
Kuulostat tosi stressaantuneelta ja ehkä masentuneeltakin: tuo määrä jossittelua ja itsensä syyllistämistä "virheissä" joihin kukaan ei kuole ja jotka eivät ole peruuttamattomia kuulostaa epänormaalilta. Voisit ihan hyvin esim palata sieltä Suomeen opiskelemaan eikä se olisi mikään maailmanloppu. Itsellä iski paha masennus vastaavassa tilanteessa ja itkeskelin juuri noin että "kaikki olisi ihan eri tavalla jos vaan olisin jäänyt kotiin", vaikka oikeasti olin vain niin masentunut että kaikki näytti peruuttamattomalta epäonnistumiselta
Kiitos vastauksista. Otsikko oli vähän ajattelemattomasti muotoiltu, en siis kadu alavalintaa vaan sitä millaisen polun päätin valita. Täällä asuminen on edelleen unelmani kuolleen kotikaupunkini sijaan, mutta käytännön asioiden vuoksi olisi ollut helppoa jos olisin tehnyt aikoinaan toisenlaisen päätöksen. Parasta olisi etten olisi koskaan seurustellut miehen kanssa joka hajotti minut todella pahasti ja olen edelleen surullinen noiden asioiden takia :(
En voi enää peruuttaa ja muuttaa kotiin enkä halua tuhlata aikaa, sitä paitsi se ei muuttaisi jo tapahtuneita asioita joita suren eniten. Arki täällä nykyään ihan ok
Hei kohtolotoveri! Juu ei tullut valittua helpointa tietä. Ainoa, mikä motioi pysyä täällä on kielen oppiminen sekä kansainvälisempi tutkinto. Uskon kyllä, että joulun jälkeen helpotaa kun on tottunut opiskeluun vieraalla kielellä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta Helsinkiin? Älä murehdi menneitä vaan mieti mitä SINÄ haluat juuri nyt.
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 08:25"]Muuta Helsinkiin? Älä murehdi menneitä vaan mieti mitä SINÄ haluat juuri nyt.
[/quote] ei asiat muutu muuttamalla takaisin, on liian myöhäistä ja se tarkoittaisi tämänkin mahdollisuuden hukkaanheittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haluaisin muuttaa ulkomaille tekemään erinäisiä pätkötöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo huonot ihmissuhteet olisivat yhtä hyvin voineet tulla kotimaassakin vastaan. Ja jos arki on nyt ok, mikset vain keskittyisi opintoihin ja ottaisi nämä vaikeudet kasvun paikkana? Ajattele, mikä voittajafiilis muutaman vuoden päästä, kun saat Bachelor-vaiheen loppuun ja voit katsoa taaksepäin ja miettiä, että selvisit, vaikka alussa oli vaikeaa. Tuosta tulee sinulle sellainen voimavara elämääsi, kun uusia vaikeuksia tulee eteen. Muistat ne vaikeat opiskeluajat ja miten niistäkin selviydyit, ja selviät siitäkin mikä on edessä.
Tsemppiä sinulle, pärjäät kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2015 klo 12:23"]on liian myöhäistä
[/quote]
Kymmenen (tai ehkä vain jo viiden) vuoden päästä naurat ajatukselle, että tuossa iässä on liian myöhäistä. Tai ehkä olet katkera huomatessasi, ettei aika muutokselle ollut todellakaan liian myöhäinen ja olisit ehtihyt tehdä jo vaikka mitä niiden vuosien aikana.
Tuota on aikuisuus. Harva on siihen valmis ja kaikki tekevät virheitä eroavissa määrin.
Vai luuletko sä, että oikeasti aikuiset ei mokaa, tule huijatuksi ja kaikki on aina yhtä auringonpaistetta? :D Nyt on ihan hyvä hetki kasvaa vähän.