Onko äidin väsymyksellä väliä?

Ehkä suo lohduttaa tieto että pärjää 4h yönilla jokusen vuoden. Toki siinä on vähä hitaalla ja se järjen vievä väsymys aiheuttaa kepposia, esim ei muista kuselle mentäessä laskee housuja, unohtaa missä asuu ym. Siihen väsymykseen jollain tavavlla tottuu ja pitää sitä normaali tilana. Ainut että välillä korvissa humisi mutta sekään ei jäänyt pysyväksi. Ota paljo kuvia muksuista niin jotain muistoja jää, mutta välttele itse kuvissa oloa koska niissä näkyy se väsymys. Älä odota että kukaan sinua auttaa vaan tiedosta että näillä eväillä mennään. Äläkä vertaa toisiin äiteihin jotka saavat nukkua koska sitä vaan katkeroituu jos alkaa haaveilee että sais edes kerran puolessa vuodessa nukkua niin pitkään kuin haluaisi. Nauti lasten kanssa olosta ja puuhaile heidän kanssaan. Välttele istumista, koska silloin iskee melkein tajun vievä väsymys. Kerran itse olen leikkipuistossa nukahtanut seisovilteen kun nojasin mäntyyn, polvet oli tunnottomat kun heräsin ja lapset oli kyllä tallessa, mutta se säikäytti eli mihinkään en enää nojaillut.

Kuulostaa tutulta.
Osallistuuko mies mihinkään vai hoidatko yksin kaiken?

Äitinä ja puolisona pitää puolustaa itseään. Jos odotat että joku pitää susta huolen, petyt, koska kuka pitäisi? Miehelläkin on varmasti omat hommansa ja häntäkin väsyttää. Lapsilta ei voi odottaa että osaisivat olla muuta kuin sitä mitä ovat. Te olette nyt ihan kaikki tässä samassa jamassa halusitte tai ette, ja sun täytyy vaan opetella hakemaan sitä lepoa ja omaa tilaa niissä puitteissa joita sulla on. Jos on rahaa, lähde vaikka viikonloppumatkalle toiseen kaupunkiin. Mieli virkistyy ja saat nukkua. Tai palkkaa lapsenvahti. Jos rahaa ei ole eikä ilmaisia lapsenvahteja, mieti oisko sulla sukulaista jonka luokse mennä ihan vaan nukkumaan. Oisko oma äiti sellainen, että voi jelpata junalippujen hinnoissa ja katsoa lapsia että saat nukkua. 

Ja sitten tärkein, eli se ehkäisy. Tieto siitä, ettei enempää lapsia tule, ja että kohta helpottaa, on ainakin minua auttanut. Kun tunnistaa sen, että väsyy äitinä ja väsyneenä ei ole kaksinen äiti, on selvää ettei kannata tehdä useampaa lasta. 

Mies osallistuu sen verran mitä ehtii, mutta minulla on vastuu kaikesta.
Yleensä jaksankin hyvin, mutta joskus väkisinkin väsyy.

ap

Elämäntilanteemme on sellainen, ettei se varmasti tule vuosiin helpottamaan kiireisyydessään, ellei nyt lopetettaisi työntekoa. Eikä pelkkä työnteko rasita, meillä on erityislapsia, joiden kanssa arki on hieman erilaista. Nautin kyllä elämästämme, mutta käytännössä minulla ei ole mahdollisuuksia lepäilyyn.
Sekin on todella paljon, jos mies vie yhden lapsista harrastukseen tai ehtii siistimään keittiön töidensä välissä. Sellaisia ovat minun lepohetkeni.
ap

Mun väsymys on lähinnä stressin ja kuormittavan arjen tuomaa väsymystä, ei unen puutteesta johtuvaa. Eli siis henkistä väsymystä.
Enkä mä vertaa muihin äiteihin, tai muihin perheisiin, sillä jokaisella meistä on niin erilaiset tilanteet erilaisine kuvioineen.
Nyt vain kävi harmittamaan se, ettei silloin kun olen väsynyt, sillä tunnu olevan merkitystä minun itseni vuoksi. Enkä mä mitään ihmeitä kaipaa, ehkä lähinnä vaikka vain sen halauksen, ja osoituksen siitä, että mun väsymystä ymmärretään.

ap

Halaus. Mä ymmärrän, että sua väsyttää, ja väsyttää paljon.

Lapsen ollessa vuoden ikäinen, huomasin muuttuneeni katkeraksi ihmiseksi. Jo vuoden verran todella heikosti nukuttuja öitä ja muita normaaleja lapsiperheen juttuja teki tehtävänsä. Sukulaiset tulivat kylään vain istumaan valmiiseen kahvipöytään, eikä kukaan ikinä kysynyt, saisiko vauvan viedä esim. pienelle vaunulenkille, jotta vanhemmat saisivat vähän levätä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt kysyä suoraan apua, mutta oma ajatus oli lähinnä: jos kukaan ei tarjoa apua, niin ei väkisin, kyllä tässä pärjätään. Ja toisaalta oma äitini on tehnyt mieluummin mitä tahansa muuta kuin viettänyt aikaansa lapseni kanssa, enkä viitsi viedä lastani hoitoon paikkaan johon häntä ei erityisesti kaivata. Ja monillä ystävillä isovanhemmat olivat viikottain mukana lapsiperheiden arjessa ruoka-, raha- ja lastenhoitoapuna. Vaikka se ei ole mitenkään itseltä pois, niin kyllähän se hiukan ketuttaa aina silloin kun itse on niin väsynyt, ettei mikään toimi.

Hei nyt kuule otapa yhteyttä neuvolaan ja perhetyöhön tai jos teillä on erityislasten myötä hoitosuhde erikoissairaanhoidon piiriin niin apua voisi kysyä myös sosiaalityöntekijältä tai ehkä ei häneltä vaan kuntoutusohjaajalta! :) Kannattaa sanoa ääneen jos oma jaksaminen on äärirajoilla ja pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Jaksamista!