Järkytyin päivystyksessä

Kaikkialla ei ole sitä sermiäkään ja kaikki puhe kuuluu myös takana olevaan odotustilaan.

Olipas tosi järkyttävää!  

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 12:17"]Olipas tosi järkyttävää!  
[/quote]

Ei olisi yhtään siinä tilanteessa jaksanut kuunnella jonkun teinin mt-ongelmia.

Kai sitä oletetaan, että ihmisiä ei kiinnosta (hätätilanteessa) kuunnella muiden ongelmia. Kun itsellä törrötti luu kädestä niin eipä siinä jaksanut muiden ongelmia kuunnella.

Koska tilat on järjestään liian ahtaita, että pystyisi luomaan toisistaan erillään olevia vastaanotto- ja ilmoittautumistiloja. Tietosuojariski on kyllä hyvin kaikilla työntekijöillä tiedossa, mutta minkäs teet. Apteekeissa on usein sama ongelma, joku monisairas saa seikkaperäiset ohjeistukset psyykelääkkeiden ym käyttöön ja 15 ihmistä seisoo parin metrin päässä kuulemassa kaiken.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 12:17"][quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 12:17"]Olipas tosi järkyttävää!  
[/quote]

Ei olisi yhtään siinä tilanteessa jaksanut kuunnella jonkun teinin mt-ongelmia.
[/quote]

Et siis ollu kuitenkaan niin sairas, että jaksoit kuunnella mitä jollain toisella on sanottavana?

Mielenkiintost, mä oon taas aina päivystyksessä yms mestois sulkenu korvani ympäristöltä. Ei mua kiinnosta muiden ongelmat, omissaniki on ihan riittävästi ajateltavaa.

Tottakai ihmisiä kiinnostaa kuunnella, kun ei ole muutakaan tekemistä siinä aulassa, ja samalla voi ajatella että onneksi minulla ei ole tuota tautia yms.

Lastenklinikalla ilmoittautumisen jälkeen pääsi huoneeseen, jossa oli kolme potilasta sängyssä odottamassa koetuloksia ja jatkotoimenpiteitä. Olin siellä 8v tyttöni kassa, jolla todettiin keuhkokuume. Huoneseen tuotiin myös 3v poika, jolla oli puoli sukua mukana. En muista mikä pojalla oli, mutta hän pääsi saman tien kotiin. Miksi ahtaisiin päivytystiloihin pitää ängetä koko suvun voimin? Jos lapsi jää osastolle, niin sitten voi tulla katsomaan. Tila on mitoitettu niin, että potilaalla on yksi saattaja.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2015 klo 13:27"]Lastenklinikalla ilmoittautumisen jälkeen pääsi huoneeseen, jossa oli kolme potilasta sängyssä odottamassa koetuloksia ja jatkotoimenpiteitä. Olin siellä 8v tyttöni kassa, jolla todettiin keuhkokuume. Huoneseen tuotiin myös 3v poika, jolla oli puoli sukua mukana. En muista mikä pojalla oli, mutta hän pääsi saman tien kotiin. Miksi ahtaisiin päivytystiloihin pitää ängetä koko suvun voimin? Jos lapsi jää osastolle, niin sitten voi tulla katsomaan. Tila on mitoitettu niin, että potilaalla on yksi saattaja.
[/quote]

Tää on kyllä käsittämätöntä että tiettyjen kulttuurien edustajat tunkevat sairaalaan koko suvun voimin. Mutta oli se vain yhtä lailla "järkytys" kun lapseni joutui Espanjassa sairaalaan ja vanhempi ei saanut olla tutkimusten aikana ja tutkimustuloksia (rtg ja verikokeet) odotellessa lapsen vierellä. Joutuivat antaa lapselle vielä jotain rauhoittavia että saivat röntgenkuvat otettua kun toinen itkee peloissaan eikä ymmärrä sanaakaan espanjaa tai englantia. Lapsi oli tuolloin 3v. Itse jouduin istumaan sairaalan käytävällä muiden paikallisten äitien tai isien kanssa muutaman tunnin ja odottaen tuloksia ja lasta luokseni. Suomessa noi ohuet sermit ei ole mua haitannut.

Keväällä iski tauti johon piti hakea sairaslomaa. Oksennus/ripuli tauti kuumeen kanssa. Aika huimaa touhua jonottaa siellä kun pyörrytti ja teki pahaa vaikka olin perusteellisesti tyhjentänyt koko yön. Mietin että mun tauti on tarttuvaa, sain sen lapsilta. Niin entä jos tartutan muita ja mitä muilta saattaa tarttua itselle?

Meillä on onneksi remontoidut päivystystilat sairaalalla. Vuoronumerolla mennään triage -huoneeseen, jossa hoitaja tekee kiireellisyysarvion ja antaa käteen paperin. Sitten ilmoittaudutaan tiskille, jossa se paperi kertoo työntekijälle kaiken riittävän ja siitä ohjataan eteenpäin.

Toki ne, joilla se luu törröttää kädestä tai vauvan pää on suunnilleen jo housunlahkeessa, tuodaan eri ovista ja heitä tuskin kauheasti haittaa, että muutkin kuulevat, että "oho, sullahan on käsi poikki" tai että "no nythän se syntyikin tähän meidän eteiseen." Siinä on varmaan muut jutut mielessä.

Mutta joo, en itsekään tykänyt siitä, kun entiseen aikaan oli odotustilassa tiski, josta hoitaja kailotti lasin takaa vaikka vanhukselle, että "onko sitä pissavaivaa nyt sitten ollut kuinka paljon?"