Lue keskustelun säännöt.
Katkerat tunteet omaa veljeä kohtaan
27.09.2015 |
Haluan nyt vähän purkaa tuntojani tänne, kun ei ole oikein ketään muutakaan kelle puhua. Olen aikuinen nainen ja asun omillani, minulla on hyvä työ jossa olen esimiesasemassa ja kaikki muutenkin elämässä "normaalisti" ja mallillaan. Luonteeltani olen aina ollut hyvin itsenäinen. Lapsesta saakka olen hoitanut itse omat asiani, koulussa läksyt ja myöhemmin itsenäistyttyä elättänyt aina itseni ilman vanhempien avustusta, hoitanut laskut, vuokrat, opiskelut yms ilman apua. Minulla on 1,5 vuotta itseäni vanhempi veli, joka on täysin vastakohtano; ollut koko elämämme ajan. Hän on aina tarvinnut vanhempieni apua kaikkeen, häntä on aina pitänyt patistaa kouluun liittyen, töitä ei hae ja kaikki vähäiset työt mitä on tähän mennessä tehnyt hän on saanut vanhempieni avulla. Tällä hetkellä opiskelee yliopistossa eikä käy töissä koulun ohella. En tarkoita, että olisi mikään pakko. Mutta hän meni vuokraamaan budjettiinsa (opintotukeen) nähden aivan liian kalliin asunnon. Vanhempani maksavat hänen ylimenevän vuokra-osansa, maksavat puhelin ym. laskut ja käyvät vielä kerran viikossa ostamassa jääkaapin täyteen ruokaa. Työntekoa veljeni halveksuu syvästi ja on sitä mieltä, että kaikki työssäkäyvät veronmaksajat ovat tyhmiä ja luusereita. Itse hän aikoo keksiä jonkin innovaation lähivuosina, jolla rikastuu hetkessä miljonääriksi. Realistista, eikö? Hän myös avoimesti haukkuu ja väheksyy minun työtäni, enkä voi perheelleni puhua lainkaan työstäni tai muutenkaan elämästäni hänen ollessa paikalla, sillä hän lyttää kaiken samantien maanrakoon. Vanhempani jostain syystä paapovat häntä kuin pientä lasta. Jos korotan ääntäni, vanhempani älähtävät molemmat minulle saman tien ja ovat sitä mieltä, että minun pitäisi katsoa peiliin ja miettiä käytöstäni. Ja olemme sentään kaikki aikuisia ihmisiä! Tällaista on jatkunut koko elämämme ajan, ja veljeäni on aina ylistetty pienimmästäkin ansioitumisesta, samalla kun minun onnistumisiani ei olla noteerattu juuri lainkaan. Hyvä esimerkki tästä se, että veljeni työskenteli viime kesäänä eräillä messuilla kahden päivän ajan. Ja se oli hänen ainoa työnsä koko kesän aikana. Ja tätä ylistettiin meidän perheessämme kuin suurintakin saavutusta, samalla kun minun kokopäivätyötäni vähäteltiin. Kyse ei ole siitä etteikö veljeni yrityksistä huolimatta saisi töitä, vaan siitä, että hän ei edes hae niitä, sillä kuten sanottua, hänen mielestään perus päivätyöt ovat luusereille ja idiooteille. Ja mamma och pappa betalar. Tilanne on kiristynyt siihen että olen katkaissut välit kokonaan veljeeni ja melkeinpä myös vanhempiini, sillä en enää kestä vähättelyä, jota olen heiltä saanut osakseni koko elämäni ajan. Juttua voisi jatkaa vaikka koko yön. Ja kyllä, olen yrittänyt puhua asiasta vanhempieni sekä veljeni kanssa. Mutta tuloksetta. Välit veljeni kanssa ovat niin tulehtuneet, että emme voi laisinkaan olla saman katon alla toistemme kanssa. Innolla odotan joulua, jonka tulen varmaan viettämään aivan yksin, sillä en vain voi sietää tätä tilannetta. Kiitos, jos joku jaksoi lukea loppuun asti ja ymmärsi tekstini.
Kommentit (56)
Minun tekisi mieli halata teitä tsemppareita. Olette ihania, kiitos. Ja veljeäni tekisi mieli ravistella, mutta ei häneen mikään tepsi. Puoleni kyllä pidän, mutta tuntuu surulliselta jos ei voi olla oman perheensä kanssa tekemisissä. Mutta, kuten joku kommentoi, niin ehkä siihenkin tottuu. Ja todella toivon, että joskus saan oman perheen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunta olisi parempi ilman näitä ap:n veljen tyylisiä tapauksia. Toivottavasti jää auton alle tai lentokone tippuu päälle tms.
Tsemppiä, et ole ainoa jonka perhedynamiikka on perseellään. Itselläni etäisyyden ottaminen oli myös ainoa vaihtoehto ja olen paljon onnellisempi. Ei perheeltäkään tarvi sietää mitä tahansa paskaa.
Tää teksti on melkein suoraan mun elämästä. Oon aina ollut suoriutuja tyttö, nyt hyvä ammatti, työ, asunto ja parisuhde. Mun pikkuveli taas on kouluja käymätön sossupummi. Siis valmistu 2 v sitten amiksesta pari vuotta myöhässä, päiväkään ei ole tehnyt alansa töitä eikä edellenkään ole jaksanut jatkokouluttautua. Kotona asuessani siivosin, kokkasin, kävin koulua, kesä ja keikkatöissä, maksoin vuokraa kotona asumisesta, maksoin omat ulkomaanmatkat, vaihto-opiskelun, autokoulun jne. Tämä veljeni taas ei ole päiväkään siivonnut, kokannut tai osallistunut asumiskustannuksiin ja asuu edelleen kotona. Perhanna vie mun äiti pesee sen pyykit edelleen. Pari kuukautta sitten kävin kotona ja tilanteesta suuttuneena toin esille huutaen ja itkien vanhemmilleni tämän epäreiluuden jonka kanssa oon elänny koko mun elämän. ISÄNI vain totesi että näin asiat eivät olleet. Hän ei muista että olisin itse maksanut autokouluni ja hänen mukaansa meitä on aina kohdeltu tasapuolisesti. Meinasin todella kataa kuuman keiton isän päälle. Saatana se kehtasi valehdella mulle päin naama. Totesin vanhemmille että heidän poikansa voi hoitaa heitä tulevaisuudessa ja muhun on turha olla yhteydessä ja häivyin asunnosta. Vuosia olen miettinyt miksi pikkuveljeä on suosittu kaikki nämä vuodet. Uskon että pärjäävä lapsi eli minä olen ollut helpompi kasvattaa enkä ymmärrä miksi en ole saanut osakseni samanlaista rakkautta.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:50"]
Tää teksti on melkein suoraan mun elämästä. Oon aina ollut suoriutuja tyttö, nyt hyvä ammatti, työ, asunto ja parisuhde. Mun pikkuveli taas on kouluja käymätön sossupummi. Siis valmistu 2 v sitten amiksesta pari vuotta myöhässä, päiväkään ei ole tehnyt alansa töitä eikä edellenkään ole jaksanut jatkokouluttautua. Kotona asuessani siivosin, kokkasin, kävin koulua, kesä ja keikkatöissä, maksoin vuokraa kotona asumisesta, maksoin omat ulkomaanmatkat, vaihto-opiskelun, autokoulun jne. Tämä veljeni taas ei ole päiväkään siivonnut, kokannut tai osallistunut asumiskustannuksiin ja asuu edelleen kotona. Perhanna vie mun äiti pesee sen pyykit edelleen. Pari kuukautta sitten kävin kotona ja tilanteesta suuttuneena toin esille huutaen ja itkien vanhemmilleni tämän epäreiluuden jonka kanssa oon elänny koko mun elämän. ISÄNI vain totesi että näin asiat eivät olleet. Hän ei muista että olisin itse maksanut autokouluni ja hänen mukaansa meitä on aina kohdeltu tasapuolisesti. Meinasin todella kataa kuuman keiton isän päälle. Saatana se kehtasi valehdella mulle päin naama. Totesin vanhemmille että heidän poikansa voi hoitaa heitä tulevaisuudessa ja muhun on turha olla yhteydessä ja häivyin asunnosta. Vuosia olen miettinyt miksi pikkuveljeä on suosittu kaikki nämä vuodet. Uskon että pärjäävä lapsi eli minä olen ollut helpompi kasvattaa enkä ymmärrä miksi en ole saanut osakseni samanlaista rakkautta.
[/quote]
Siis meidän pitäisi uskoa sinua eikä isääsi. Saatat olla narsisti joka saa tyydytyksen pelkkien anonyymien ihmisten taputtelusta valheillesi.
Ehkäpä isäsi on oikeassa ja he maksoivat autokoulusi. Vähän vaikea suhun on luottaa tässä asiassa kun ei tiedetä nimeä tai naamaa ja ei olla oltu perheesi kanssa tekemisissä. Paha uskoa sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:46"]Sen lisäksi tuo ap:n veli käyttää runsaasti kannabista. Tiedän hänet. Täysin tuuliviiri tapaus ja ei mitään pohjaa elämällään. Vähän vaikea on luottaa tuohon kaveriin.
[/quote]
Tätä en ihmettelisi ollenkaan vaikka pitäisi paikkansa, sillä veljeni intohimoisesti kannattaa myös kannabiksen laillistamista Suomessa :) Ap
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 22:50"]Tää teksti on melkein suoraan mun elämästä. Oon aina ollut suoriutuja tyttö, nyt hyvä ammatti, työ, asunto ja parisuhde. Mun pikkuveli taas on kouluja käymätön sossupummi. Siis valmistu 2 v sitten amiksesta pari vuotta myöhässä, päiväkään ei ole tehnyt alansa töitä eikä edellenkään ole jaksanut jatkokouluttautua. Kotona asuessani siivosin, kokkasin, kävin koulua, kesä ja keikkatöissä, maksoin vuokraa kotona asumisesta, maksoin omat ulkomaanmatkat, vaihto-opiskelun, autokoulun jne. Tämä veljeni taas ei ole päiväkään siivonnut, kokannut tai osallistunut asumiskustannuksiin ja asuu edelleen kotona. Perhanna vie mun äiti pesee sen pyykit edelleen. Pari kuukautta sitten kävin kotona ja tilanteesta suuttuneena toin esille huutaen ja itkien vanhemmilleni tämän epäreiluuden jonka kanssa oon elänny koko mun elämän. ISÄNI vain totesi että näin asiat eivät olleet. Hän ei muista että olisin itse maksanut autokouluni ja hänen mukaansa meitä on aina kohdeltu tasapuolisesti. Meinasin todella kataa kuuman keiton isän päälle. Saatana se kehtasi valehdella mulle päin naama. Totesin vanhemmille että heidän poikansa voi hoitaa heitä tulevaisuudessa ja muhun on turha olla yhteydessä ja häivyin asunnosta. Vuosia olen miettinyt miksi pikkuveljeä on suosittu kaikki nämä vuodet. Uskon että pärjäävä lapsi eli minä olen ollut helpompi kasvattaa enkä ymmärrä miksi en ole saanut osakseni samanlaista rakkautta.
[/quote]
Kuulostaa ihan minun elämältäni :D ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksoin itse autokouluni sillä menin sinne vasta 22 vuotiaana. Vaihto-opiskelun kustansin myös itse koska suoritin sen AMK:ssa ja koulusta sain taloudellista tukea. Asuin opiskelun ajan eri paikkakunnalla kun muu perheeni ja siksi en voinut helposti käydä vaan kotona pyytämässä rahaa. Vanhempani eivät myöskään ikinä tarjoutuneet lähettämään tililleni rahaa. Olen ollut töissä siitä lähtien kun täytin 17 v ja vanhempieni mukaan perheen menoihin pitää osallistua jos on palkkatuloja. Pikkuveljesi ei käy töissä joten miten hän sitten osallistuu asumiskustannuksiin sanoi äiti minulle kerran kun asiasta kysyin.
Tuo on niin epäreilua. Mutta pari erittäin myönteistä asiaa, aloittaja. Ensiksikin, sä tulet aina pärjäämään paremmin, olet pystyvämpi ja itsenäinen. Jossain vaiheessa veljellesi nousee seinä pystyyn, niin käy väistämättä. ja toiseksi, veljesi ja vanhempasi ansaitsevat toisensa :) Saavat molemmat kyllä korjata kylvämäänsä satoa. Mukavaa elämää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on kyllä ikäviä tapauksia ja vaikuttaa sisarusten välisiin suhteisiin loppuelämän. Tiedän tapauksen, jossa taas perheen tyttöä on aina kehuttu ja kannustettu taivaisiin ja poika ei ole mitään. Tyttö asuu vanhempien omistamassa asunnossa maksamatta vuokraa ja käy vielä syömässä päivittäin vanhempiensa luona. Sitten tyttöä kehutaan kaikista jutuista (hän on niin ahkera, kävi tekemässä yhden työvuoron). Pojalle kommentit ovat laatua: ai teit väitöskirjan, aha. Ja tyttö (tai siis aivan aikuinen nainen nykyään) ei ole mikään jälkeenjäänyt, jota pitäsi erityisesti vielä kannustaa kaikissa pikkuasioissa. Hämmäsyttää, miten omia lapsiaan voi kohdella niin eriarvoisesti.
Onpa samanlaisia kokemuksia mullakin ollut. Haistata vitut veljelles, ja puhu suoraan. Sen jälkeen vanhemmilles. Ja jää odottelemaan, voi kulua aikaa. Mutta asiat on nostettava pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella epäreilua, tsemppiä sinulle Ap! Olet kuitenkin menestynyt elämässäsi, toivottavasti osaat arvostaa sitä.
Minulla ei ole sisaruksia, mutta en ole saanut yhtään tukea yh-äidiltäni tai keltään sukulaiselta, en henkisesti enkä taloudellisesti. Hän sanoi, että olin epätoivottu vahinkolapsi. Olin koulukiusattu, mutta päätin keskittyä opiskeluun ja menestyä elämässä. Opiskelin 2 korkeakoulututkintoa ja tein opiskelun ohella töitä. Jäin kuitenkin työttömäksi, tein pätkätöitä ja jäin uudelleen työttömäksi. Uuvuin ja masennuin vakavasti. Tuntuu epäreilulta, että vaikka en halunnut luovuttaa vaan työskennellä ahkerasti paremman elämän eteen, epäonnistuin tavoitteessani. Nyt olen Kelan tukien varassa ja masennukseni on kroonistunut. Kun ei ole turvaverkostoa, tuntuu mahdottomalta ikinä nousta täältä masennuksen suosta, kun ei ole rahaa edes terapiaan tai sairaalamaksuihin.
Tuntuu aina pahalta, kun kaltaisiani haukutaan sossupummeiksi ja meitä ei pidetä minkään arvoisina. Suunnilleen toivotaan kuolemaa ja kieltämättä itsemurha-ajatukset ovatkin välillä käyneet mielessä :( Ei olisi menetys kellekään, kukaan ei jäisi kaipaamaan.
Olen ihan yksin. Minäkään en ole monena jouluna ollut äitini kanssa, koska emme tule toimeen keskenämme. Olen edelleen katkera hänelle. Sen sijaan, jos minulla on ollut mies, häntä äitini on palvonut ja antanut parempia lahjoja, vaikka minulle valittaa aina rahapulaansa. Olen kuin ilmaa äidilleni. Olen ajautunut yksinäisyyden pelossani suhteisiin minua huonosti kohtelevien miesten kanssa, jotka ovat aluksi vaikuttaneet kunnollisilta. Nyt olen eroamassa väkivaltaisesta miehestä ja minäkin mietin, olenko ensi joulun yksin.
Sinulla on sentään hieno ura ja pärjäät hyvin yksin. Muista arvostaa niitä asioita, jotka elämässäsi ovat hyvin. Olet onnekas, kun sinulla on hieno työpaikka ja työyhteisö, johon kuulut. Voimia selviytymiseen!
Sun vanhemmat on mun mielestä vielä pahempia kuin veli. Ensinnäkin toisen lapsen mitätöinti ja toisen ylistäminen on julmaa ja todella väärin. Ja toiseksi, hehän mahdollistavat tämän luuseriveljen käytöksen omalla toiminnallaan. Jos he toimisivat oikein ja laittaisivat rahahanat kiinni, niin veli joutuisi ottamaan vastuuta itsestään. Joskus syyllisyys saa ihmiset toimimaan ihan omituisesti, mm. hyysäämään narkkarilasta tms. Toisaalta se sinun mitätöinti on kyllä ihan järkyttävää ja täysin tuomittavaa, vaikka syyllisyyttään veljeäsi hyysäisivätkin (emme ole olleet tarpeeksi hyviä vanhempia pojalle jne.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne kuulostaa todella ikävältä :( jostain syystä tuntuu, että perheissä monesti poikia yliarvostetaan tyttöihin nähden? Pojat ovat niitä äitin ja isin kultapoikia. Voimia ap! <3
Miksi sinä olet tekemisissä näiden ihmisten kanssa?
Aika raskaalta tyypiltä kyllä kuulostaa tuo veljesi. En ihmettele yhtään, että sinulla on hermot tiukalla.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:42"]Miksi sinä olet tekemisissä näiden ihmisten kanssa?
[/quote]
Koska he ovat perhettäni? Eivät esimerkiksi ikäviä naapureita.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:42"]Miksi sinä olet tekemisissä näiden ihmisten kanssa?
[/quote]
Koska he ovat perhettäni? Eivät esimerkiksi ikäviä naapureita.
[/quote]
Omalta perheeltäkään ei tarvitse kaikkea sietää. Kauniisti sanottuna vaikuttaa siltä, että veljelläsi on mahdollisesti jonkinasteisia mielenterveyden ongelmia. On ihan hyvä, että olet ottanut etäisyyttä.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 21:42"]Miksi sinä olet tekemisissä näiden ihmisten kanssa?
[/quote]
Koska he ovat perhettäni? Eivät esimerkiksi ikäviä naapureita.
[/quote] En ymmärrä. Jos sinua koko ajan satutetaan ja aliarvioidaan, niin ota etäisyyttä. Perheside ei tarkoita, että tarvitsee alistua millaiseen kohteluun tahansa.
Sen lisäksi tuo ap:n veli käyttää runsaasti kannabista. Tiedän hänet. Täysin tuuliviiri tapaus ja ei mitään pohjaa elämällään. Vähän vaikea on luottaa tuohon kaveriin.